Nepalin ay-liike kamppailee vastatuulessa
– Lainsäädäntö on Nepalissa hyvällä tasolla, mutta ongelmana on se, ettei lakeja sovelleta käytäntöön. Vaikka laki olisikin säädetty, on meidän kamppailtava sen eteen, että niitä myös noudatettaisiin työpaikoilla, Bishnu Rimal toteaa.
Gefontiin kuuluu 27 ammattiliittoa, joissa on jäseninä yhteensä 350 000 työntekijää. Näistä 17 prosenttia on naisia.
Nepalissa on paljon pieniä ammattiliittoja, koska liitot toimivat ensisijaisesti työpaikkatasolla. Ammattiliittojen määrää kasvattaa sekin, että liitoilla on yhteyksiä Nepalin lukuisiin puolueisiin. Jotta työpaikalla toimivan ammattiliiton voi rekisteröidä, on sen jäseninä oltava vähintään neljännes työpaikan työntekijöistä.
Nepal oli vuoteen 1990 saakka yksinvaltainen kuningaskunta, jossa ay-liikkeen piti toimia salassa. Vuosina 1996–2006 maassa käytiin sisällissota, joka jätti syvät arvet yhteiskuntaan. Vielä tänäkin päivänä Nepal on ilman perustuslakia.
Perustuslain valmistumisen määräaika umpeutui viime toukokuussa. Tällä hetkellä Nepalin johdossa on maolaisten vetämä siirtymäkauden hallitus. Maan oppositio, etunenässä kongressipuolue ja marxilais-leninistinen puolue, painostavat parhaillaan hallitusta julistamaan vaalit. Gefont on lähellä marxilais-leninististä puoluetta ja sen puheenjohtaja Bishnu Rimal on aktiivisesti mukana politiikassa.
Työttömyys on suurin haaste
Nepalin työttömyysaste on 46 prosenttia. Joka päivä lähtee tuhatkunta nepalilaista työnhakuun Arabian niemimaalle, vaikka köyhien nepalilaisten työehdot ovat siellä kurjat.
– Suurin haasteemme on työttömyys. Meillä ei ole tarjota työtä maaseudulta lähteville nuorille. Nuori sukupolvi on turhautunut siihen, ettei omasta maasta löydy töitä, Bishnu Rimal sanoo.
Nepalissa on muitakin ongelmia. Vain kymmenen prosenttia kokonaistyövoimasta työskentelee virallisilla työmarkkinoilla ja maan sosiaaliturva on olematon.
Nepalin ay-liikkeen yhtenä suurimmista saavutuksista Bishnu Rimal pitää sitä, että lähes kaikki Kathmandun laakson lapset käyvät nykyään koulua sen sijaan, että he työskentelisivät teeviljelmillä tai jätteiden lajittelijoina pääkaupungin kaduilla. Saavutus on myös se, että hotellityöntekijöiden palkkaan sisältyy nykyään 25 prosentin palvelulisä.
– Aloitimme taistelun kuninkaan omistamassa hotellissa. Hotellin työntekijät aloittivat lakon ja 700 pidätettiin, mutta loppujen lopuksi, vuonna 2007, pääsimme tavoitteeseemme ja saimme palvelulisän palkkaan.
Haasteista ja ongelmista huolimatta Bishnu Rimal on luottavainen. Kehitys on myönteistä mutta hyvin hidasta.
– Aluksi nepalilaiset olivat varovaisia liittymään ammattiliittoihin. Liityttyään heillä on kuitenkin suuret vaatimukset ay-liikkeelle. On vaikeaa täyttää näitä vaatimuksia, Bishnu Rimal kertoo. Rimalin mukaan korkeasti koulutetut nepalilaiset pelkäävät pomojaan enemmän kuin vähänkoulutetut ja köyhät maanmiehensä, joilla ei ole mitään menetettävää.
Jonny Smeds
Kirjoittaja on SAK:n Löntagaren-lehden toimittaja, joka osallistuu parhaillaan Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin talkoomatkalle Nepalissa. Seuraa talkoomatkan tapahtumia Jonnyn ruotsinkielisessä blogissa tai SASKin suomenkielisessä matkablogissa.
