Kolme kuntatyyppiä yhden sijaan

 Tehtäviä pukkaa lisää, kaupungistuminen jatkuu, kaupunkiseutujen välinen kansainvälinen kilpailu ulottuu joka paikkaan ja demokratia uhkaa kadota kuntayhtymien himmeliavaruuteen. Lisäksi viranomaistoimintaan aikoinaan luotu byrokraattinen hallinto ei ole omiaan tehokkaaseen palvelutuotantoon.

Kuntaministeri Paula Risikko nimesikin syyskuun lopulla asiantuntijatyöryhmän työstämään näkemyksiä tulevaisuuden kunnasta. Allekirjoittaneella on ilo toimia tuon hienon ”propellipääryhmän” puheenjohtajana. Työ on kesken, mutta jo joulukuussa julkaisemme tuloksia.

Oma käsitykseni on, että lähtökohtana pitäisi olla vahva ja läpinäkyvä kunnallinen itsehallinto, suurten kaupunkiseutujen kilpailukyky, palvelutuotannon monimuotoisuus ja eri palvelutyyppien ”maantieteen” ymmärrys sekä valinnanvapaus ja vähäisempi normitus. Nyt kaavailtu sote-ratkaisu ei näitä edellytyksiä täytä.

Nykyinen kuntalaki tuntee vain yhden kuntatyypin ja vaikka lainsäädännön hyve on yksinkertaisuus, olisin valmis säätämään kolme erilaista kuntatyyppiä. Nämä kolme kuntatyyppiä voisivat olla metropoli, seutukaupunki ja pitäjä.

Metropoleja riittäisi 3−5 ja niissä olisi kaksitasoinen hallinto, jossa metropoli vastaisi maankäytöstä, kaavoituksesta, sotesta ja toisen asteen koulutuksesta. Metropolin sisällä olisi useita palvelukuntia, joiden vastuulla olisivat päivähoito, peruskoulu, liikunta ja kulttuuri. Molemmille valittaisiin vaaleilla valtuusto, mutta verotusoikeus olisi metropolilla.

Seutukaupungit muodostettaisiin suurehkoista kaupunkiseuduista (20−30) ja niillä olisi vaativaa erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta samat tehtävät kuin metropolilla, mutta yksitasoinen hallinto. Osallisuutta vahvistettaisiin vaikkapa kunnanosavaltuustoilla.

Edellä mainittujen ulkopuolella olisi pitäjiä, jotka järjestäisivät lähipalveluita ja ostaisivat muut palvelut seutukaupungeilta, metropoleilta tai yrityksiltä. Asemakaavoitus olisi pitäjien omissa käsissä, mutta alueelliset yleiskaavat valmisteltaisiin metropolien tai seutukaupunkien johdolla. Maakuntakaavoista luovuttaisiin, samoin kun pääsääntöisesti kuntayhtymistä.

Näin saataisiin kuntien toiminnallinen rakenne palveluiden kannalta järkeväksi ja päätöksenteko palautettaisiin suorilla vaaleilla valituille päättäjille. Paraskaan rakenne ei takaa laadukasta toimintaa. Siihen tarvitaan viisaita päättäjiä, vuorovaikutukseen ja oivallukseen perustuvaa johtamista, aktiivista henkilöstön kehittämistä ja tehtäväkiertoa, digitalisaation ja markkinoiden hyödyntämistä sekä jatkuvaa uudistumista ja sitä tukevaa kokeilukulttuuria.

Juha Kostiainen

Kirjoittaja on YIT OYJ:n kaupunkikehityksestä ja yhteistyösuhteista vastaava johtaja sekä Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti.