Nuorten alepalkoilla ei lisätä työllisyyttä
Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton TT:n esille nostamat nuorten alepalkat on jo viime vuosikymmenellä havaittu täysin tehottomaksi työllisyyskeinoksi. Työmarkkinajärjestöt sopivat 1993-95 alennetuista nuorisopalkoista, joiden tavoitteena oli tukea nuorten työllistymistä. Vaasan yliopistossa vuonna 1996 tehty selvitys kuitenkin osoitti, ettei nuorisopalkoilla ollut nuoria työllistävää vaikutusta.
Nuorten palkka-alessa oli kysymys työmarkkinajärjestöjen aikavälille 15.6.1993-15.6.1995 solmimasta sopimuksesta, jossa tavoitteena oli alle 25-vuotiaiden nuorten palkkaamisen helpottaminen. Sopimuksessa jäsenliittoja kehotettiin neuvottelemaan työehtosopimukset, joissa sovitaan järjestelyistä, joilla parannetaan nuorten tai ammattiin opiskelevien sekä vastavalmistuneiden työllistymis- ja harjoittelumahdollisuuksia. Työehtosopimuksissa nuorille maksettavia palkkoja alennettiin sopimuksen seurauksena määräajaksi 10-50 prosenttia.
Lipposen ykköshallituksen ohjelmaan kirjattiin tutkimuksen tekeminen nuorten palkka-alen vaikutuksista. Erkki Saaren tekemässä tutkimuksessa selvitettiin erityisesti sitä, lisäsikö ko. toimenpide nuorten työllistymistä ja mikä osa työllistyneistä nuorista olisi työllistynyt ilman palkka-aleakin. Tutkimukseen osallistui 150 nuoria työllistänyttä yritystä. Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluna.
Tulokset
Tutkijan johtopäätös on, että sopimuksella ei juuri ollut nuorten työllistymistä parantavaa vaikutusta.
Haastatelluista 150 yrittäjästä 85 ei tiennyt palkka-alesta (tosin saattoi silti maksaa palkka-alen mukaista alempaa palkkaa). Haastatelluista 63 tiesi palkka-alesta, mutta näistä vain kaksi yrittäjää oli käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen. Ne yrittäjät, jotka tiesivät sopimuksesta, mutta eivät käyttäneet sitä nuoria palkatessaan hyväkseen, perustelivat käyttäytymistään yleisimmin sillä, että haluttiin maksaa normaali, työehtosopimuksen mukainen palkka.
Merkillepantavaa on, että ne kaksi työnantajaa, jotka käyttivät hyväkseen nuorten alepalkkamahdollisuutta, olisivat joka tapauksessa palkanneet nuoren.
Noin puolet haastatelluista yrittäjistä suhtautui kielteisesti nuorten palkkojen alentamiseen. He eivät uskoneet toimenpiteen helpottavan työllisyysongelman ratkaisua. He myös katsoivat, että omalla toimialalla palkka on jo niin alhainen, että sitä ei ole syytä palkkahaitarin alapäässä enää laskea. Pelättiin myös työntekijöiden työmotivaation laskemista ja keskinäisten suhteiden tulehtumista, jos samaa työtä tekeville maksetaan eri palkkaa.
Tutkijan huomioita
– Nuorten palkkaaminen ei ole sinänsä työnantajille kovin ”riskialtis sijoitus” verrattuna vanhemman työntekijän palkkaamiseen. Ratkaisevaa palkkaamispäätöstä tehtäessä on se, onko yrityksessä ylipäätään tarvetta palkata lisää työntekijöitä.
– Kun sopimusta ryhdyttiin puuhaamaan, työnantajat arvelivat tehdyissä kyselyissä työllistävänsä huomattavasti enemmän nuoria kuin sitten todella tapahtui.
– Haastateltujen työnantajien yleinen linja oli, että palkanalennusten sijasta parempi tapaa edistää työllisyyttä olisi laskea työllistämiseen liittyviä sivukuluja.
– Työnantajat yrityksissä tuntuvat olevan varsin etäällä etujärjestönsä ajatuksista.
Joustoilla työtä? Työsopimuslain poikkeus ja sopimus nuorten työllistymisedellytysten parantamiseksi – helpottuiko pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työhön pääsy. Tutkija Erkki Saari, Vaasan yliopiston Länsi-Suomen tutkimuslaitos. Tutkimus julkaistiin maaliskuussa 1996, se ilmestyi työministeriön työpoliittisia tutkimuksia -sarjassa.