Monen tutkinnon mies

Jyväskyläläinen Markku Kolari, 52, ei ole koskaan miettinyt tarkasti, mikä hänestä tulee isona.

Elämä on kuljettanut uusista haasteista innostuvaa miestä milloin brittiläisiin ravintoloihin, milloin siivousyrityksen päälliköksi. Tällä hetkellä Kolari opiskelee oppisopimuksella työvalmentajaksi.

– Olen heittäytyjä ja äärettömän utelias ihminen. Tykkään kaikesta uudesta, mitä tulee eteen, hän sanoo.

Uteliaisuus vei nuoren Kolarin aikoinaan opiskelemaan kauppaoppilaitokseen. Opinnot olivat kuitenkin teoreettisemmat kuin nuorukainen olisi toivonut, joten hän jätti koulun kesken ja lähti vapaaehtoisena armeijaan.

1980-luvun taitteessa ei tarvinnut miettiä, mikä koulutus takaisi parhaiten töitä.

– Silloin oli itsestään selvää, että jotain töitä aina löytää. Sai melkein valita, mihin meni kesätöihin, Kolari muistelee.

 Ravintolasta konepajalle

Armeijan jälkeen Kolari sai koneenhoitajan pestin betonitehtaalta. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä alalle, koska sai tietää kahden samaa työtä tehneen jääneen pölykeuhkon takia sairauseläkkeelle.

Nuori mies päätti kouluttautua tarjoilijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli alalla kymmenen vuotta, välillä jopa Britanniassa. Ohessa hän teki baarimestarin opintoja ja yrittäjäopinnot sekä kävi tarjoilijan kansainvälisyyskoulutuksen.

Ammatinvaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun vuorotyöläisen perheeseen syntyi lapsi.

– Poitsu ei oikein ymmärtänyt, miksi isä haluaa nukkua aamulla, kun pitäisi leikkiä. Siihen aikaan kuppiloiden aukioloajatkin pitenivät. Olihan se rankkaa.

Uusi työ löytyi lähipiiristä. Kaveri omisti siivousalan yrityksen ja pyysi, että Kolari tulisi heille myyntipäälliköksi. Mielenkiintoisessa tehtävässä vierähti pari menestyksekästä vuotta. Sitten Kolarista alkoi tuntua, että on aika siirtyä eteenpäin.

Toinen kaveri vinkkasi, että metalliala työllistää hyvin. Kolarin kiinnostus heräsi.

– Meillä oli puhetta myös siitä, että jos malttaa kouluttautua vähän pidemmälle, palkkatasokin on ihan hyvä.

Kolari ahkeroi aikuisopiskelijan tuella metallialan ja koneistajan perusopinnot sekä CNC-koneistajan ammattitutkinnon. Valmista tuli kolmessa vuodessa, ja töitä löytyi heti.

Pisimpään, yli viisitoista vuotta, Kolari työskenteli jyväskyläläisessä konepajassa, jossa työ oli monipuolista ja työkaverit loistavia. Sitten hänen terveytensä teki tenän.

Ei vielä eläkkeelle

Vuosia jatkunut fyysinen työ kiertoliikkeineen oli liikaa Kolarin selälle, jossa on rakenteellinen vika. Seisomatyö kovalla alustalla oli aiheuttanut myös polviin pahat kulumat.

– Kun seisoin pari kolme tuntia, polveni olivat kuin futispallot.

Neuvottelut työnantajan ja työterveyden kanssa päätyivät tulokseen, joka otti koville. Kolari ei pystyisi jatkamaan ammatissaan, eikä perinteisessä konepajassa ollut tarjota hänelle korvaavaa työtä.

– Lääkäri sanoi, etten tule ikinä tekemään metallialan töitä enkä oikein muutakaan. Minun pitäisi olla suurin piirtein patjantestaajana, Kolari kertoo.

Eläkkeelle jääminen ei ollut vaihtoehto työhaluiselle viisikymppiselle, jolla oli vielä yli kymmenen vuotta työuraa jäljellä. Kolari päätti hankkiutua ammattiin, jonka hänen terveytensä kestäisi.

Haaveissa väikkyi sosionomin ura. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan suostunut maksamaan niin pitkiä opintoja, koska Kolarilla oli jo monta tutkintoa.

Jälleen kerran uusi suunta löytyi kaverin avustuksella.

Auttamistyötä työpajalla

Pelikaveri kertoi, että Laukaan Vattipajalla olisi tarvetta työvalmentajalle. Kunnan ylläpitämä työpaja auttaa heikossa työmarkkinatilanteessa olevia ihmisiä koulutukseen ja työelämään.

Kolari tajusi, että työssä olisi samoja piirteitä kuin sosionomin ammatissa. Hän pääsi työkokeiluun ja sai neuvoteltua itselleen kaksivuotisen oppisopimuspaikan.

Vakuutusyhtiö lupautui maksamaan työnantajalle kuntoutusrahan, jonka turvin Kolari voisi suorittaa työvalmentajan erikoisammattitutkinnon. Kunnan maksaman palkan lisäksi Kolari saa vakuutusyhtiöltä matkakorvaukset ja vuosittaisen opintokorvauksen.

Kolari ei ole huolissaan siitä, mitä aikuisiällä opiskeleminen tekee kukkarolle.

– On selvää, ettei voi saada pankinjohtajan palkkaa ja opiskella samalla.

Työvalmentajan tehtäviin kuuluu jatkopolkujen miettimistä valmennettaville. Ohjaustyön ohessa Kolari opettaa pajalaisille hitsaamista ja koneistusta. Hänestä on hienoa, että työssä voi auttaa ihmisiä.

Monen ammatin mies sanoo, ettei kadu yhtäkään urapolkuaan.

– Jospa kaikki työni ovat kasvattaneet minua tätä kohti. Minut on kasvatettu niin, että mikään työ ei ole vähäarvoinen. Äiti aina sanoi, että jos joku maksaa työstä, jonkun se on tehtävä.

Kolarin on määrä valmistua ensi vuoden kesäkuussa. Keho on liikunnan ansiosta kestänyt uutta työtä, joten työvalmentaja suuntaa luottavaisin mielin tulevaan. Hän ei vielä tiedä, millaisiin töihin etsiytyy oppisopimuksensa päätyttyä.

– Olen valmis kouluttautumaan lisää uutta työtehtävää varten, jos niin tarvitaan.

Minna Hotokka