Koti-isä Joonas Tuomivaara: Julkisuudessa vanhemmuudesta saa liian rankan kuvan – ”Tämä on mageeta”

Kahdeksankuinen Väinö köllöttää vatsallaan leikkimatolla ja järsii pehmokoiraa. Yhtäkkiä hän luo veikeän katseen isäänsä.

– Mitä, vaklaat sä lelujen alta? Joonas Tuomivaara kiusoittelee.

Tällaista on helsinkiläisen isän ja pojan arki. Keskon logistiikan työsuojeluvaltuutettuna työskentelevä Joonas Tuomivaara jäi perhevapaille jouluna, ja hän aikoo jatkaa koti-isänä elokuun puoleenväliin saakka.

37-vuotias Tuomivaara haaveili isyydestä jo nuorena poikana. Onnekseen hän löysi puolison, joka ajattelee vanhemmuudesta ja hoitovastuiden jakamisesta samalla tavalla.

Kun Tuomivaara kertoi töissä suunnitelmistaan jäädä perhevapaalle, miespuoliset työkaverit alkoivat varovasti puhua omista perheonnen kokemuksistaan. Tuomivaara ihmettelee, mikseivät kollegat olleet aiemmin sanoneet mitään. 

– Julkisuudessa saa vanhemmuudesta rankan ja yksipuolisen kuvan. Missään ei puhuta, kuinka paljon lapsi tuo iloa ja naurua elämään. Minä ainakin aion hehkuttaa, että tämä on mageeta.

Vaikka vauva-arkeen mahtuu myös väsyttäviä hetkiä, Joonas Tuomivaara ei laske päiviä töihinpaluuseen.

– Ei minulle sellaista fiilistä ole tullut kertaakaan, että olisin ennemmin töissä. Ennemmin vietän unettomia öitä lapsen kuin työasioiden takia.

Työnantajan kädenojennus

Joonas Tuomivaara halusi olla mahdollisimman paljon kotona heti vauvan synnyttyä.

Kolmen viikon isyysvapaan jälkeen hän piti säästämiään lomia ja vapaita, joita oli kerryttänyt tekemällä tunteja sisään. Ennen vanhempainvapaan alkamista hänen tarvitsi käväistä töissä vain kuukausi.

Taloudellisesti koti-isyys ei ole kolmihenkiselle perheelle katastrofi – päinvastoin. Tuomivaaran työnantaja tarjoaa kaikille vanhempainvapaalla oleville mahdollisuutta tehdä sunnuntaisin varastotyöntekijän vuoroja, ja myös Joonas Tuomivaara on tarttunut tilaisuuteen.

– Taloudellinen tilanteemme on nyt parempi kuin jos olisin kokopäivätyössä.

Päivät Väinön kanssa kuluvat nopeasti. Tuomivaara leikkii Väinön kanssa ja pyrkii huolehtimaan kotitöistä. Välillä ruoanlaitto ja tiskaus kuitenkin unohtuvat.

– Väinö on niin siisti ukkeli, että hänen kanssaan voisi vain viettää aikaa tekemättä mitään muuta.

Kohtaamisia kaupungilla

Säpinää arkeen tuovat kansalaisaktivistina toimivan Joonas Tuomivaaran viikoittaiset kokoukset, joihin Väinö lähtee mukaan hurmaamaan muita kokoustajia.

Feministinä Tuomivaara toivoo, että vauva sylissä palaveeraaminen raivaisi tietä myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneille äideille. Lapsen syntymä ei saa hänen mielestään tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hautautua neljän seinän sisälle.

Kaupungilla liikkuessaan isä ja poika käyvät kahviloissa ja herättävät paljon huomiota. Tuomivaaraa alkaa naurattaa, kun hän muistelee erästä kohtaamista ostoskeskuksen lastenhoitohuoneessa.

Kaksi naista alkoi tarkkailla Tuomivaaraa, kun tämä lauloi ja ilveili Väinölle. Naiset alkoivat supatella keskenään, ja lopulta toinen heistä rohkaistui kysymään: Anteeksi, tarvitsetko apua?

– Rupesin miettimään, näyttääkö meidän touhu siltä, että olen koko ajan pulassa!

Vapaat kehittävät työntekijää

Koti-isyys on avannut Joonas Tuomivaaran silmät sille, miten helposti arjen suunnittelu jää perheissä naisten huoleksi. Hänelle kotivanhemmuus on opettanut esimerkiksi organisointitaitoja ja oman toiminnan aikatauluttamista.

Tuomivaara on huomannut sunnuntaisin varastolla, että osaa nykyään työskennellä aiempaa tehokkaammin. Hän pystyy keskittymään olennaiseen eikä juutu pikkuharmeihin.

Työsuojeluvaltuutettu aikoo töihin palattuaan ottaa kokemansa puheeksi myös työpaikalla.

– Nyt pystyn sanomaan työnantajalle, että jos kannustamme miehiä pitämään perhevapaita, niiden jälkeen nähdään työnantajalle koituvat hyödyt.

Joonas Tuomivaara toivoo, että jokainen isä rohkaistuisi käyttämään oikeuttaan jäädä kotiin. Lapsen hoitaminen syventää isän ja lapsen suhdetta mutta myös lähettää tärkeän yhteiskunnallisen viestin.

– Puheissa voimme olla tasa-arvoisia, mutta käytännön teot ratkaisevat, kuinka tosissaan olemme.

Perhevapaajärjestelmää pitäisi hänen mielestään kehittää tasa-arvoisemmaksi ja joustavammaksi.

– Pidän 6+6+6-mallia hyvänä, tai ainakin merkittävänä edistyksenä. Mutta vanhempien pitää pystyä olemaan myös samanaikaisesti lapsen kanssa. Pitäisi luottaa siihen, että perheen aikuiset tietävät, mikä heille on hyväksi.

Minna Hotokka