Kutsumus lisää ammattiin opiskelevien hyvinvointia
Filosofian Akatemian tutkijat Frank Martela ja Lauri Järvilehto tarkastelevat arjen onnellisuutta tuoreessa Ammattiosaajan hyvä elämä -raportissa. Selvityksessä pohditaan, kuinka ammatillinen koulutus voisi tukea opiskelijoiden kasvua hyvinvoiviksi kansalaisiksi.
– Tyytyväisyys ja onnellisuus kumpuavat pitkälti siitä, että ihminen voi tehdä arjessa asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Kutsumus ei ole muodikas käsite, mutta sen löytäminen on merkittävä harppaus hyvään elämään, Lauri Järvilehto sanoo.
Oma paikka työelämässä
Järvilehdon mukaan kutsumuksellisuus on sekä työntekijän, työnantajan että koko yhteiskunnan etu. Kutsumusammatissaan toimivat ihmiset ovat tuottavimpia ja sitoutuneimpia työntekijöitä. He voivat myös muita paremmin sekä henkisesti että fyysisestI.
– Parasta olisi, jos jo nuorilla olisi perusopetuksesta lähtien kasvualusta, joka tukisi heitä löytämään vahvuutensa ja tavat toteuttaa itseään tulevassa työelämässä. Erityisesti ammatillisella koulutuksella on erinomaiset mahdollisuudet välittää nuorille ammattipätevyyden lisäksi hyvän ja tasapainoisen elämän aineksia.
Ammattiin opiskelevia nuoria haastatellessaan Järvilehto ja Martela löysivät neljä opiskelijatyyppiä: kutsumukselliset, alanvaihtajat, ajelehtijat ja ongelmatapaukset. Merkittävälle osalle nuorista oma kutsumus oli epäselvä. Järvilehdon mukaan ratkaisu voisi löytyä ammattikoulutuksen rakenteellisista muutoksista.
– Harva 16-vuotias tietää, mitä haluaa tehdä isona. Voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia, jos ammattioppilaitokseen ei tultaisikaan heti tietylle alalle, vaan nuoret voisivat kokeilla eri aloja ja selvittää oppilaanohjauksen tuella, mikä on heidän juttunsa. Ongelmaoppilaskin voi oikean alan löydyttyä saada mielekkyyttä elämäänsä, eikä häiriökäyttäytymiselle enää ole tarvetta.
Onnellisuutta voi opetella
Järvilehto muistuttaa, että hyvää elämää voi myös opetella. Tärkeintä on oma halu muuttua ja muuttaa elämänsä suuntaa. Tavoitteeseen pääseminen on jokaiselle yksilöllisiä, ja oppiminen vaatii harjoittelua. Martelan ja Järvilehdon raportti tarjoaa työvälineitä oppilaitosten käyttöön ja miksei muillekin.
– Ongelmakeskeisyyden sijasta halusimme keskittyä myönteisen ajattelun vahvistamiseen ja mahdollisuuksien avaamiseen.
Kun oma ala löytyy, siihen voi satsata täysillä. Järvilehdon mielestä nykypäivän valtava yleissivistyksen vaatimus ja itsensä kehittämisvimma vievät välillä metsään. Monesti riittää, että yksilö osaa yhden asian hyvin.
– Kun ihminen saa tehdä sitä mistä hän eniten nauttii, ei ole väliä, onko työ trukin ajamista vai kvanttifysiikkaa.
Anu Heikkinen
