Lihanleikkaaja pukeutuu teräkseen

– Jos veitsi lipsahti, se osui juuri hanskan yläpuolelle. Teräksinen kokohiha on selvä parannus, sanoo työsuojelupäällikkö Mikael Snellman.

Hän ja työsuojeluvaltuutettu Hannu Mäkelä tietävät hyvin, että lihanleikkaajan työ ei ole vain fyysisesti ja psyykkisesti vaativaa vaan myös riskialtista. Tehtaalla työskentelee runsaat 600 työntekijää, mutta tapaturmista 75–80 prosenttia sattuu lihanleikkaajille, joita on töissä satakunta.

Suojavarusteita, joihin kuuluvat myös kuulosuojaimet ja kengät, on pakko käyttää. Melutaso voi nousta jopa 85–90 desibeliin.

Kun veitsiä nykyään viedään teroitettavaksi tai steriloitavaksi, ne pitää panna omaan telineeseensä.

– Veitsi kädessä käveleminen on vaarallista, jos sattuu liukastumaan. Vaikka kaikilla on työssä oma määrätty paikkansa, toista voi vahingossa viiltää.

Räätälöity leikkauslinja

Käytännön työssä tapahtui vallankumous, kun Snellman uudisti leikkausosastonsa viisi vuotta sitten. Räätälöity naudanlihan leikkauslinja on ainoa laatuaan, se hankittiin Islannista.

– Ennen jokaisen piti itse irrottaa 40–50 kiloa painavat ruhonpalat. Nyt liha tulee karkeapaloittelijan jäljiltä linjalle pienempinä paloina. Se säästää kovasti selkää, sanoo Hannu Mäkelä, joka on leikannut 16 vuoden ajan ensin sikaa, sittemmin nautaa.

Mäkelän mukaan jokainen päättää oman tahtinsa, mutta urakka painaa päälle. Keskimäärin leikataan 20 sikaa per vuoro ja leikkaaja. Nautaa keskimäärin 1500–1700 kiloa päivässä, mutta urakalla kiloja voi kertyä päivässä jopa 2 000–3 000, Mäkelä sanoo.

Leikkaaminen on tekniikkalaji

Jokaisella leikkaajalla on edessään pieni näyttö, josta näkee koko ajan mitä on leikannut. Jos esimerkiksi etuosa pitää leikata eri tavalla, siitä tulee ohjeet.

– Meillä on laatujärjestelmä ja kuvat tarkastetaan. Jos rustopaloja löytyy, leikkaaja tiedetään eikä palaute ole hyvää, kertoo Mikael Snellman, joka toimii myös laatupäällikkönä.

Lihanleikkaus on tekniikkalaji, Hannu Mäkelä korostaa. Jos tekniikka on hyvä, lihanleikkaaja saattaa jaksaa tehdä työtään 30 vuotta ja enemmänkin. Mutta fyysisesti rankkaa työ on, kaikista parannuksista huolimatta.

– Lihanleikkaajana pitää koko ajan tulla paremmaksi ja tehokkaammaksi. Se vaatii hyvää fysiikkaa ja huolenpitoa kunnosta. Me pelataan lihaleikkaajaporukalla harrastuksena jääkiekkoa kerran viikossa, vastapainoksi fyysisesti yksipuoliselle työlle.

Melko moni lihanleikkaaja on joutunut rannekanavaoireyhtymän takia kääntymään kirurgin puoleen, mutta päässyt palaamaan töihin operaation jälkeen. Hartiaseudun tulehdukset eivät nekään ole tuntemattomia.

Suurin poissaolon syy on flunssa, koska flunssaisena töihin ei ole tulemista.

Keski-ikä vain 34 vuotta

– Leikkaajien keski-ikä on vain 34 vuotta. Nuoria houkuttelee alalle huhu, jonka mukaan lihanleikkaajat tienaavat hyvin. Urakkatyöstä kertyy naudanlihan osalta 22–25 euroa tunti, sianlihapuolella muutama euro vähemmän. Mutta palkka ei tule ilmaiseksi, työ on rankkaa, Mäkelä sanoo.

50 vuotta täyttäneitä leikkaajia on harvassa. Lihanleikkausuran jälkeen väkeä sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan puhdistus- tai muihin töihin.

Jos toisen asteen ammattitutkintoa ei ole taskussa, Snellman edellyttää uusilta työntekijöiltä oppisopimuskoulutusta. Halukkaat voivat suorittaa myös ammattitutkinnon.

Ingegerd Ekstrand