Kuva: iStock
Miksi SAK:n ammattiliitot tavoittelevat 10 prosentin palkankorotusta?
SAK:n ammattiliitot ilmoittivat tavoittelevansa ensimmäiselle vuodelle 6 prosentin tai vähintään 150 euron palkankorotusta ja toiselle vuodelle 4 prosentin tai vähintään 100 euron palkankorotusta. Mihin palkankorotustavoite perustuu?
Peruste 1: Työntekijöiden ostovoima pitää palauttaa
Palkansaajien ostovoima on romahtanut! Vertailukohtaa näin syvälle ostovoimakuopalle pitää hakea niinkin kaukaa kuin 1970-luvulta: Edes 90-luvun lamassa ostovoima ei sukeltanut niin paljon kuin se teki 2020-luvun inflaatiopiikin aikana.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korkean inflaation myötä palveluiden ja tuotteiden hinnat ovat nousseet kuluvalla vuosikymmenellä selvästi palkkoja nopeammin. Seurauksena palkan ostovoima on tipahtanut pahimmillaan yli kahdeksalla prosentilla. Palkalla saa siis kaupasta tänä päivänä selvästi vähemmän kuin mitä sillä sai vuosikymmenen alussa.
Ammattiliitot ovat mitoittaneet palkankorotustavoitteensa niin, että sillä palautetaan työntekijöiden ostovoima inflaatiopiikkiä edeltävälle tasolle kahden vuoden aikana. Inflaation hidastumisen myötä ostovoima on kääntynyt jo hitaaseen kasvuun, mutta se laahaa edelleen yli viisi prosenttia vuoden 2021 tasoa jäljessä.
Peruste 2: Ostovoimakuopan täyttämisen lisäksi on selätettävä myös inflaatio
Ostovoimakuoppaa ei kurota umpeen vain kuopan suuruisilla korotuksilla, vaan palkankorotustavoitteessa pitää huomioida myös hintojen nousu sopimuskauden aikana. Vaikka ostovoima on hiljalleen alkanut toipua, ilman reiluja palkankorotuksia ostovoimakuopan kurominen umpeen kestäisi vielä pitkään. Tilanteen korjautumista hidastaa se, että ostovoimaa kasvattaa tosiasiassa vain se osa palkankorotuksista, joka ylittää hintojen nousun.
Valtiovarainministeriö ennustaa työehtoneuvotteluissa sovittavien palkankorotusten olevan lähivuodet noin 2,5 % vuodessa ja inflaation 1,4 %. Näin ollen sopimuskorotus vahvistaisi ostovoimaa vain yhden prosentin vuodessa. Tällä tahdilla reilun viiden prosentin ostovoimakuoppaa kurottaisiin umpeen yhä yli neljä vuotta. Näin hidas elpyminen olisi palkansaajille kohtuutonta, kun inflaatio on jo vuosia syönyt palkasta merkittävän siivun.
Tarvitaan siis palkankorotukset, jotka sekä täyttävät ostovoimakuopan että ylittävät tulevien vuosien inflaation. Nyt ostovoimakuoppaa on jäljellä reilut viisi prosenttia. Tulevien vuosien inflaatioksi ennustetaan vajaata puoltatoista prosenttia vuodessa, mutta ennustetta isommat palkankorotukset voisivat kiihdyttää inflaation reiluun kahteen prosenttiin. Tarvitaan siis yhteensä noin 10 prosentin palkankorotukset, jotta ostovoimakuoppa saadaan umpeen.
Peruste 3: Suomessa palkat ovat kehittyneet verrokkimaita heikommin
Suomessa palkat ovat jääneet jälkeen kilpailijamaita. Palkkojen kehitys on ollut Suomessa muuta Eurooppaa hitaampaa kohta kymmenen vuotta: palkat ovat nousseet noin kahdeksan prosenttia vähemmän kuin euroalueella keskimäärin. Suhteessa Saksaan eroa on syntynyt vuoden 2014 jälkeen yli kymmenen prosenttia. Palkkakehityksen ero on niin suuri, että se ei kuroudu umpeen, vaikka Suomessa tehtäisiin muutaman vuoden ajan selvästi suurempia palkankorotuksia kuin verrokkimaissa.
Peruste 4: Suomen kustannuskilpailukyky kestää korotuksen
Suomen hintakilpailukyky on nyt hyvä. Suomella oli 2010-luvun alkupuolella ongelmia kilpailukyvyn kanssa, mutta sitä saatiin parannettua useiden maltillisten palkkaratkaisujen myötä. Sen jälkeen kilpailukyky on säilynyt vakaana.
Perinteiset kilpailukykymittarit kuvaavat kilpailukyvyn muutoksia, mutta ne eivät suoraan kerro sitä, onko kilpailukyky oikealla tasolla. Liian heikon kilpailukyvyn haitat ovat ilmeisiä. Myöskään liian korkea kilpailukyky ei ole tavoiteltavaa, koska se tarkoittaisi perusteettoman pieniä palkkoja.
Kilpailukyky on pidettävä riittävän hyvänä, jotta vientituloilla pystytään rahoittamaan Suomen tarvitsema tuonti. Tässä tarkastelussa voi käyttää apuna vaihtotasetta, joka kuvaa kansantalouden ulkomaisten liiketoimien tasapainoa. Suomen vaihtotase on ylijäämäinen, eli saamme ulkomaan liiketoimistamme enemmän tuloja kuin mitä meillä on menoja, jolloin kansantaloutemme ulkomainen nettovelka pienenee.
Kilpailukyvystä ei ole olemassa yksiselitteistä tieteellistä totuutta, vaan eri tahot voivat päätyä erilaisiin arvioihin. SAK ei kuitenkaan ole yksin arviossaan siitä, että Suomen kilpailukyky on nykyisin hyvällä tasolla. Esimerkiksi valtiovarainministeriö arvioi syyskuussa, että ”Suomen kustannuskilpailukyky on säilynyt kohtuullisen hyvänä ja tukee vientiä, kun kysyntä vientimarkkinoilla elpyy”.
Peruste 5: Pienipalkkaiset tarvitsevat suhteessa isommat palkankorotukset
SAK:n ammattiliittojen palkankorotustavoite ensimmäiselle vuodelle on 6 % tai vähintään 150 euroa ja toiselle vuodelle 4 % tai vähintään 100 euroa. Tavoite on sekalinjainen, eli se koostuu prosenttikorotuksen lisäksi myös euromääräisestä vähimmäiskorotuksesta. Tämän sekalinjan tarkoituksena on tukea erityisesti pienipalkkaisia, joiden ostovoimaa inflaatiopiikin ohella ovat heikentäneet myös hallituksen leikkaukset esimerkiksi asumistukeen.
Euromääräinen vähimmäiskorotus tuo suhteessa isompia palkankorotuksia pienipalkkaisille työntekijöille. Palkankorotukset tulisivat euromääräisinä kaikille, joiden palkka on enintään 2 500 euroa kuussa. Esimerkiksi 2 000 euron kuukausipalkalla 150 euron vähimmäiskorotus tarkoittaisi tosiasiassa 7,5 %:n palkankorotusta.
Peruste 6: Ostovoiman vahvistuminen tukee kotimaista kysyntää
Palkankorotuksilla on erilaisia vaikutuksia yrityksiin. Palkankorotukset tarkoittavat yrityksen omien kustannusten kasvua. Toisaalta ne vaikuttavat samalla suoraan siihen, miten paljon palkansaajilla on varaa kuluttaa. Kotimarkkinoilla toimivat yritykset hyötyvät siitä, että reilut palkankorotukset parantavat niiden asiakkaiden ostovoimaa.
Työntekijöiden vuoro!
Suomessa on jo vuosikausia tuettu yritysten kilpailukykyä maltillisilla palkkaratkaisuilla. Samalla palkansaajat on ajettu historiallisen syvään ostovoimamonttuun. Nykyisten ennusteiden perusteella SAK:n liittojen tavoittelemat palkankorotukset heikentäisivät hintakilpailukykyä. Tähän arvioon liittyy kuitenkin epävarmuutta, koska emme voi etukäteen tietää, miten tuottavuus ja verrokkimaiden työvoimakustannukset kehittyvät. Jos esimerkiksi työvoimakustannukset verrokkimaissa nousevat ennustettua enemmän tai tuottavuuskehitys on Suomessa ennustettua parempaa, kehittyy Suomen kilpailukyky ennustettua paremmin.
Palkankorotusten vaikutus tulevien vuosien kilpailukykyyn on siis ennusteisiin perustuvaa spekulaatiota. Sen sijaan viime vuosina syntynyt ostovoimakuoppa on todellinen.
Tällä kertaa SAK:n liitot tavoittelevatkin palkkaratkaisuja, joilla tuetaan ensisijaisesti palkansaajien ostovoiman palauttamista ja oikeudenmukaisia palkankorotuksia.
#VoitollaTyöhön