Metallihallista nuorisoa ohjaamaan

Lohjalaisen nuorisotyöpajan pihassa seisoo käytöstä poistettu kirjastobussi. Se on Jouni Lindenin työharjoitteluprojekti.

– Opastan nuoria irrottamaan bussin sisustuksen ja yhdessä teemme siitä Lohjan alueella liikkuvan nuorisotalon, Jouni kertoo.

Työpaja on tarkoitettu elämässään suuntaa hakeville työttömille nuorille. Moni pajalaisista on yllättynyt kuullessaan, että heitä kokeneesti ohjaava Jouni on pajalla työharjoittelussa eikä vajaa vuosi sitten työttömäksi jäänyt mies silloin vielä tiennyt, mitä loppuelämänsä tekee.

Takana oli 32 vuotta hyllyjen hitsaamista ja kokoonpanoa Kastenin varastotuotteita valmistavassa metallifirmassa. Yritys vaihtoi muutaman kerran omistajaa ja niistä viimeisin päätti lopettaa hyllytuotannon Lohjalla. Vuosi sitten 60 ammattilaista jäi työttömiksi.

– Onneksi saimme tietää muutoksesta jo vuotta aiemmin. Siinä oli aikaa valmistautua.

Jounin avovaimo on työhön valmentaja. Hän näki töiden loppumisen mahdollisuutena oppia jotakin ihan uutta.

– Avovaimo totesi, että minusta on enempäänkin kuin hitsaamaan kaiket päivät.

Jouni itsekin myöntää kasvaneensa työvuosien aikana. Nuorena hän oli hiljainen poika, jolle ihmisläheinen puhetyö olisi ollut kauhistus. Vuodet työpaikan luottamusmiehenä kehittivät sosiaalisia taitoja.

– Viime vuosina pidin työssäni eniten edunvalvontapäivistä, kun sain auttaa ja opastaa muita. Mietin jo jokunen vuosi sitten, että olisi kiva päästä vähän ihmisläheisimpiin hommiin.

Käytännöllistä opiskelua

Lähihoitaja. Sosionomi. Yhteisöpedagogi. Jouni poimi opinto-oppaista kiinnostavia kouluvaihtoehtoja ja kävi pääsykokeissa. Useimpiin kouluihin hän olisi päässytkin, mutta hän valitsi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajalinjan.

Puolentoista vuoden opinnot koostuvat kolmesta harjoittelusta. Kuukaudessa on kolme lähiopetuspäivää Lohjan Kanneljärviopistossa.

Entiselle pääluottamusmiehelle kokous- ja yhdistystoiminnan perusteet ovat olleet entuudestaan tuttuja juttuja. Sen sijaan kannabiksesta puhuminen on aivan uutta. Nyt sekin jo sujuu.

– Opintojen edetessä olen alkanut suunnitella, että jatkan valmistumisen jälkeen vielä ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi tai sosionomiksi. Ne tutkinnot mahdollistaisivat monipuolisemman työnhaun.

Vielä ainakin 15 vuotta jäljellä

Osa entisistä työkavereista ihmetteli, miksi Jouni rupesi opiskelemaan viisikymppisenä vielä uutta ammattia. Että eikö hänellä jo ole työ.

– Joskus 90-luvulla minun ikäisiä kavereita työnnettiinkin eläkeputkiin. Onneksi ei enää.

Kyselijöille Jounilla on tapana vastaa, että hänellä on vielä yli 15 vuotta työaikaa.

Ensimmäisen työharjoittelun Jouni teki maahanmuuttajanuorten valmistavan luokan apuopettajana. Jounia naurattaa vieläkin, että hän joutui viiden minuutin varoitusajalla vetämään suomen kieltä heikosti taitavalle ryhmälle englannintunnin.

– Tuli vähän hiki.

– Mutta hyvin se meni.

Nykyään kaupungilla Jouni moikkailee tuttuja afganistanilaisia ja irakilaisia oppilaita. He kyselevät, miksei Jounia enää näy koulussa.

– Reilussa puolessa vuodessa he ovat oppineet puhumaan jo auttavasti suomea, entinen apuopettaja toteaa tyytyväisenä.

Nykyisessä harjoittelussaan Jouni tukee ja kannustaa nuoria, jotka ovat jääneet peruskoulun jälkeen ilman koulupaikkaa tai jääneet myöhemmin työttömiksi.

Rauhallinen mies saa nuoriin hyvän kontaktin.

– Minulla on jo aika paljon kerrottavaa työelämästä. Se kiinnostaa nuoria.

Viime aikoina Jouni on pohdiskellut itseluottamusta. Työharjoittelussa hänestä on palkitsevaa nähdä, kuinka monen nuoren itsetunto kohenee, kun linnunpönttöjen ja keppihevosten teko alkaa onnistua. Bussiprojektissa hän kehuu nuoria jo monta kertaa päivässä.

– Minusta on mukava sanoa, että ei haittaa, jos ei heti osaa kaikkea. Opetellaan yhdessä.

Kaisa Viitanen / vapaa toimittaja

Lue lisää alanvaihtajien tarinoita:
Kokki Hannele Saikkonen ja kalamestari Olavi Lehtonen