Myytinmurtaja: Vastustaako SAK paikallista sopimista?

Väite 1: SAK vastustaa ehdottomasti paikallista sopimista.

Väite on myytti, koska se on täysin epämääräinen, sanoo Annika Rönni-Sällinen.

– Jo käsitteestä ”paikallinen sopiminen” tulee väärinkäsityksiä. Yleensä poliittisessa keskustelussa sillä tarkoitetaan mahdollisuutta työehtojen heikentämiseen, koska niiden parantamiseen paikallisesti ei kohdistu mitään muutospainetta. Se on jo nyt täysin mahdollista.

On mahdotonta yleisesti sanoa, vastustaako vai puolustaako SAK paikallista sopimista, koska ensin pitää määritellä, mitä tarkoitetaan. Sanaa käytetään eri merkityksissä eri yhteyksissä, eikä sillä ole juridista sisältöä.

Annika Rönni-Sällinen määrittelisi asian näin: SAK vastustaa työnantajan sanelua, mutta haluaa edistää tasapuolista paikallista sopimista, jossa luottamusmiehillä on hyvät edellytykset toimia.

Väite 2: Nyt työntekijät eivät voi neuvotella itselleen parempia palkkoja.

Väite on myytti, sanoo Rönni-Sällinen. TES määrää minimin eikä maksimia, eikä mikään estä nytkään maksamasta enemmän.

– Minultakin on kysytty, miksi SAK:n mielestä työpaikalla ei saa sopia tavallista paremmista palkoista. Paremmin saa aina sopia.

On aloja, joissa sovitaan koko palkkausjärjestelmä paikallisesti. Siihen tarvitaan kuitenkin riittävästi tietoa ja koulutetut ja tasavahvat osapuolet, Rönni-Sällinen sanoo.

Väite 3: TES:n kuuluisi olla perälauta.

Työnantajat puhuvat paljon siitä, että työehtosopimuksen kuuluisi olla vain perälauta. Vain silloin, jos ei olla yhtä mieltä asioista, katsottaisiin, mitä TES sanoo, Annika Rönni-Sällinen kuvaa.

– Mutta jos työehtosopimukset olisivat vain ohjaavia, ei olisi käytännössä mitään mahdollisuuksia taata, että työntekijöiden työehdot pysyisivät säällisinä.

Kun työnantajat puhuvat tällä tavoin paikallisesta sopimisesta, käytännössä puhutaan työantajan direktiovallan kasvattamisesta, sanoo Rönni-Sällinen.

Väite 4: SAK ei anna työntekijöiden päättää omista asioistaan.

On paljon asioita, joista olisi oikein hyvä sopia enemmän paikallisesti yhdessä, Rönni-Sällinen sanoo. Paikallinen sopiminen kun voi olla sopimista kaikesta mahdollisesta, mistä ei mainita työehtosopimuksessa.

– Työpaikoilla on tosi kapea käsitys siitä, mitä kaikkea paikallinen yhteistoiminta voi tarkoittaa. Työehdot ovat vain yksi pieni osa sitä.

Rönni-Sällisen mukaan SAK:ssa suorastaan toivotaan, että työntekijöiden mielipiteet oman työn kehittämisestä otettaisiin enemmän huomioon ja että työntekijät olisivat aktiivisesti mukana kehittämässä työpaikkoja ja niiden toimintaa. Usein työntekijöillä voi olla innovaatioita, jotka kannattaisi ottaa tosissaan.

– Ja toki haluamme, että erilaista alalle sopivista joustavista työjärjestelyistä, työhyvinvointia ylläpitävästä toiminnasta ja tulospalkkauksesta sovitaan yhdessä paikallisesti, kunhan toimitaan määräysten ja lainsäädännön mukaan.

Väite 5: SAK estää työmarkkinoiden joustavaa toimintaa.

– Ei pidä paikkaansa, väite on myytti. Meillä on esimerkiksi Euroopan joustavimmat työaikajärjestelmät. Emme ole liian tiukkoja tässä suhteessa, Annika Rönni-Sällinen sanoo.

Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on jo nyt paljon, ja niitä jää itse asiassa paljon käyttämättä.

– Yritykset eivät edes nyt käytä niitä joustoja, joita voisivat. Siihen ei ole tällä hetkellä riittävästi osaamista eikä ehkä haluakaan.

Jotta paikalliselle sopimisille olisi paremmat edellytykset, tarvittaisiin enemmän luottamusmiehiä, koulutusta ja osaamista, jota neuvottelut vaativat.

– Yritykselle paikallinen sopiminen on toki silloin joustavaa, jos työnantaja voi sanella ehdot ja sanoa työntekijälle, että jos nämä ehdot eivät kelpaa, voit lähteä etsimään toista työpaikkaa.

Väite 6: Talouskriisissä on valittava irtisanomisten ja paikallisen sopimisen väliltä.

Moniin työehtosopimuksiin on jo nyt sovittu kriisilausekkeita, joita voi käyttää, jos tulee esimerkiksi iso taloudellinen kriisi, Annika Rönni-Sällinen sanoo.

– Kuka kriisin sitten määrittelee, on aika vaikea juttu. Ei ole kuitenkaan järkeä tekohengittää elinkelvotonta bisnestä työehtoja laskemalla ja vääristää samalla kilpailua.

Väite 7: Suomi tarvitsee norminpurkutalkoot, ja paikallisen sopimisen lisääminen on osa sitä.

Puhe turhista normeista on joskus myytti, Annika Rönni-Sällinen uskoo. Norminpurkutalkoot eivät voi tarkoittaa työntekijän suojan heikentämistä.

– Turhia normejakin on, mutta normeilla on tarkoituksensa, jos ne toimivat työntekijän turvana.

Väite 8: Heikoimmassa asemassa olevat työntekijät hyötyisivät paikallisesta sopimisesta.

Päinvastoin, uskoo Annika Rönni-Sällinen. Jos paikallisella sopimisella tarkoitetaan käytännössä siitä, että työehtoja voidaan heikentää, se huonontaisi työntekijöiden asemaa etenkin aloilla, joissa on vähän luottamusmiehiä, suuri työntekijöiden vaihtuvuus ja paljon maahanmuuttajia ja nuoria töissä. Esimerkiksi kaupan ala, kiinteistöpalvelut ja ravintola-ala ovat tällaisia. Ne ovat kaikki myös naisvaltaisia aloja.

Työntekijät ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin työnantaja, Rönni-Sällinen muistuttaa.

– Niiden kohdalla, joilla ei ole vahvaa työmarkkina-asemaa, paikallinen sopiminen johtaisi todennäköisesti palkkadumppaukseen.

Väite 9: Paikallisen sopimisen vastustaminen on talouskasvun este.

– Tuo on minusta myytti. Talouskasvun hiipuminen ei ole johtunut liian suurista palkoista eivätkä palkat ole sen esteenä. Suomen ei kannata kilpailla kansainvälisesti halpatyöllä vaan osaamisella, Rönni-Sällinen sanoo.

Väite 10: Paikallisen sopimisen vastustaminen on SAK:n pyhä lehmä.

– On totta, että aiheessa mennään ihan perustavaa laatua olevien kysymysten ääreen: kuinka paljon työnantaja voi määrätä, mitä työehtosopimus rajaa. On ikuinen kamppailu, missä se määräysvallan raja menee. SAK:n tavoite on turvata reunaehdot paikalliselle sopimiselle siten, ettei sopimisesta tule sanelua eikä sen varjolla heikennetä työntekijöiden asemaa.

Veera Luoma-aho