Kesäduunarineuvoja: Ottakaa nuoret mukaan työyhteisöön!
Kesäduunarineuvoja Sari-Anne Salminen kannustaa ottamaan nuoret mukaan työyhteisöön ja perehdyttämään heidät hyvin työtehtäviinsä. Salminen vastaa kolmeen kysymykseen nuorista ja kesätöistä.
Miksi kesätyöntekijä kannattaa perehdyttää huolella tehtäviinsä?
– Hyvä perehdytys parantaa työssä viihtymistä ja sen avulla voidaan välttää tapaturmia ja onnettomuuksia. On hyvä muistaa, että vakituisille työntekijöille itsestään selvät työyhteisön toimintatavat eivät ole sitä uudelle työntekijälle. Esimerkiksi työn mahdolliset vaaranpaikat on hyvä käydä läpi heti työsuhteen aluksi.
– Uudelle työntekijällä on tärkeää, että hän pääsee mukaan työporukkaan ja työyhteisö tulee tutuksi. Tästä huolehtiminen on koko työyhteisön ja jokaisen työntekijän velvollisuus.
Millaiset asiat kesätyöntekijöitä askarruttavat?
– Työsuhteen perusasiat: Onko palkkani oikea, pitääkö työsopimus tehdä kirjallisena ja mitä teen, jos työnantaja ei suostu solmimaan kirjallista työsopimusta. Myös palkan lisät mietityttävät ja se, pitääkö työnantajan pitää sovituista työvuoroista kiinni. Aiempina kesinä on ollut tapauksia, jolloin työntekijälle ilmoitetaan yhtäkkiä, että töihin ei tarvitse tulla eikä palkkaa makseta peruuntuneesta vuorosta. Näin ei voi menetellä, vaan palkka pitää maksaa.
– Nuoret työntekijät ovat yllättävän hyvin perillä oikeuksistaan tai heillä on ainakin aavistus, että tämä ei voi olla oikein. Kokeenempien työkavereiden on hyvä pitää silmänsä auki ja puuttua tilanteeseen, jos huomaa että nuoren työehdot eivät ole kunnossa.
Mikä oli ensimmäinen kesätyöpaikkasi ja mitä siellä opit?
– Ensimmäinen kunnollinen työpaikkani oli 18-vuotiaana postinjakajan työ. Opin kesän aikana, että omat työt pitää hoitaa hyvin ja täsmällisesti. Huomasin myös hyvän asiakaspalvelun merkityksen.
– Kesätyön jälkeen palasin muutaman vuoden opiskelujen jälkeen postinjakajaksi ja tein työtä 10 vuotta. Sinä aikana toimin myös luottamusmiehenä. Sitten päätin lähteä opiskelemaan oikeustiedettä, josta valmistuin viime syksynä.
Pirjo Pajunen