Jaran Boonbarhoc poimi viime kesänä mustikoita Valtimolla.
Pahanmakuisia marjoja
Viime kesänä suomalaisiin metsämarjoihin tuli ikävä sivumaku. Ryhmä thaimaalaisia poimijoita nosti kanteen ihmiskaupasta. Moni ongelma korjaantuisi, jos poimijat olisivat työsuhteessa.
Poimijat kuvasivat työskentelymahdollisuuksiaan ja majoitusolosuhteitaan ala-arvoisiksi. He tunsivat itsensä petetyiksi, sillä ansiot jäivät selvästi alle etukäteen luvatun ja monilla ansiot olivat niin pienet, että he jäivät velkaa matkanjärjestäjilleen.
Poimijoiden toiveet kuulostivat kohtuullisilta: He toivoivat järjestelmää, jossa eivät jäisi tappiolle.
Nykyisin poimijoilla ei ole työsuhdetta suomalaisiin yrityksiin, vaikka nämä järjestävät heille viisumit. Suomen laki kohtelee poimijoita itsenäisinä yrittäjinä, jotka tulevat Suomeen omalla vastuullaan tekemään bisnestä. Poimijat tekevät työtä kuitenkin heidät maahan kutsuneelle yritykselle eivätkä he pysty käytännössä myymään marjojaan muille tai neuvottelemaan niiden hinnasta.
Poimijoille työsuhde
SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto huomauttaa, että moni poimija kuvittelee tulevansa Suomeen työntekijänä.
– Suomelle on häpeäksi tapa, jolla kohtelemme tänne tulevia köyhiä ihmisiä.
SAK:n mielestä marjanpoimijoiden pitäisi olla työsuhteessa yrityksiin, joille he poimivat marjoja. Tätä suosittele myös Markku Wallin työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM). Hän selvitti ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden asemaa TEMin ja ulkoministeriön toimeksiannosta.
Suomessa työskentelee kesäisin noin 4 000 ulkomaista marjanpoimijaa. Heistä valtaosa on Thaimaasta.
Paljon epäkohtia
Markku Wallinin mukaan marjanpoimijoiden asemaan liittyy useita epäkohtia. Työntekijöitä marjayrittäjille järjestävät thaimaalaiset työnvälitysfirmat eli koordinaattorit lupaavat tulijoille suuria tuloja, mutta eivät tuo esiin poimintaan liittyviä taloudellisia riskejä. Marjanpoimijoiksi tulevat joutuvat ottamaan lainaa pystyäkseen maksamaan matkansa ja työnvälitysfirman perimän palkkion.
– Poimijat ovat hyvin riippuvaisia heidät maahan kutsuneesta marjayrittäjästä. Esimerkiksi poimijoiden matkaliput ja passit ovat yleensä yrittäjän hallussa.
Pitkät päivät ja pieni palkka
Suomessa poimijoiden työpäivät ovat pitkiä, ne saattavat venyä jopa 16-tuntisiksi. Poimijoiden tuntipalkka on keskimäärin noin viisi euroa. Joidenkin arvioiden mukaan nettopalkka jäi viime kesänä osalla poimijoista vain kolmeen euroon tunti.
Jos marjanpoimijat olisivat työsuhteessa, he olisivat Suomen työlainsäädännön ja palkkaturvan piirissä. Maaseutuelinkeinojen yleissitovassa työehtosopimuksessa minimituntipalkka on noin kahdeksan euroa.
Thaimaalaisten poimimat marjat päätyvät marjayrityksiltä valtaosin Suomeen. Suurimmat marjanostajat Suomen markkinoilla ovat Kesko ja S-ryhmä. Ne yhdessä suurimpien marjayrittäjien kanssa määräävät marjojen hintatason.
Ihmiskaupan piirteitä
Miten kävi thaimaalaisten nostamalle kanteelle ihmiskaupasta? Se ei edennyt. Syyttäjä lopetti esitutkinnan, sillä hän katsoi, että perusteita tutkinnan jatkamiselle ei ollut. Markku Wallinin mielestä tapauksessa täyttyivät monet ihmiskaupan kriteerit. Hän onkin toimittanut maaliskuussa julkistetun selvityksensä valtakunnansyyttäjälle.
Pirjo Pajunen