Kymmenen syytä vastustaa pakkolakeja
Hallitus haluaa alentaa Suomen yksikkötyökustannuksia palkansaajien työehtoja heikentävällä pakkolainsäädännöllä. SAK kokosi yhteen perustelut, miksi kaikkien tulisi vastustaa esitettyjä pakkolakeja.
Syyt on koottu myös lennäkiksi, jonka voi ladata tai tulostaa SAK:n verkkosivuilta. SAK päivittää ajankohtaista tietoa käynnissä olevista työmarkkinaneuvotteluista sivuilleen.
1. Pakkolait kohdistuvat epätasaisesti palkansaajiin. Suurimpia kärsijöitä ovat pienipalkkaiset työntekijät, joilla saattaa jo nyt olla hankalaa selvitä nykyisillä ansioilla. Palkaton ensimmäinen sairauspäivä ja leikkaukset seuraavien sairauspäivien palkkaan voivat hankaloittaa ratkaisevasti pienipalkkaisen arjessa selviämistä. Pienipalkkaiselle myös lomarahat ovat tärkeitä palkanlisiä. Ne kattavat menoja, joihin kuukausipalkka ei muutoin riitä.
2. Suurin osa heikennyksistä kaventaa etenkin julkisella sektorilla työskentelevien matalapalkkaisten naisten palkkapussia. Sairauspäiväkarenssi vaikuttaa erityisesti naisvaltaisten terveydenhuolto- ja hoiva-alojen työntekijöiden toimeentuloon, koska he altistuvat työssään usein infektioille ja joutuvat niiden vuoksi sairauslomille. Pakkolait pätkäisevät pitkiä, julkisella sektorilla yleisiä 38 päivän vuosilomia kahdeksalla päivällä. Julkisten alojen työntekijät vaihtoivat aikoinaan palkankorotukset pitkiin vuosilomiin.
3. Pakkolait eivät tuo toivottuja vaikutuksia eivätkä kohenna työllisyyttä hallituksen toivomalla tavalla. Työehtojen heikennykset alentavat palkkoja, eli ne laskevat samalla merkittävästi kotimaista ostovoimaa. Ostovoiman aleneminen lisää työttömyyttä lyhyellä aikavälillä, mikä puolestaan heikentää julkisen talouden tasapainoa entisestään. Näitä vaikutuksia hallitus ei ole arvioinut lainkaan esityksessään.
4. Hallitus ei ole huomioinut laskelmissaan, miten pakkolait vaikuttavat tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin. On selvää, että ammattiliitot pyrkivät kompensoimaan pakkolakiheikennykset palkankorotuksilla eivätkä tyydy äärimaltillisiin palkankorotuksiin tulevina vuosina. Luvassa saattaa myös olla lakkoja ja mielenilmauksia.
5. Kilpailukykyä on mahdollista parantaa pakkolakeja oikeudenmukaisemmalla tavalla. SAK esitteli syksyn työmarkkinaneuvotteluissa oman vaihtoehtonsa, joka ei heikennä työntekijöiden työehtoja lainkaan. Vaihtoehtoinen sopimus olisi siirtänyt osan työnantajien maksamasta työttömyysvakuutusmaksusta palkansaajien maksettavaksi ja lisännyt esimerkiksi paikallista sopimista. SAK olisi ollut valmis erittäin maltillisiin palkkaratkaisuihin vuosina 2017–2018.
6. Pakkolait suojelevat juridisesti vahvempaa neuvotteluosapuolta eli työnantajaa, eivätkä heikommassa asemassa olevaa työntekijää. Tämä loukkaa lainsäädännön yleistä periaatetta suojata heikompaa osapuolta suhteessa vahvempaan.
7. Pakkolait rikkovat Suomen perustuslakia kieltäessään työmarkkinaosapuolia sopimasta lainsäädäntöä parempia ehtoja työehtosopimuksiin. Vapaa sopiminen työehdoista on osa ammatillista järjestäytymisvapautta sekä ihmisoikeuksia.
8. Sopimisen rajoittaminen on myös vastoin Suomen allekirjoittamia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten mukaan työntekijöillä on oltava oikeus tehdä vapaasti työehtosopimuksia. Vastaavia säännöksiä on Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Sopimista saa rajoittaa määräaikaisesti, jos maassa on taloudellinen hätätila. Suomen talous ei ole näin huonolla tolalla, eli määräaikaiseksi säädetyt pakkolait eivät täytä ihmisoikeussopimusten ehtoja.
9. Perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia rikkovat pakkolait huonontavat Suomen mainetta maailmalla. Maamme hallitus saa todennäköisesti vastata päätöksistään ILO:lle ja Euroopan neuvostolle, jotka valvovat kansainvälisten sopimustensa noudattamista. Lainsäädännön etenemistä seurataan huolestuneena muissa maissa. Uhkana on, että Suomesta tulee kyseenalainen malli muille valtioille, jotka haluavat parantaa omaa kilpailukykyään palkansaajien työehtoja heikentävällä pakkolainsäädännöllä.
10. Pakkolait vaurioittavat luottamukseen ja tasavertaiseen sopimiseen perustuvaa pohjoismaista työmarkkinamallia. Työmarkkinaosapuolten ja hallituksen välinen yhteistyö on auttanut Pohjoismaita saavuttamaan kasvua ja kilpailukykyä sekä nykyisenlaisen hyvinvoinnin. Pohjoismainen työehtosopimusmalli takaa vakautta ja ennakoitavuutta, mistä hyötyvät myös yritykset.