Ammatin vaihtaminen ei usein onnistu ilman koulutusta.
Kapea osaaminen suistaa työttömyyteen
Supistuvista ammateista joudutaan usein työttömäksi eikä ammatin vaihtaminen ja paluu työmarkkinoille enää onnistu. Näin käy erityisesti yli 50-vuotiaille työntekijöille, joiden osaaminen on kapeaa, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tänään julkistetussa tutkimuksessa tunnistetaan kuusi supistuvaa ammattiryhmää eli ammatteja, joissa työpaikat ovat voimakkaasti vähentyneet. Näitä ovat toimistotyöntekijät, konepaja- ja valimotyöntekijät, muut valmistustyöntekijät, puun ja paperinjalostuksen prosessityöntekijät, kumi-, paperi- ja tekstiilityöntekijät sekä teollisuustuotteiden kokoonpanijat.
Tutkimuksessa on seurattu näissä ammateissa vuonna 1995 toimineiden työntekijöiden työmarkkina-aseman muutosta vuoteen 2009 saakka. Lisäksi on selvitetty, mitkä taustatekijät ovat voimakkaimmin vaikuttaneet yksilöiden työpolkuihin.
Parhaiten siirtyminen pois supistuvasta ammatista toiseen ja jopa paremmin palkattuun työhön näyttää onnistuvan toimistotyöntekijöiltä sekä valmistustyöntekijöiltä ja teollisuustuotteiden kokoonpanijoilta.
Etenkin konepaja- ja valimotöissä tai puun- ja paperinjalostuksen prosessitöissä olleiden vaihtoehdot ovat tutkimuksen mukaan vähissä: joko jatketaan omassa tai jossakin toisessa supistuvassa ammatissa tai siirrytään kokonaan työelämän ulkopuolelle.
– Tulokset ovat murheellisia. Jatkotutkimuksella pitäisi selvittää työvoimapolitiikan toimenpiteiden vaikutusta työllistymiseen, sanoo SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö Olli Koski.
Hänen mukaansa työvoimapolitiikan määrärahojen leikkaaminen ei ole perusteltua nyt, kun pitäisi kääntää virta pois työmarkkinoilta takaisin töihin.
– Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen ilman muita toimenpiteitä ei myöskään yksin käännä virtaa, Koski varoittaa.
Tutkimuksen mukaan ammattiryhmien välisiä eroja selittää pitkälle itse ammatti, mutta myös koulutus ja ikä. Parhaiten ammattirakenteiden muutoksiin sopeutuvat nuoret, keski- tai korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ja Etelä-Suomessa asuvat. Vaikeinta on matalasti koulutetuilla työntekijöillä, joiden osaaminen on työpaikkakohtaista.
Kosken mukaan vaikeimmin työllistyvien tueksi olisi mietittävä palkkatuen keston pidentämistä ja työsuhteen aluksi maksettavaa ansiokorvausta, joka kannustaisi työllistymään myös aiempaa matalammin palkattuun työhön. Työvoiman alueellista liikkuvuutta pitäisi parantaa muun muassa asuntopolitiikan keinoilla.
Pirjo Pajunen/SAK