Miten käy kesämökkeilyn?

Kesämökkien hinnat eivät ole nousseet viimeiseen kymmeneen vuoteen uutisoi Helsingin Sanomat muutama viikko sitten. Onko syynä pitkään jatkunut huono taloustilanne vai pikemminkin vapaa-ajan vietossa tapahtunut muutos? Kesämökkien omistajien keski-ikä on reilut 60 vuotta, joten näyttäisi, että kysymyksessä on ikääntyvän kansanosan harrastus. Toisaalta yleinen taloustilanne, epävarmuus työstä tai asumisen kalleus kasvukeskuksissa eivät ainakaan kannusta nuorta väkeä mökkien hankintaan.

Omassa lapsuudessani mökeillä kalastettiin, nikkaroitiin ja saunottiin. Puut piti osata pilkkoa ja kala perata. Kollega kertoi kannustaneensa parikymppistä poikaansa opettelemaan halkojen tekoa, johon nuoremman sukupolven edustaja oli todennut hakevansa halot Essolta, jos nyt ylipäätään sattuisi innostumaan mökkivierailusta. Nuorempi poikani täyttää 18 näinä päivinä, mutta autokoulun aloittaminen ei ole innostanut. Tukholmassa vain kolmanneksella 18−24-vuotiaista on ajokortti ja me seuraamme perässä. Kortiton kansa ei mökeille lähde.

Olimme vaimoni kanssa kahdestaan joulua viettämässä mökillämme Tampereen Teiskossa vuonna 2013. Lumettoman joulun joulusaunan löylyjen välinen jäähdyttely vaakasuoraan tulevassa vesisateessa kypsytti yhteisen päätöksen mökin myymisestä. Kaupunkielämä on sopinut meille vaihteeksi oikein hyvin.

Toukokuun lopun kesäinen lauantai Helsingissä sai kuvittelemaan, että kaupunki on varmaankin tyhjä ja ihmiset mökeillä. Mitä vielä. Kirpparipäivä oli saanut väen liikkeelle, ja esimerkiksi Karhupuisto oli muuttunut kuhisevaksi markkinapaikaksi. Keskustan kuppiloista oli vaikea löytää tyhjää terassipaikkaa oluen nautiskeluun ja Stockan herkussa riittää väkeä ruuhkaksi asti vielä klo 17 jälkeen. Tapahtumien kirjo ulottui Maailma kylässä -tapahtumasta Kumpulan kyläjuhliin, jonka senkin ohjelmassa oli tasokkaita esiintyjiä. Kaupungistuva kansa on oppinut nauttimaan kesästä kaupungissa ja tarjonta on todella monipuolista. Ja jos ei ole, järjestetään itse.

Mökkeilyn ydin on aina liittynyt saunomiseen. Kaupungeissa saunottiin vielä 1950−60-luvuilla yleisissä saunoissa, jotka hävisivät kerrostalosaunojen ja huoneistosaunojen myötä. Perinteisistä yleisistä saunoista Tampereella on jäljellä loistavat löylyt tarjoava Rajaportin sauna, jonka pukuhuoneessa voi vielä nähdä jonkun korkkaavan kirkkaan viinapullon. Helsingissäkin muutama vanha yleinen sauna on jäljellä.

Mutta tässäkin asiassa on tapahtumassa käänne, saunominen on palaamassa kaupunkeihin yleisessä ja yhteisöllisessä mielessä. Edustamani yhtiö on toteuttanut Vantaan Kivistöön kerrostalon, jossa huoneistokohtaisten saunojen sijaan on yksi yhteinen pihasauna. Tietojeni mukaan asukkaat ovat olleet tyytyväisiä. Esimerkin yleisen saunan paluusta tarjoaa Helsingin Hernesaareen juuri avattu Antero Vartian ja Jasper Pääkkösen Löyly, johon on panostettu komeaa arkkitehtuuria myöten.

Juha Kostiainen

Kirjoittaja on YIT:n kaupunkikehityksestä ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja sekä Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti.