Legendaarinen vappu
Vappu-nimi periytyy baijerilaiselta, 700-luvulla eläneeltä Valburg-pyhimykseltä, jonka nimipäivä toukokuun ensimmäinen on. Juhlapäivällä ei kuitenkaan ole sen kummempaa uskonnollista merkitystä. Valpurin päivä on ollut myös tärkeä maatalouden merkkipäivä, sillä silloin karja laskettiin perinteisesti laitumille.
Vappuun liitetään valoisia ja iloisia asioita, kuten kevät, kukat, hedelmällisyys ja luonnon herääminen. Vapunaattoa sen sijaan pidetään pimeyden voimien päivänä, ainakin saksalaisessa kansanperinteessä. Huhtikuun viimeisestä päivästä on tasan puoli vuotta pyhäinpäivään ja vappuaattona, eli Walborgisnachtina, noidat tunnetusti kokoontuvat sapattiinsa. Onkohan sattumaa, että Hitler teki itsemurhan juuri 30.4.1945? Jotain synkkää päivässä joka tapauksessa on; Harry Potter -kirjoissakin karmaisevien kuolonsyöjien alkuperäinen nimi on Valpurin ritarikunta, Knights of Walpurgis.
Kansainvälinen työläisten vappu sai alkunsa vuonna 1886 Chicagosta. Työläiset marssivat ja lakkoilivat 8-tuntisen työpäivän puolesta. Ensimmäinen toukokuuta tapahtuneissa yhteenotoissa kuoli poliiseja, ja useita mielenosoittajia tuomittiin kuolemaan. Pariisissa 1889 kokoontunut Ensimmäinen sosialistinen internationaali nimesi vapun kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi ja Chicagon marttyyrien muistopäiväksi.
Suomessakin työväen vappumarssit korvasivat vähitellen perinteiset toukokuun alun tehdasväen luontokävelyretket. Helsingissä marssittiin ensimmäistä kertaa 1898, raittiusaatteen merkeissä tosin.
Vappupäivä on vakiintunut päiväksi, jolloin juhlitaan työväenliikkeen saavutuksia. Vaikka päivä sai alun perin alkunsa Yhdysvalloista, on Labor Day siellä muutettu toukokuulta syyskuulle. Neuvostoliitto juhli kylmän sodan aikana vapunpäivää niin näyttävästi, että USA:n kongressi halusi tehdä toukokuun ensimmäiseen selvän pesäeron.
Suomessa vapusta tuli virallisesti Suomalaisen työn päivä ja liputuspäivä vuonna 1979.
Julkaistu Vappu-Arvossa vuonna 2009
Teksti: Sini Kaukonen
Lähteet: Sirpa Karjalainen, Teppo Korhonen ja J.U.E. Lehtonen: Uusi ajantieto (WSOY, 1989) ja Wikipedia.
