Konsensus – työelämäuudistusten kivijalka
Suomen historia on konsensuksen historiaa etenkin työmarkkinoilla. Työelämäkonsensuksen äitinä voi pitää vuonna 1940 solmittua ”Tammikuun kihlaus” -nimeä kantavaa sopimusta. Siinä työnantajat hyväksyivät ay-liikkeen neuvottelukumppanikseen. Konsensus saavutti konkreettisen ja merkittävän kansallisen muotonsa vuonna 1968, kun solmittiin ensimmäinen tulopoliittinen sopimus, Liinamaa-sopimus.
Sen jälkeen keskitettyjä, eri nimiä kantavia tulopoliittisia sopimuksia on tehty vuosikymmenten aikana paljon, viimeksi työllisyys- ja kasvusopimus.
Konsensus on ollut kivijalkana paitsi palkkojen, työehtojen ja työlainsäädännön kehittämisessä, myös eläkeuudistuksissa ja lukuisten sosiaalilakien kehittämisessä. Vaikkapa työttömyysturva ja äitiyspäiväraha ovat saaneet nykyisen muotonsa konsensuksen avulla, vaikka loppupeleissä eduskunta säätää lait.
Nyt konsensus on joutunut kovan ja arvovaltaisen kritiikin hampaisiin. Suomen pääministeri Alexander Stubb pitää konsensusta syynä Suomen taloudellisiin ongelmiin. Konsensus on alimman yhteisen nimittäjän politiikkaa, se halvaannuttaa Suomen, joka konsensuksen vuoksi etenee käsijarru päällä, Stubb on linjannut. Stubb ei kuitenkaan valaise, mikä on vaihtoehto konsensukselle.
Ay-liikkeessä ajatellaan, että jos konsensuksesta luovutaan, seurauksena on pääoman ja työnantajien sanelua ja määräämistä. Se taas johtaa levottomuuksiin työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Työrauha järkkyy, ehkä myös yhteiskuntarauha, ellei palkansaajia kuunnella.
Eurooppa-tasolta saa vihiä, mihin konsensuksen syrjäyttäminen johtaa. Monissa Euroopan maissa kansa on marssinut kaduilla, kun hallitus on yksipuolisesti lähtenyt muuttamaan eläkeikää. EU-mekanismissa konsensus, kolmikanta ja sosiaalinen vuoropuhelu on jäissä, eikä ay-liikkeen vaatima sosiaalinen Eurooppa etene. Tämä on johtanut ja johtaa monissa maissa EU-vastaisuuteen ja levottomuuksiin, asiantuntijat arvioivat.
Konsensusta koetellaan Suomessa seuraavan kerran vaalien jälkeen, kun työmarkkinajärjestöt neuvottelevat, jatkavatko työllisyys- ja kasvusopimusta vuoden 2016 loppuun tai jopa sitä pidemmälle. Hallitukselta odotetaan konsensuspöytään investointeja ja työllisyyttä edistävää politiikkaa.
Jos työllisyys- ja kasvusopimusta jatketaan, hallituksella on yksi murhe vähemmän ja työmarkkinoilla työrauha. Ellei, jo tämän vuoden syksyllä alkavat neuvottelut sadoista työehtosopimuksista. Liittokierros johtaa yleensä epävarmuuteen ja ennakoimattomuuteen.
Leena Seretin
Asiantuntijoina kuultu: SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja Svenska Handelshögskolanin professori Niklas Bruun
Lue myös mitä mieltä Palkkatyöläisen ay-raati on konsensuksesta
