Kambodzan ay-liike taistelee olemassaolostaan – ilman demokratiaa on vaikea toimia

– Jotkut sanovat, että näissä oloissa pitäisi keskittyä vain työntekijöiden oikeuksiin. Mutta Kosal korosti minulle, että niitä ei ole ilman demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Näitä asioita ei voi erottaa toisistaan, kuvaa Anna Salmivaara keskusteluaan kambodzalaisen ammattiyhdistysaktiivin kanssa.

Kosalin nimi on muutettu hänen turvallisuutensa takia, kuten monta muutakin nimeä Salmivaaran väitöskirjassa. Helmikuussa hyväksytty väitös käsittelee tekstiiliteollisuuden työntekijöiden kamppailua oikeuksistaan. Salmivaara teki tutkimustyötä Kambodzassa vuosina 2016–2017. 

– Maassa on vapaita ammattiliittoja, mutta hallitus vaikeuttaa niiden toimintaa monin tavoin. Hallitsevaa puoluetta lähellä olevat liitot auttavat pikemminkin turvaamaan työnantajien intressejä.

Väitöskirjan nimi Right to Create Rights eli Oikeus luoda oikeuksia viittaakin siihen, että ay-liike ei voi toimia täysipainoisesti, jos poliittinen järjestelmä on epädemokraattinen. Tätä asiaa läntiset toimijat eivät Salmivaaran mukaan aina ota huomioon. 

– Meillä koko yhteiskunta on rakennettu siten, että kaikki hyötyvät, kun asioista sovitaan yhdessä. Työntekijöitten intressit ovat politiikassa edustettuina ja lainsäädännön kautta voi vaikuttaa. Kambodzassa näin ei ole.

Hirmuvaltaa, sotaa ja uusliberalismia

 – Kambodzassa työviikko on kuusipäiväinen. Työntekijät asuvat usein vuokrakasarmeissa tehtaiden lähellä, ja heistä noin 85 prosenttia on naisia. Moni lähettää palkastaan osan maaseudulla asuville vanhemmilleen, selostaa Anna Salmivaara tekstiiliteollisuuden työntekijöiden arkea.

Kambodzan nimi yhdistetään usein maolaisten punakhmerien hirmuhallintoon ja massamurhiin. Vuonna 1979 Vietnam syrjäytti sodassa punakhmerit, jotka jatkoivat vielä sissisotaa. Vuonna 1993 ensimmäiset demokraattiset vaalit maassa voitti alun perin Vietnamin tuella valtaan noussut, nimensä vaihtanut ja kommunismin hylännyt puolue CPP.   

– CPP on ollut vallassa 1980-luvun alusta, pääministeri Hun Sen vuodesta 1985. He ovat saaneet kansan silmissä oikeutusta sillä, että kaatoivat punakhmerit ja sillä, että Kambodza oli sodan jälkeen rutiköyhä, mutta sen jälkeen maan talous on kasvanut.

Viimeiset vapaat vaalit pidettiin vuonna 2013. Seuraavana vuonna CPP kukisti poliittiset protestit ja tekstiiliteollisuuden työntekijöiden laajat lakot. Nyttemmin oppositio on käytännössä tukahdutettu.

Tekstiiliteollisuutta tuli maahan 1990-luvulla tapahtuneen talouden avautumisen seurauksena, kun Kambodzasta tuli osa globaalia markkinataloutta. Sitä ennen maa oli hyvin maatalousvaltainen. Teollisuutta on luotu uusliberalistisen mallin mukaan, yritysten omistajien ehdoilla.

 – Yleissitovia työehtosopimuksia ei ole. Tehdaskohtaista sopimista on ollut, mutta sitäkin tosi vähän. 

Teollisuusliittojen kansainvälinen kattojärjestö IndustriAll on yrittänyt viedä maahan mallia, jossa ostajayritykset sitoutuvat jatkamaan ostoja, vaikka palkat ja tuotantokustannukset nousisivat. 

– Se ei juuri ole onnistunut, syinä ovat itsenäisten ammattiliittojen heikko asema ja neuvottelukulttuurin puute, Anna Salmivaara kertoo.

Työntekijöiden elanto usein ylitöiden varassa

Ompelijan palkka Kambodzassa on noin 190 dollaria kuussa. Se on kasvanut vauhdikkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana – minimipalkka vuonna 2010 oli 61 dollaria – mutta inflaatio on myös nostanut hintoja rajusti.

– Valtapuolue pyrkii palkankorotuksilla pitämään työntekijät tyytyväisinä ja itsenäiset liitot heikkoina, etteivät ne mobilisoisi lakkoja tai hallituksenvastaista liikehdintää.

Palkat eivät silti kunnolla riitä perheiden elättämiseen. Runsas ylitöiden tekeminen on yleistä, vaikka muodollisesti vapaaehtoista, sanoo Anna Salmivaara.

Jos jossain tehtaassa työntekijät yrittävät parantaa palkkausta ja työoloja omaehtoisella toiminnalla, työnantajat yleensä vesittävät hankkeet hallitusta lähellä olevien ammattiliittojen avulla. Keinot vaihtelevat uhkailusta johtohahmojen lahjontaan.

Anna Salmivaaran mukaan Kambodzan vapaa ay-liike keskittyy nyt lähinnä pysymään elossa ja odottaa päivää, jolloin sillä olisi oikeus luoda oikeuksia.

Mikko Nikula