Osa työajasta ammattipätevyyden kehittämiseen
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen Imatran ammatillisen paikallisjärjestön 75-vuotisjuhlassa:
Palkansaajien syvimpiä huolia työelämän rajun muutoksen keskellä ovat turvallisuuden puute ja tunne tarpeettomuudesta. Suomalaiset arvostavat työn tekemistä, mutta odottavat työltään mielekkyyttä ja arvostusta. Joustamisen vastapainona odotetaan muutosturvallisuutta.
On käsittämätöntä, miten välinpitämättömästi työelämän laadun ja työhyvinvoinnin kehittämiseen suhtaudutaan. Työnantajien tavoitepapereista tätä tarkoittavia kohtia saa etsiä suurennuslasin kanssa, vaikka juuri hyvä johtaminen ja uuden teknologian parempi soveltaminen, osaamiseen ja jaksamiseen investoinnit parantavat aidosti tuottavuutta ja menestymistä. EK:n vastaus tuntuu olevan pikemminkin sopimusturvan karsiminen, pidemmät työajat ja palkkaerojen kasvattaminen ja nöyrtyminen työnantajalähtöisiin joustavuuksiin. Olisi toivottavaa, että työantajapuolella hillittäisiin tarpeetonta pullistelua sellaisten vaatimusten osalta, jotka rapauttaisivat työaika- ja sopimussuojan ja lisäävät turvattomuuden tunnetta muutostilanteissa. Tällä menolla ollaan ihan sykkyrässä ennen kuin päästään edes keskustelemaan uuden työmarkkinaratkaisun lähtökohdista.
Ammatilliseen aikuiskoulutukseen tarvitaan seuraavalla vaalikaudella suunnan muutos. On toteutettava ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus, jonka keskeisin lähtökohta on lisätä työikäisten aikuisten koulutusmahdollisuuksia. Tarvitaan uusia vaihtoehtoja, miten työ ja koulutus voidaan joustavasti yhdistää. Nykyistä suurempi osa työajasta on voitava kohdentaa ammattitaidon kehittämiseen. On myös parannettava osa-aikatyöntekijöiden ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien koulutusmahdollisuuksia.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitukseen tarvitaan uusia ratkaisuja. On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulutuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttamiseen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.
Työttömien koulutusmahdollisuuksia rajoittavat tällä hetkellä osittain vanhentuneet ja epäjohdonmukaiset säännökset erityisesti sivutoimisen opiskelun ja työttömyysturvan yhteensovittamisen osalta. Koulutuksen on oltava aina kannattava vaihtoehto passiiviselle työttömyydelle. Erityisesti vähän koulutusta saaneiden työttömien työnhakijoiden omaehtoisen opiskelun mahdollisuuksia on lisättävä.
Suomessa on monia paikkakuntia, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen ja kuntien verotuloihin. On etsittävä mahdollisuuksia edistää monipuolista elinkeinorakennetta tällaisilla alueilla. Eri toimijat &#;8211 työ- ja elinkeinoelämän edustajat, kunnat ja valtionhallinto – olisi syytä koota yhteen valmissuunnitelman tekemiseksi, jotta mahdollisiin tuotannon lopettamisiin tai supistuksiin voidaan paremmin varautua.