Monipuolisuus ja riittävä omavaraisuus ovat SAK:n energiamallin avaintekijät

SAK julkisti tänään oman mallinsa Suomen energiaratkaisuksi. SAK:n mielestä Suomessa on jatkettava monipuolisen energiatuotannon linjaa. Tavoitteena on oltava uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen, energiansäästö ja luopuminen kivihiilestä. SAK:n mukaan myös ydinvoima on hyväksyttävissä osana kokonaisratkaisua, jolla taataan energian saatavuus ja riittävä omavaraisuus sekä se, että Suomi voi täyttää kansainväliset sitoumuksensa hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta.

Energiankäytön jatkuvasta tehostumisesta ja säästötoimista huolimatta Suomessa tarvitaan tulevina vuosina kiistatta lisää sähköä. Sähkön kulutus kasvaa tulevina vuosina siten, että vuonna 2015 sähkön tarve on vuositasolla noin 15 terawattituntia enemmän kuin tänä päivänä. Samaan aikaan vanhoja, käytöstä poistuvia tuotantolaitoksia on korvattava noin kymmenen terawattitunnin verran.

SAK:n malli lisäenergian tarpeen kattamisesta nojaa kolmeen tukijalkaan. SAK:n esittelemässä energiamallissa lähes puolet tarpeesta katetaan uusiutuvilla polttoaineilla ja säästöillä, noin kolmannes ydinvoimalla ja noin neljännes maakaasulla.

Uusiutuvaa energiaa ja säästöä, maakaasua ja ydinvoimaa

Suomi on uusiutuvien energialähteiden käytössä edelläkävijä ja puun hyödyntämisessä EU:n kärkimaa. SAK:n mielestä tätä kehitystä on jatkossakin vahvistettava. SAK:n mallissa uusiutuvan energian käyttöä lisättäisiin 7-8 terawattituntia (biopolttoaineet 5-6 TWh, vesivoima 1 TWh ja tuulivoima 1TWh). Lisäys kuitenkin edellyttää huomattavaa valtion tukea, SAK huomauttaa. Yhteiskunnan tuen tarve rajoittaakin mahdollisuuksia tukeutua yksinomaan uusiutuviin polttoaineisiin.

Tällä hetkellä Suomessa tuotetaan 64 tuulimyllyllä 0,07 terawattituntia sähköä. SAK:n tavoitteena olevan yhden terawattitunnin tuottamiseen tarvitaan noin 500 uutta tuulimyllyä rannikoillemme tai tuntureille. Siten tuulivoiman tuotanto lähes kaksikymmenkertaistuisi runsaassa kymmenessä vuodessa. Puun käytön lisäämiseksi myös metsähakkeen käyttö tulee viisinkertaistaa nykyisestä, jolloin vuotuinen käyttö olisi 5 milj. kuutiota. Viime vuonna käynnistettiin Pietarsaaressa maailman suurin biomassalaitos ja vastaavia voimaloita tarvitaan muillekin paikkakunnille.

Jatkamalla ja tehostamalla energiansäästötoimia edelleen on SAK:n mielestä myös mahdollista jättää lisäkapasiteetista rakentamatta 4-5 terawattituntia. Mahdollisuuksia säästöihin tarjoaa mm. se, että kauppa- ja teollisuusministeriö on hyväksynyt laajan energiansäästöohjelman ja myös teollisuus on sitoutunut merkittäviin säästöihin.

SAK:n esittelemässä mallissa lisäenergiaa tuotetaan maakaasulla 6-7 terawattituntia. SAK ehdottaa, että nykyistä Venäjältä tulevaa kaasuputkea jatketaan Turun seudulle, mikä lisää tuntuvasti maakaasun käyttöä. Maakaasu sopii erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. SAK kuitenkin katsoo, ettei perusvoiman tekeminen maakaasulla ole järkevää korkean hinnan vuoksi eikä myöskään ympäristösyistä.

Ydinvoimalla vuotuisesta lisäkapasiteetista voidaan tuottaa 8-10 terawattituntia. SAK:n mallin toteutuessa olisi vuonna 2015 ydinvoiman osuus suomalaisessa sähköntuotannossa noin 33 prosenttia. Silloin ydinvoiman osuus vastaisi 1980-luvun tasoa ja olisi hieman alle EU:n keskitason.

Ydinvoiman käyttöön liittyy kiistattomia ongelmia, kuten ydinjätteiden pitkäaikainen varastointi, voimaloiden turvallisuus sekä ydinvoiman käytön yleinen hyväksyntä. SAK mukaan ydinvoiman lisärakentaminen edellyttääkin, että voimaloiden turvallisuudesta ja ydinjätteiden loppusijoituksesta huolehditaan tiukimpia mahdollisia turvallisuusvaatimuksia noudattaen.

Ydinvoiman etuna on, että se on ympäristöystävällistä eikä siitä tule hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoiman rakentamiseen ei tarvita yhteiskunnan rahoitusta ja se mahdollistaa yhteiskunnan tukien suuntaamisen uusiutuvien energialähteiden käytön laajentamiseen. Ydinvoimalla tuotetun sähkön hinta on kohtuullinen, vakaa ja ennustettavissa. Siksi ydinvoima on SAK:n mielestä hyväksyttävissä osana tätä kokonaisratkaisua.

Riittävä omavaraisuus turvattava

Suomi on jo nyt hyvin riippuvainen energian tuonnista. Käyttämästämme sähköstä tuotiin viime vuonna noin 15 prosenttia ulkomailta ja kaikesta käytetystä energiasta peräti 72 prosenttia – ja pääasiassa Venäjältä (52 %). Venäjän osuus Suomen energiahuollosta onkin selvästi suurempi kuin kotimaisten energialähteiden osuus. Jos eduskunta valitsee perusvoimaratkaisuksi maakaasun, sen tuonti pitäisi nelinkertaistaa nykyisestä. Suomessa käytetystä sähköstä lähes 40 prosenttia olisi silloin suoraan riippuvainen kaasun ja sähkön tuonnista Venäjältä.

SAK:n mielestä energian tuonnin osuutta ei ole järkevää nostaa. Valo, lämpö ja sähköstä saatava voima ovat elintärkeitä yhteiskunnan perustoimintojen ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Siksi energiatuotannon huoltovarmuus on taattava ja omavaraisuudesta huolehdittava.

SAK:n mielestä myös työllisyysnäkökohta energiaratkaisussa on palkansaajien näkökulmasta erittäin painava. Globaalisti toimiva teollisuus voi siirtää tuotantoaan ja työpaikkoja muualle energiakustannustenkin vuoksi. Suomalaisella palkansaajalla ei ole kuitenkaan ole samoja mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä.

Jokaiseen energian tuotantomuotoon liittyy omat riskinsä eikä täysin ongelmattomia vaihtoehtoja energiantuotannossa valitettavasti ole. SAK:n mielestä valinnat onkin tehtävä nämä ongelmat tiedostaen ja tunnustaen.

Tiedotteeseen liittyvät kaaviot (pdf)

SAK:n malli Suomen energiaratkaisuksi. Puheenvuoro 2/2001 (pdf)

Lisätietoja

Apulaisjohtaja Matti Viialainen, puh. (09) 772 1323