Miltä tuntuu saada kenkää?
– Henkisesti kaikkein pahin hetki oli se, kun näki, miten työkavereita kutsuttiin yksitellen johtajan koppiin. Yt-neuvottelut olivat käynnissä, eikä vielä tiennyt, mitä tuleman piti – ja sitten tuli oma vuoro astua osastopäällikön juttusille, muistelee 40-vuotias Aki Moisio neljän vuoden takaisia tapahtumia.
Moisio oli töissä SKS Toijala Worksissä. Yritys oli kasvanut nopeasti ja ehtinyt hiljattain rekrytoida uusia työntekijöitä, Moision mukaan lukien.
– Buumia kesti kolmisen vuotta, sitten hiljeni ja tultiin taantuman myötä kertarysäyksellä alas.
Yt-neuvottelujen tuloksena irtisanomisia tuli alkuun vähän, sen sijaan työntekijöitä lomautettiin pitkiksi ajoiksi.
– Lomautus on inhimillisempi keino, itseään ei koe ihan niin turhaksi. Lomautuksen aikana pääsin vielä firman piikkiin hitsauskoulutukseen paikalliseen aikuisoppilaitokseen, mikä helpotti asian käsittelyä. Ehdin tottua ajatukseen, ettei paluuta töihin välttämättä tule.
Potkut eivät tulleet yllätyksenä
Kaksisataa päivää lomautettuna tuli täyteen, kunnes Moisio sai irtisanomisilmoituksen marraskuussa 2009. Se ei ollut enää mikään yllätys, sillä niin kertakaikkisen hiljaista oli metallialalla.
Miltä potkujen saaminen sitten tuntui?
– Jokainen käy tietenkin läpi samoja ajatuksia ja kysyy itseltään, miksi juuri minä. Meillä käytännössä koko osasto laitettiin kiinni.
Töiden päätyttyä Moisio ei kuitenkaan jäänyt kotiin makaamaan ja murehtimaan.
– Kotona riitti paljon puuhaa, oli talon remontoimista ja puuhommia. Talous ei onneksi ollut heti kuralla, mutta ei siinä tilanteessa hirveästi innosta ottaa lisälainaa. Metallimiehellä ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei ole niin merkittävä.
Heti irtisanomisen jälkeen Moisio aktivoitui työnhakuun: kävi keskustelemassa työ- ja elinkeinotoimistossa ja täytti ansioluettelon mol.fi:n sivuille. Alan vaihtokin Moisiolla kävi mielessä. Headhunter oli nopeampi.
– Mulle kävi niin onnellisesti, että soitettiin kotiin ja kysyttiin, tuunko töihin. Finn-Korkki haki laitosmiestä Hämeenlinnaan, ja haastattelu sovittiin kahden päivän päähän. Ehdin siis olla irtisanottuna vain vajaan kuukauden. Tiedän olevani onnekas: tänä päivänä on harvinaista saada työhönkutsupuhelua.
Uutta matoa koukkuun
Irtisanottuja kohtalontovereita Moisio haluaa kannustaa aktiivisuuteen. Paikalleen ei kannata jäädä eikä syytä kannata hakea pelkästään peilistä.
– Heti vaan uutta matoa koukkuun ja työnhakuun tai koulun penkille, jos se on mahdollista. Työ kuin työ näyttää paremmalta cv:ssä kuin ei mitään. Heilahteluja tulee ja menee, mutta synkkyyteen ei kannata vaipua. Nythän on tullut hyviä uutisia esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaalta. Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.
Entä onko hän vihainen tai katkera entiselle työnantajalleen?
– Ei mulla jäänyt mitään hampaankoloon. Työnantaja yritti pitää työntekijöistään kiinni. Asioita ei myöskään tarvinnut pähkiä yksin, vaan pääluottamusmies oli tukena.
Tukea on riittänyt myös perheeltä ja ammattiosastolta. Moisio valittiin viime vuonna 14. kertaa Toijalan metallityöväen ammattiosaston sihteeriksi. Ennen ay-toimintaan mukaan lähtemistä Moisio oli jo aktiivinen nuorisopolitiikassa.
– En ole voinut katsoa asioita vain sivusta. Halu vaikuttaa on minulle elämäntapa.
Tuuli Virta
Juttu on julkaistu Arvo-lehdessä 1/2013. Lue juttu kokonaisuudessaan täältä.
