Moni nuori kokee oppivansa paremmin työt tekemällä työpaikalla kuin koulun penkillä istuen. Kuvan nuorisotyöttömyyskäyrä ilmaisee, että nuorten työttömyys on huipussaan keväisin, kun opiskelijat tulevat työmarkkinoille.
Koulutus tasoittaa nuoren tietä töihin
Kaikkein paras tae nuorelle työllistymiseen on ammatti. Niinpä on äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi ilman ammatillista peruskoulutusta. Jos halutaan tasoittaa nuorten tietä työelämään, niin pitää tasoittaa myös tietä ammatillisen tutkinnon suorittamiseen.
Työmarkkinakeskusjärjestöt etsivät uusia keinoja nuorten työelämään pääsyn helpottamiseksi. Myös ammattiliitot neuvottelevat parhaillaan toimialakohtaisista työllistämissopimuksista, joiden pitäisi valmistua marraskuun loppuun mennessä. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen alkaa ensi vuoden alusta.
Maan hallitus lupasi budjettikannanotossaan vahvistaa nuorille suunnattua oppisopimuskoulutusta. Lisäksi hallitus käynnistää kokeilun, jolla parannetaan pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia palkata nuoria oppisopimuskoulutukseen.
Nuorten työttömyys on ollut huolen aiheena jo vuosikymmeniä. Asiasta saattaa kuitenkin löytyä enemmän puheita ja raportteja kuin oikeita tekoja ja satsauksia.
Myös nuorten yhteiskuntatakuusta on puhuttu vuosikausia. Vuodelta 1980 löytyy raporttikin aiheesta ja vuona 2009 tässäkin lehdessä kirjoitettiin yhteiskuntatakuusta, jonka arvioitiin joutuvan testiin nuorisotyöttömyyden kasvaessa. Hyvät aikeet ovat rahan tai halun puutteessa jääneet toistaiseksi toteuttamatta.
Jos nuorille ei ole tarpeeksi työ-, koulutus-, harjoittelu, työpaja tai koulutuspaikkoja, jää yhteiskuntatakuu jälleen kuolleeksi kirjaimeksi.
Ammatillinen peruskoulutus on tarpeen
SAK:n kehittämisjohtaja Saana Siekkisen mukaan SAK pitää äärettömän tärkeänä, että jokainen nuori saa kunnon ammatillisen peruskoulutuksen. Lisäksi Siekkinen muistuttaa, että merkittävältä osalta nuorilta työttömiltä puuttuu ammatillinen koulutus.
Nykyinen ja tulevaisuuden työelämä edellyttää jatkuvaa osaamisen päivitystä ja uudelleenkoulutusta. Ilman ammatillista peruskoulutusta ei Siekkisen mukaan pärjää nykyisillä työmarkkinoilla.
Jotta nykyiselle peruskoulun päättävälle ikäluokalle voitaisiin tarjota nuorten yhteiskuntatakuun edellyttämä koulutuspaikka, on ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisättävä. Esimerkiksi tänä vuonna peruskoulunsa päättäneistä, ammatilliseen koulutukseen hakeneista noin 4 000 jäi ilman koulutuspaikkaa.
Enemmän oppia työpaikoilta
Siekkinen on huolissaan ammatillisen koulutuksen keskeyttämisestä. Kaikille nuorille ei teoreettinen opiskelu sovi ja siksi kannattaakin kehitellä koulutusmuotoja, joilla tasoitetaan tietä ammatin hankkimiseen. Työssä oppimista kannattaa lisätä.
Oppisopimuskoulutuksessa suoritetaan koko tutkinto tai merkittävä osa siitä työpaikoilla, mutta se on meillä Suomessa toiminut lähinnä täydennyskoulutusväylänä.
SAK toivoo, että työpaikoilla oppimista voitaisiin tuoda enemmän ammatillisen perustutkinnon opiskeluun. Siekkinen on ehdottanutkin laajennettua työssä oppimista ja 2+1-mallia.
Laajennetussa työssä oppimisessa oppilaitosopiskeluun lisättäisiin työpaikoilla oppimista. Kannattaisi myös kokeilla 2+1-mallia, jossa yhdistyisi oppilaitosopiskelu ja oppisopimuskoulutus. Kaksi ensimmäistä vuotta kuluisi oppilaitoksessa ja kolmas vuosi opiskeltaisiin työpaikalla. Mallia on kokeiltu joillakin paikkakunnilla Siekkisen mukaan hyvällä menestyksellä.
– Miksi ei voitaisi kokeilla myös 1+2-mallia, jossa työpaikalla oppiminen vielä kasvaisi. Moni nuori pitää nykyisen koulutuksen kaikkein kiinnostavimpana ja opettavaisimpana jaksona työssä oppimista, Siekkinen muistuttaa.
Alepalkka ei nuoria työllistä
SAK on torjunut pääministeri Jyrki Kataisen ehdotukset nuorten alepalkoista. Melkein kaikissa työehtosopimuksissa on jo nyt erikseen sovittu harjoittelijoiden ja oppisopimuskoulutettavien palkoista, jotka ovat huomattavasti alhaisempia kuin kokeneiden työntekijöiden palkat.
SAK:ssa on selvitetty nuorten palkkauksen kustannuksia, jotka ovat oleellisesti kokeneiden ammattilaisten palkkakustannuksia pienemmät. Esimerkiksi kokeneen kaupan myyjän bruttopalkka on 2 103 euroa ja kokonaiskustannukset työnantajalle ovat 2 587 euroa. Aloittelevan myyjän bruttopalkka on 1 700 ja kokonaiskustannukset työnantajalle 2 090 euroa kuukaudessa. Harjoittelija saa palkkaa 1 444 euroa ja kustannukset työnantajalle ovat 1 776 euroa.
Jos kyseessä on oppisopimuskoulutettava, josta maksetaan ensi vuoden alusta työnantajalle 800 euron koulutuskorvaus, niin harjoittelijan palkan ollessa 1 444 euroa jää työnantajan kuluiksi enää 976 euroa. Jos samaa harjoittelijapalkkaa saavasta oppisopimuskoulutettavasta maksetaan koulutuskorvausta ja palkkatukea (yhteensä 924 euroa), niin työnantajan kokonaiskustannukset jäävät 852 euroon kuukaudessa.
Siekkisen mukaan SAK:n lähtökohta on, että palkka maksetaan työntekijälle ja tuet työnantajalle. Tämä on tärkeää jo siksikin, että työttömyysturvan työssäoloehto ei kerry, jos työstä ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Aino Pietarinen