Jokaista tarvitaan tuottavuustalkoissa
Yhteiskuntasopimuksen ajatuksena oli vahvistaa yritysten kustannuskilpailukykyä, mutta yhteisiä keinoja ei vielä löytynyt. Toivottavasti eri näkökulmien ymmärrys lisääntyi. Talouskin kääntyy joskus kasvuun, eikä tämä myöskään ole viimeinen taantuma.
Yksittäisen ihmisen kannalta kaikki erilaiset ylätason rakenteelliset hankkeet tuntuvat etäisiltä, ja on usein vaikea löytää niistä konkreettista liittymäpintaa omaan työhön. Helposti myös syntyy väärä käsitys siitä, ongelmat ratkeavat kunhan rakenteet saadaan kuntoon, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Yksittäisen yrityksen tai minkä tahansa organisaation menestyksen ratkaisevat kuitenkin viime kädessä siellä työskentelevät ihmiset, eivät rakenteet, järjestelmät tai prosessit, ne ovat apuvälineitä.
Oleellista on syntyykö eteenpäin menevä henki, luotetaanko ihmisiin, arvostetaanko jokaisen työtä ja hyväksytäänkö kaikki työyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Jokainen meistä on oman työnsä kehittämisen paras asiantuntija. Jokaisen pitäisi uhrata joka päivä muutama minuutti sen pohtimiselle, mitä voisi tehdä tänään paremmin. Ja miten voisi auttaa työtoveria onnistumaan paremmin omassa työssään. Johdon tehtävä on tukea ja kannustaa tämän hyvän kierteen syntymistä.
Usein työpaikoilla ihmetellään miksi me emme tee sitä tai tätä asiaa tai kenelle se ylipäätään kuuluu. Vuorineuvos Reino Hanhinen opetti minulle tullessani YIT:lle 15 vuotta sitten, että jos havaitsee jonkin epäkohdan, kannattaa heti tarttua asiaan, eikä odottaa että yhtiö tekee sen. Viisaan neuvon idea oli se, että me olemme ”yhtiö”, ei ole ketään muuta.
Kaikki viisaus uuden kehittämiseen ei ole kuitenkaan organisaation sisällä. Siksi niin yrityksissä kuin julkisissa palveluissakin on opeteltava toimimaan tiiviimmin yhdessä asiakkaiden tai palveluiden käyttäjien kanssa. Jos 20 vuotta sitten ajateltiin, että uudet tuotteet ja palvelut syntyvät kehitysostoilla tai tutkimuslaitoksissa, nyt ymmärretään loppukäyttäjien merkitys paljon paremmin.
Työskentelin muutaman vuoden Sitrassa. Eräässä projektissa kehitimme Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa yhden syöpätyypin hoitoa yhdessä potilaiden kanssa. Kun potilaat, lääkärit ja hoitajat työskentelivät yhdessä, lopputuloksena kahdeksan viikon mittainen hoitojakso onnistuttiin puristamaan kolmeen viikkoon potilaskokemuksen ollessa paljon parempi.
Siinä tuottavuus parani kertaheitolla. Oleellista oli, että yksi aktiivinen lääkäri jääräpäisesti halusi toteuttaa kokeilun, eikä odottanut, että joku tekisi sen.
Juha Kostiainen
Kirjoittaja on YIT:n kaupunkikehityksestä ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja sekä Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti.
