Kemianliiton Timo Vallittu: Ay-liikkeelle oma Attac-ryhmä
(Kemianliitto 25.8.2001) SAK:laisen Kemianliiton kesäpäivät pidetään kuluvana viikonloppuna Tampereella Hotelli Rosendahlissa. Päiville osallistuu 2 400 liiton 35 000:sta jäsenestä. Ohessa referaatti puheenjohtaja Timo Vallitun lauantaisesta avajaispuheesta:
Kemianliitossa on jo vuosia systemaattisesti varauduttu kansainvälistymisen haasteisiin. Meillä on siihen erityinen tarve, sillä eräät kemianteollisuuden lohkot – kuten öljy- ja petrokemia, lasikeraamiset alat, kumiteollisuus, lääketeollisuus ja monet kemiantuoteteollisuuden alat ovat nopeasti keskittyneet muutamien suurten kansainvälisten konsernien hallintaan. Olemme liitossa laskeneet, että jäsenistämme peräti 60 % olisi sellaisten konsernien palveluksessa, jotka toimivat vähintään kahdessa maassa. EU-alueella konsernitoimintaa säätelevän ewc-direktiivin piirissä on 25 kemianalan yritystä.
Ay-liikkeessä on globalisaatioon suhtauduttu kaksijakoisesti: Toisaalta olemme nähneet sen väistämättömänä pakkona, toisaalta olemme vuosikymmeniä hyvin selvästi tiedostaneet sen kielteiset puolet, kuten markkinavoimien vallan jatkuvan kasvun, spekulatiiviset rahansiirrot, tulonjaon vääristymät, hyväosaisuuden ja kurjuuden välisen kuilun kasvamisen, lapsityövoiman käytön.
Erityisen huolissamme olemme siitä, että Suomen ulkopuolella saatetaan tehdä nopeasti ja ennakoimatta sellaisia päätöksiä, jotka täällä merkitsevät työpaikkojen menetyksiä. Tästä on kemianaloilta aivan viimeisiltä kuukausilta useita esimerkkejä, kuten Uponorin Pexep Nastolassa, Tölkki Oy Nummelassa, Pipelife M-Plast Kaavilla sekä Henkel Riihimäellä. Näissä kaikissa on yhteisenä piirteenä ollut se, että kannattavaa tuotantoa on lopetettu ja se on siirretty muualle. Yhteensä on Suomesta lopetettu näissä yrityksissä yli sata työpaikkaa.
Se on sietämätöntä. Meidän on kehitettävä uusia vaikutusmuotoja tällaisten, todennäköisesti yleistyvien tilanteiden varalle. Yrityksillä pitäisi esimerkiksi olla laaja uudelleenkoulutusvelvoite irtisanotuille. Tuloratkaisuissa on jatkossa otettava esille irtisanomissuojan vahvistaminen. Suomen irtisanomissuoja on saatava samalle tasolle kuin edistyneimmissä Länsi-Euroopan maissa. On myös vakavasti alettava harkitsemaan, olisiko syytä EU-tasolla lainsäädäntö- tai sopimusteitse rakentaa yhteiset pelisäännöt irtisanomistapausten varalle. Siinä ei ole mitään järkeä, että saneeraustoimet kohdennetaan niihin maihin, joissa työvoimasta pääsee halvimmalla eroon.
Me mietimme koko ajan sekä suomalaisen ay-liikkeen että kansainvälisten veljesjärjestöjemme kesken, miten voisimme vaikuttaa globalisaation haittoihin. Eräs keino on kansainvälinen verkottuminen, Kemianliitto rakentaa parhaillaankin konsernikohtaisia ay-verkostoja, jotka ovat välttämättömiä pelkästään tiedonkulun näkökulmasta. Globalisaation suitsimisessa tarvitaan laajaa yhteistyötä, pelkästään ay-liikkeen voimat eivät riitä – semminkin kun fakta on, että ay-liike kehitysmaissa on heikko ja eräissä läntisissäkin maissa heikkenemässä. Yhteistyöhön tarvitaan ay-liikettä, puolueita, kansalaisjärjestöjä, kansallisvaltioita ja EU:ta.
Viimeisten kuukausien tapahtumat ovat pakottaneet miettimään, mikä on ay-liikkeen ja globalisaation seurauksena syntyneiden kansalaisliikkeiden suhde. Olen tarkasti lukenut Suomen Attacin perustamisjulistuksen. Sen pohjalta on helppo todeta, että ay-liikkeen ja Attacin periaatteellinen tavoite on täysin yhteneväinen: Markkinavoimat on saatava kontrolliin perustamalla sääntely- ja valvontamekanismeja kansallisella, Euroopan ja maailman tasolla.
Itse olen liittynyt Attaciin ja tulen SAK:n hallituksessa esittämään, että SAK:hon – ehkäpä koko ay-liikkeelle – perustettaisiin oma Attac-ryhmä. Ammattiyhdistysliike ja Attac voisivat toimia strategisina liittolaisina, täydentää toisiaan sekä Suomessa mutta erityisesti rajojemme ulkopuolella. Ay-liike toimii jo nyt ruohonjuuritasolla, monikansallisten firmojen ”sisällä” ja rakentaa omia eritasoisia vaikutuskanaviaan. Tämä vaikuttaminen yhdistyneenä Attacin tapaisten kansalaisjärjestöjen mielipidevaltaan voisi olla yksi niistä tekijöistä, joilla markkinavoimista saadaan ote.
* * *
Kemianalojen työpaikkojen lähitulevaisuuden tilanne näyttää osittain epävarmalta. Voi olla, että työpaikoilla taas aletaan puhumaan laajemmin lomautuksista tai irtisanomisista. Haluaisinkin täällä oleville luottamushenkilöille ja muillekin ay-aktiiveille sekä kaikille kemianalojen työnantajille lähettää selkeän viestin: Nyt – jos vuosia jatkunut kiire työpaikoilla hieman hellittää – nyt on mahdollisuus panostaa henkilöstöasioihin. Vuosia on useimmilla työpaikoilla tehty töitä ylikierroksilla uupumiseen saakka. Nyt on mahdollisuus esimerkiksi työyhteisön kehittämiseen, täydennyskoulutukseen ja ammattitaidon kohentamiseen. Mahdollinen hiljaisempi aika on siis käytettävä hyväksi positiivisessa mielessä.
Sen sijaan lomautusten ja irtisanomisten kynnys on pidettävä korkealla senkin takia, että on ennustettu, että parin vuoden kuluttua kemianaloillakin olisi työvoimapula. Viisas työnantaja hoitaa tällaisessa tilanteessa henkilöstöasiat pitkäjänteisesti. Viisas työnantaja oivaltaa, että huomisen osaaminen ja ammattitaito eivät synny tyhjästä vaan ne syntyvät tänään.
* * *
Eri tahoilla on väläytelty tuloneuvottelujen aikaistamista. Nykyistä sopimuskautta on takana puolisen vuotta ja edessä 19 kuukautta, vuoden 2003 maaliskuun loppuun. Kemianliitto ei hevin lähde sinänsä kohtuullisen hyvää tupoa repimään auki. Niiden, joilla on kiire neuvottelupöytään, pitäisi ottaa huomioon lääkärilakon jälkimainingit. Kuntapuolella ja erityisesti terveyssektorilla on lakon jälkeen sellaiset paineet, että tupon peukaloiminen voisi tulla hyvinkin kalliiksi kunnille.
Työmarkkinaelämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yhden sektorin poikkeuksellisen suuret palkankorotukset heijastuvat helposti muille sektoreille. Ihan varmaa on, että teollisuuden ammattiliitot tulevat tarkasti seuraamaan, mitä kuntapuolella tapahtuu lääkärilakon jälkeen, varsinkin mitä tapahtuu palkkapolitiikassa.
Lisätietoja
Puheenjohtaja Timo Vallittu, puh. 050-303 9265