Leipää suurella sydämellä

Riikka Hirvonen leipoo rakkaudella ja varmistaa samalla Suomen huoltovarmuutta.

”Teen leipomolla säännöllistä kolmivuorotyötä. Kun tulen töihin, en välttämättä tiedä, mitä vuorossa tehdään, koska työ on tosi vaihtelevaa. Teen taikinoita, ylöslyön taikinaa vuokiin tai pakkaan varras- ja paahtoleipiä, jonain päivinä maustan kaura- ja ruissipsejä. Pitkän kokemuksen ansiosta pystyn tekemään paljon erilaisia duuneja.

Meidän tuotteemme ovat hyviä, koska ne ovat rakkaudella leivottuja. Meillä on täällä huippuammattilaisia, tuotteet valmistetaan hyvistä raaka-aineista ja kehitystiimi tekee hyviä reseptejä. Kehitystiimi ottaa myös vastaan ihmisten ajatuksia hihnan ääreltä.”

Työ vaatii hyviä hermoja ja pitkäjänteistä ajattelua. Pitää osata ennakoida, mitä pitää tehdä parin tunnin päästä – tuotannossa on paljon asioita, joita valmistellaan hyvissä ajoin, ennen kuin ne alkavat varsinaisesti tapahtua.”

”Työssä tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, paineensietokykyä ja joskus nopeita liikkeitä, koska mitä tahansa voi tapahtua: jos kuljetin tai paahtosahan terä katkeaa, ei voi panikoida. Täällä ei ole varaa teinimäiseen höntyilyyn. Siinä mielessä työ on kasvattanut minua myös ihmisenä.

Työ on välillä yksitoikkoista, mutta myös palkitsevaa, kun saa leivottua leivän loppuun asti ja pakettiin. Siitä onnistumisesta syntyy työn ilo.

Olen myös työsuojeluvaltuutettu. Sen roolin ja leipomotyön yhdistäminen on palkitsevaa. Niin leipää kuin ihmisten työhyvinvointia tehdään suurella sydämellä.”

Työssä tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja joskus nopeita liikkeitä, koska mitä tahansa voi tapahtua.

”Olen ollut melkein koko työurani täällä. En voi valehdella, etteikö joskus ole käynyt mielessä lähteä myös muualle, mutta olen aina jäänyt. Kyllä se kertoo siitä, että täällä on hyvä olla.

Työ merkitsee tietysti rahaa, mutta tämä on myös vähän kuin toinen koti. Parasta ovatkin työkaverit. Tunnen täältä paljon ihmisiä ja he muodostavat osittain myös kaveripiirini. Kun vietin 40-vuotissynttäreitä, leipomoltakin oli kymmenkunta ihmistä mukana.”

”Olen valmistunut alun perin leipuri-kondiittoriksi, ja tein täällä myös pitkoja ja viinereitä, kun niitä täällä vielä valmistettiin. Leivon paljon kotona, jotta pystyn pitämään yllä kondiittorin taitojani. Teen paljon kakkuja esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien juhliin, ja minun kalavoileipäkakkuani on kehuttu.

Työ rasittaa hartioita ja selkää, mutta pidän niiden hyvinvoinnista huolta hieronnalla sekä urheilemalla. Käyn kuntosalilla ja juoksemassa sekä pyöräilen kaikki matkat. Ajan myös pitkiä pyörälenkkejä. Työnantaja tarjoaa myös polkupyöräetua, ja joskus mietin, että sähköfillari voisi olla kiva – mutta toisaalta kun syö kaurapuuroa, silläkin jaksaa.”

Niin leipää kuin ihmisten työhyvinvointia tehdään suurella sydämellä.

”Ajattelen, että tämä työ on tärkeää, koska ruoka on iso osa ihmisten kulutuksesta. Ruoan hinta vaan nousee, mutta me teemme kestävää ja säilyvää, edullista leipää. Tässä on myös kysymys huoltovarmuudesta. Me teemme puhdasta suomalaista ruokaa, mahdollisimman suomalaisista raaka-aineista.

Jos nuori miettii ammatinvalintaansa, elintarvike- ja leipomoalasta kannattaa kiinnostua. Jos on palo tehdä töitä, tämä on hyvä vaihtoehto. Tänne pääsee nopeasti töihin, meillä on suht hyvät palkat ja töitä riittää. Tulevaisuus on valoisampi kuin monella muulla alalla.”

Tämä juttu on osa SAK:n Työelämän ammattilaiset -sarjaa. Esittelemme kahden viikon välein SAK:n ammattiliittojen jäseniä ja heidän työtään.