Lauri Lyly: Kolmikantaa tarvitaan kriiseissä
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly tähdentää, että Suomessa on usein selvitty kriiseistä kolmikannan avulla: työntekijöiden, työnantajien ja hallituksen yhteistyöllä.
– Vuonna 1995 kolmikannan avulla Suomea nostettiin ylös lamasta, samoin 1968 Liinamaan sopimuksella. Nyt 2000-luvulla Suomea nostetaan työllisyys- ja kasvusopimuksen tai eläkeratkaisun kaltaisilla välineillä.
Lyly korostaa, että vuonna 2013 solmitun työllisyys- ja kasvusopimuksen palkankorotusmalli rakennettiin Suomen taloudellisen tilanteen mukaiseksi.
– Me tarvitsemme makrotalouden ohjaamista, koska rahapolitiikka tulee muualta. Jos halutaan ohjata työmarkkinoita, työllisyyttä ja verotusta, pitää välineitä hakea tällaisten kokonaisratkaisujen kautta.
Työajan pidennys kohdennettava työttömille ja osa-aikaisille
Hallitustunnustelija Juha Sipilän yritys solmia yhteiskuntasopimus työmarkkinajärjestöjen kanssa ei Lylyn mukaan kaatunut yhteisen tilannekuvan puutteeseen. Päinvastoin, kaikki neuvotteluosapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että Suomen talous on aneemisessa tilassa ja työttömiä on liian paljon.
SAK:n osalta yhteiskuntasopimuksessa oli kolme kompastuskiveä: neuvotteluille varattu aika oli liian lyhyt tavoitteisiin nähden, työntekijöille sälytetty kuorma suhteessa turvaan ei ollut tasapainossa ja työajan pidentämisen malli oli väärä.
SAK:n tavoitteena on saada työaikaa niille, joilla ei ole työtä lainkaan. Myös monille osa-aikatyöntekijöille työajan lisääminen olisi tervetullutta.
– Meillä on 400 000 ihmistä työvoiman ulkopuolella. Heille tarvittaisiin lisää työtä. Jos jo työelämässä olevien työaikaa lisättäisiin, se käytännössä johtaisi siihen, että ilman työtä olevien työllistyminen hidastuisi, SAK:n puheenjohtaja totesi maanantaina Yle Puheen Politiikkaradiossa.
Lauri Lyly ei allekirjoita väitteitä suomalaisen työelämän joustamattomuudesta. Työehtosopimuksissa on jo nyt kymmenittäin kohtia, joista voidaan paikallisesti sopia toisin. Työpaikoilla tätä oikeutta ei kuitenkaan käytetä siinä määrin kuin se olisi mahdollista.
– On varmaan molemmin puolin syytä katsoa, onko työpaikoilla riittävästi osaamista ja kykyä tehdä ratkaisuja. Pitää myös selvittää, onko luottamus työpaikoilla riittävällä tasolla, jotta ratkaisuja pystytään tekemään.
Pauli Vento / SAK