Kylmiä terveisiä työnantajajärjestöiltä – rukkaset maltilliselle tulopolitiikalle
Puheenjohtaja Lauri Ihalainen SAK:n valtuuston kokouksessa 21.11.2003:
– Työelämän arkea ollaan viemässä kovempaan suuntaan. Työntekijöiden pitkällä työpainoksella, sitoutumisella ja osaamisella ei ole mitään arvoa silloin, kun ne joutuvat vastakkain omistajien ja sijoittajien lyhyen aikavälin taloudellisten etujen kanssa. Syynä irtisanomisiin ei aina ole aito taloudellinen ja tuotannollinen syy, vaan pörssikurssimuutokset.
– Yritysten lähes päivittäiset yt-neuvottelukutsut ja irtisanomisilmoitukset lisäävät työttömien määrää ja mikä surullisinta, näillä toimilla lyödään ikääntyneempiä työntekijöitä pysyvästi ulos työmarkkinoilta. Sitten taivastellaan rakenteellisen työttömyyden kasvua. Kaiken kukkuraksi syytetään ay-liikettä jäykäksi, kun se puolustaa työttömyyden aikaista toimeentuloturvaa, työttömyyseläkeputken olemassaoloa ja muuta sosiaalista suojaverkkoa työnantajien ulos lyömien työttömien turvaksi.
– Teollisuuden ja työnantajien TT:n syyskokous eilen lähetti ay-liikkeelle räntäsateen makuisia, kylmiä ja riitaa haastavia terveisiä.
– Korkean työttömyyden syy on TT:n mielestä se, etteivät työmarkkinat toimi ja palkanmuodostus ja työsuhdeturva estää työllistämästä. Heidän mielestä pitäisi luoda matalaa tuottavuuden ja vielä matalampien palkkojen työmarkkinat. Tosiasia on että, työvoimakustannukset Suomessa ovat vain EU-maiden keskitasoa. Työn tuottavuus on hyvä, mutta pääoman tuottavuus onnetonta. Malli, jolla sopimustoiminnassa pyritään johtamaan kaikille palkankorotukset ja ansiokehitys valtakunnallisen keskimääräisen tuottavuuden perusteella ei TT:n mukaan ole enää toimiva. Siinä kuopattiin emu-ajan palkkamalli. Lisäksi TT vaatii, että siirrytään kollektiivisopimusten yleiskorotuspainoitteisesta käytännöstä enemmän yrityskohtaisesti tapahtuvaan palkanmuodostukseen. Eli palkanmuodostus irrotetaan liittosopimuksista. Niin ikään työttömyysturvaakin pitäisi leikata. Eli keppiä työttömille, joita työnantajat voi surutta irtisanoa.
– TT toteaa, että aktiivinen palkanmuodostus tuo uutta dynamiikkaa perinteiseen työmarkkinakäytäntöön. Kyllä varmasti, jos puolin ja toisin nykyisestä linjasta siirrytään dynaamisempaan palkanmuodostuspolitiikkaan. Kyllä siinä mittelössä viime vuosien perinteiselle maltilliselle sopimustoiminnalle saisi hyvästi jättääkin. Saattaisi sellainen palkkadynamiikka tulla työnantajille kalliiksi.
– En voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että TT on muuttanut ja koventamassa sopimuspoliittista linjaansa ja aloittaa oman lähtölaskennan irtiotolle tupo-ratkaisussa.
– Häveliäisyyssyistä ei viitsitä sanoa sitä ääneen, mutta asetellaan sellaisia ehtoja, jotka murtavat edellytykset yhteiselle sopimuspolitiikalle. Olen tosi pettynyt, jos tämä linja muodostuu ohjenuoraksi myös perustettavan uuden yksityisen sektorin työnantajajärjestön toiminnalle. Jotain samantapaista arvostelua tulopolitiikan tekemisestä on kuulunut suurimman oppositiopuolueen suunnalta, tuskin kuitenkaan työnantajien kanssa yhdessä suunnitteilla.
Työnantajien ja yritysten verokapinalla ahneuden leima
– Maan hallitus edesauttoi merkittävästi yritysten mahdollisuuksia investoida Suomeen ja työllistää, kun se uudisti yritys- ja pääomaverotusta rakenteellisesti. Tätä merkittävää vastaantuloa ei kuitenkaan elinkeinoelämän järjestöissä ole haluttu reilusti ja asianmukaisesti tunnustaa. Kovasti on marmatettu siitä mitä jäi saamatta, vaikka yritysverotus kevenee yli kolmella miljardilla vanhalla markalla. Se on paljon rahaa ja se pitää käyttää työllistäviin investointeihin kotimaassa, irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen – uuden luomiseen.
– Näin varmasti vastuulliset yritykset ja omistajat toimivatkin. Mutta ilmassa on toisenlaisiakin uhkauksia. Näiden uhkausten mukaan loppuvuodesta ja ensi kevään aikana aiotaan käynnistää varsinaiset osingonjakokarkelot. Tämä olisi erittäin lyhytnäköistä toimintaa. On syytä vedota vakavasti omistajiin ja yritysjohtoon, ettei osinkojen jaossa hetkellisellä ahneudella vaaranneta yritysten pitkäjänteisen toiminnan edellytyksiä.
– SAK:n politiikassa työllisyyden parantaminen on ollut keskeisin tavoite. Olemme palkkapolitiikassamme hyväksyneet yritysten taseiden vahvistamisen siinä toivossa, että se mahdollistaa työllistävät investoinnit ja tuo puskuria pahan päivän varalle. Nyt kun puskureita pitäisi käyttää työllisyyden ylläpitämiseksi, leviää elinkeinoelämän keskuuteen laajalti häpeilemätön ahneus.
– Olen todella hämmästyneenä seurannut yritys- ja pääomaverokeskustelua, että onko meille huomaamatta päässyt syntymään täydellistä verovapautta saavutettuna etuna pitävä rälssisääty, joille askel muiden EU-maiden verotuksen suuntaan on järkytys? Jos puolen miljardin veronkevennykset tuntuvat yrittäjien ja omistajien mielestä noin vastenmielisiltä, herää kysymys, olisiko nuokin varat ollut viisaampi käyttää työllisyyttä tukeviin palkansaajien verojen kevennyksiin ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.
– Ajankohtaiset irtisanomiset ja se tapa, jolla ne toteutetaan, herättää monia kysymyksiä. Suomalaisen työelämän rakentamisen kantavia ajatuksia on ollut yhteistyö ja luottamus. Mihin tällainen tuloksen tekemisen ja selviytymisen malli on katoamassa? Siihenkö, että kasvottomien sijoittajien taloudelliset edut polkevat alleen työntekijöiden turvallisuuden? On syntymässä kuilu ihmisten työpaikkaan sitoutumisen eli sosiaalisen ja henkisen pääoman ja toisaalta sijoittajien ja omistajien ahneiden pyrkimysten välille. Työelämä ei voi olla sivistysvaltiossa demokratialta varjeltu vapaa vyöhyke. Tämä viimeinen vanhan maailman Berliinin muuri on murrettava.
– Tästä kumpuaa tarve aikaansaada perusteellinen keskustelu työelämän demokratiasta – laajemmin kuin mitä yhteistoimintalain uudistaminen mahdollistaa. Keskustelua tarvitaan siitä, mille arvoille, mille ihmiskäsitykselle, millaiselle johtamiskulttuurille ja yhteistyötavoitteille suomaisen työelämän menestystarina rakennetaan. Yhteistoimintalaista on tehtävä aidosti yhteistyötä ja palkansaajien vaikutusmahdollisuuksia vahvistava sekä ennakoivammin työelämän muutoksiin reagoiva laki.
– Tuloratkaisuun johtaneissa neuvotteluissa palkansaajapuoli pyrki nostamaan irtisanomiskynnystä ja tekemään työvoiman vähentämiselle vaihtoehtoiset toimet houkuttelevammiksi. Neuvotteluissa edettiin kirjaamalla eräitä toimintalinjoja ja asian jatkovalmistelu jätettiin kolmikantatyöryhmän valmisteltavaksi. SAK edellyttää tältä työltä, että työvoimaa vähentävä työpaikka kantaa konkreettista vastuuta siitä, että etsitään irtisanomiselle vaihtoehtoja ja työpaikkansa menettäneille suunnitellaan yhteistyössä toimenpiteet, joiden avulla uudelleen sijoittuminen työmarkkinoille voi tapahtua nopeammin ja tuloksellisesti.
– On selvää, että palkansaajien oikeudenmukaisuuden taju on koetuksella, kun monissa yrityksissä on pörssikursseja nostettu kovilla irtisanomisilla ja samalla on omistajille, sijoittajille ja yrityksen johdolle jaettu runsaskätisesti osinkoja ja kannustinrahoja.
– SAK aloitteesta käynnistettiin neuvottelut työantajajärjestöjen kanssa siitä, miten yhdessä voisimme vaikuttaa ajankohtaisten irtisanomisten ja lomautusten estämiseksi ja vaihtoehtoisten toimien aikaansaamiseksi. Vastaus tarjouksemme oli kuivakkaan tyly: työnantajakeskusjärjestöissä ei katsota tarpeelliseksi käynnistää uusia yhteisiä toimia, sopimuksia tai suosituksia irtisanomisten välttämiseksi.
– Suomalaiset palkansaajat ja heidän ammattijärjestönsä ovat olleet aina vastuunsa tuntevia ja pitäneet sitoumuksistaan kiinni. Tätä edellytämme myös työnantajilta.
Työllisyystalkoot ulotettava kaikkiin työpaikkoihin
– Työnantajajärjestöjen penseästä asenteesta huolimatta, yhteiskunnassa on käynnistynyt laaja keskustelu työllisyyden parantamisesta yhteistoimintamenettelyn kehittämisestä ja lomautusten ja irtisanomisten hillitsemisestä. Pidämme tärkeänä, että vastaava keskustelu saadaan käyntiin myös jokaisella suomalaisella työpaikalla. On aika kuunnella myös työntekijöiden mielipidettä työelämässä.
– Ensiksi SAK:n päättävissä elimissä ja sitten SAK:n, STTK:n ja Akavan kesken olemme pohtineet syntynyttä tilannetta ja sen edellyttämiä toimia. Olemme päättäneet yhdistää palkansaajaliikkeen rivit ja haastaa työnantajat suurempaan yhteiskuntavastuuseen järjestämällä 12. joulukuuta mielenilmauksen työn puolesta. SAK:n tarkoituksena ei ole järjestää päivän yleislakkoa, vaan saada työnantajat myös työpaikoilla yhteiseen pöytään. Tarkoituksena on, että 12. joulukuuta jokaisella työpaikalla järjestetään, paikallisesti sovittavalla tavalla, työntekijöiden ja työnantajien yhteiset keskustelut ja neuvottelut työpaikan tulevaisuudennäkymistä ja samalla pohditaan yrityksen ja työpaikkojen vastuusta omasta henkilöstöstään. Liitot puolestaan ottavat tarkemmin kantaa siihen, miten omassa kentässä mielenilmaus työn puolesta käytännössä toteutetaan. Eri ammattiliitoilla on varmasti myös toisistaan poikkeavia tapoja toimia mm. alan luonteesta johtuen.
– Vaikka toimien muodot vaihtelevat aloittain on hyvä, että rakennamme asialliset tavoitteet neuvotteluille, joita työpaikoilla on tarpeen käydä. Toivottavasti työnantajapuoli ei niistä kieltäydy. Me haluamme edistää yhteistoiminnallista johtamistapaa. 12. päivän asialistalle tulisi ottaa oman työpaikan työllisyys-, markkina- ja kuormitustilanne ja tehdä yhteinen arvio esimerkiksi kahden seuraavan vuoden näköaloista. Yhdessä tulee rakentaa henkilöstösuunnitelmat ja arvioida mm., millaista osaamista tarvitaan ja miten koulutusta kehitetään, jotta irtisanomisilta vältytään. Työllisyystalkoot on nyt ulotettava kaikkiin työpaikkoihin.
Osoitteesta
löytyvät SAK:n valtuuston esittely, syyskokouksen aikataulu, liittoesitykset valtuustolle ja ajo-ohjeet Kiljavan opistolle. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet ja referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista.