Kuka kantaisi vastuun?
Maamme nykyhallitus puhuu mukavan usein vastuusta. Tosin aiheet ovat ikäviä, kuten Euroopan ja Kreikan talouskriisi, Talvivaaran kaivoksen korvaus- ja ympäristövastuu sekä Häkämiehen ministerivastuu.
Vastuullisuus on. Se ylläpitää, pyörittää yhteiskuntaa. Se saa ihmisen hoitamaan velvollisuuksiaan perhettään ja muuta maailmaa kohtaan. Vastuu ja sen ”nurjat puolet” voivat ilmetä samassa ihmisessä: yhdessä asiassa vastuullinen, toisessa huijari ja hunsvotti. Tuttavapiiriini kuuluu kleptomaani, vastuullinen ja rakastava perheenäiti, mutta häneltä on syytä piilottaa korut ja meikit, jos hän tulee kylään. Työelämässä ilmiön voi nähdä, jos katsoo tarkkaan: erittäin vastuullinen perheenisä saattaa töissä olla lusmu, joka väistelee tehtäviään ja jättää ne muiden tehtäviksi. Moni ihana ”isukki ja äiskä” on työnantajana hirveä piiskuri ja verenimijä, joka ei välitä tuon taivaallista työntekijöistään.
Työntekijöinä meidän tulee olla lojaaleja työnantajiamme kohtaan. Lakikin sitä edellyttää. Meidän on tehtävä työmme niin hyvin kuin taidamme. Työnantaja taas huolehtii meidän työkyvystämme, antaa meille sopivasti töitä ja maksaa siitä kohtuullisen korvauksen. Tätä maksua vastaan hän ihan oikeutetusti vaatii meiltä täyden työpanoksen. Jos tämä vastavuoroinen suhde on hyvä, kumpikin sitoutuu siihen. Puolin ja toisin oletamme olevamme vastuullisia ja luotettavia aikuisia. Ja näin usein onkin.
Entä kun satoja miljoonia euroja tuottava konserni irtisanoo satoja työntekijöitä? OP-Pohjola budjetoi voitokseen 600 miljoonaa euroa, mutta saikin voittoa ”vain” 400 miljoonaa euroa ja ilmoitti irtisanovansa jopa 700 työntekijää. Johdon mukaan on pakko irtisanoa, kun heillä on vastuu osakkeenomistajille. Vastuullista päätöksentekoa osuuskauppa-aatteen raunioilla!
Johto ulkoistaa vastuunsa. Onko se vastuunpakoilua vai vaativatko osakkeenomistajat tosissaan irtisanomisia niin kiivaasti ja ehdoitta? Jos näin on, mikä on osakkeenomistajien vastuu? Keitä he ovat? Pörssiyhtiöiden syntipukkeja, ahneita sadisteja vai talousmaailman Atlas? He ovat yksityisiä ihmisiä sekä yrityksiä, joita taas omistavat toiset osakkeenomistajat eli yksityiset ihmiset ja yritykset.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos työnantaja ei sitoudu työntekijöihinsä, miksi nämä sitoutuisivat työnantajaansa? Ja toisinpäin. Pahimmillaan syntyy vihakierre, jossa ei ole voittajia. Kierre voi päättyä vain yhteisellä vastuulla ja sitoutumisella, hyvällä YT-menettelyllä. Sen pitäisi olla asenne, jatkuva eettinen prosessi jokaisessa yrityksessä, ei vain kriisiaikoina ja irtisanomismenettelyissä.
Anne Saveljeff
