Ilona Taivaista ensimmäinen kesätyö jännitti ja vähän pelottikin

Pian työpaikoille tulee taas keltanokkia kesätyöhön ottamaan ensimmäisiä askeliaan työelämässä. Työuraansa aloitteleva nuori vasta opettelee työelämätaitoja ja uusia tehtäviä. Tulokas kannattaa ottaa vastaan myötätuntoisesti ja ystävällisesti.

Pari vuotta sitten 17-vuotiasta Ilona Taivaista jännitti, ehkä jopa vähän pelottikin: Häntä odotti ensimmäinen kesätyö kahvilassa. Mielessä pyöri, ovatko työkaverit mukavia, miten asiakaspalvelu sujuu ja entä, jos tulee virheitä.

Pelot osoittautuivat turhiksi. Kahvilan työntekijöistä valtaosa oli nuoria ja juttu luisti. Perehdytys oli hyvä. Taivainen oppi nopeasti kassakoneen salat ja tarjoilijan tehtävät. Kukaan ei hermostunut pienistä virheistä.

Diakonia-ammattikorkeakoulun erityisasiantuntijasta Jaana Toikkasesta Taivaisen tarina kuulostaa tutulta. Toikkanen työskentelee Mielihyvin duunissa -hankkeessa, jonka tavoitteena on helpottaa nuorten siirtymää työelämään.

– Moni nuori pohtii, onko hän työelämään riittävän hyvä ja osaava. Pärjääkö työporukassa, vaaditaanko työelämässä liikaa, hän kuvaa.
Ääritapauksissa nuori voi pelkojensa vuoksi luovuttaa ja jäädä kotiin.

Pelon taustalla on Toikkasen mukaan ainakin osin julkinen puhe siitä, miten vaativaa nykytyöelämä on. Somessa tarinat ikävistä kokemuksista leviävät.

– Kun ei ole omaa kokemusta, kuvitelmat voivat kasvaa todellisuutta hurjemmiksi. Mediaan pitäisi saada viestiä siitä, että työelämässä myös pärjätään.

Nuoret tarvitsevat aikaa kasvaa

Peloissa voi olla myös totuuden siemen. Aina nuorta tulokasta ei osata ottaa työpaikalla niin hyvin vastaan kuin pitäisi. Perehdytys voi olla riittämätöntä. Työkaverit voivat jättää nuoren porukan ulkopuolelle.

– Nuori pitäisi ottaa vastaan myötätunnolla. Ensikertalaisella ei voi olla samanlaisia työelämätaitoja ja osaamista kuin konkarilla. Kokeneille ammattilaisille itsestäänselvyyksiltä tuntuvat asiat voivat olla nuorelle ihan uusia juttuja, Jaana Toikkanen sanoo.

Perehdytys on hyvää, kun tehtävistä kerrotaan konkreettisesti ja avataan myös niitä konkareille itsestään selviä asioita. Välillä on hyvä tarkistaa, onko nuori ymmärtänyt ohjeet.

– Olisi viisautta antaa nuoren kasvaa tehtäviinsä. Vastuuta voi lisätä vähitellen, eikä rymäyttää kaikkea kerralla, Toikkanen pohtii.

Joskus on hyvä idea nimetä yksi työntekijä nuoren mentoriksi.

Nyt 19-vuotias Ilona Taivainen kehuu saaneensa hyvän perehdytyksen niin ensimmäisessä kesätyöpaikassaan kuin nykyisessä työssään aula-assistenttina Securitaksella.

– Kahvilassa minut perehdyttivät nuoret työkaverit, joilla oli tuoreessa muistissa oma töiden aloitus. He ymmärsivät, mitä kaikkea pitää kertoa ja miten. Nykyisessä työssä minulle kerrottiin ensin yleisesti, mitä tehtäviini kuuluu ja sitten käytiin niitä yksitellen läpi. Oli hyvä, että ensin sai kokonaiskuvan, Taivainen kertoo.

Nuorten kanssa työskentelevä järjestöasiantuntija Serveh Khalili Palvelualojen ammattiliitto PAMista huomauttaa, että perehdytyksen taso vaihtelee. Osa yrityksistä hoitaa sen mallikkaasti, toisaalta monesti perehdytys on nuorten mielestä liian suppeaa.

– Esihenkilöt ja joskus työkaveritkin voivat odottaa, että nuori osaa perehdytyksen jälkeen tehdä kaiken, hän sanoo.

Khalili kertoo myös kuulleensa toistuvasti työnantajien valittelevan sitä, että nuorilla ei ole riittäviä työelämätaitoja.

– He odottavat, että ne pitäisi osata ennen työelämään tuloa. Jo kotona pitäisi kertoa, miten työvuoron alkaessa pitää olla paikalla työvaatteet päällä eikä vasta pukuhuoneessa työasua pukemassa. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada oppia kotoa. Vanhemmilla ei välttämättä ole kokemusta suomalaisesta työelämästä, tai perheessä voi olla työttömyyttä useassa polvessa, hän sanoo.

Ilona Taivainen ei ollut edes tullut ajatelleeksi yleisiä työelämätaitoja ennen ensimmäistä työpaikkaansa. Hänestä olisi hyvä, että työelämän pelisäännöistä sekä työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista puhuttaisiin koulussa nykyistä enemmän. Aihe sopisi opinto-ohjauksen tunneille.

Mukaan kahvitauolle

– Minusta olisi kiva, että heti alussa kaikki työkaverit esittelisivät itsensä ja kertoisivat, mitä he tekevät. Näin tuntisi olevansa osa porukkaa, Ilona Taivainen sanoo.

Myös Diakin Jaana Toikkanen tähdentää osallisuuden merkitystä. Nuoren pitää saada tuntea olevansa arvokas osa työyhteisöä.

Osallisuuden kokemusta voi luoda vaikkapa kutsumalla mukaan kahvitauolle ja juttelemalla niitä näitä.

Serveh Khalilin mukaan osa nuorista pelkää tulevansa väheksytyksi töissä ikänsä vuoksi. Esihenkilö tai vanhempi kollega voi tyrmätä nuoren idean vain siksi, että nuorella on vähemmän kokemusta.

– Nuorten ajatuksille pitäisi olla avoin. Nuori katsoo työpaikan käytäntöjä tuorein silmin ja voi huomata hyviä kehittämisen paikkoja, Toikkanen huomauttaa.

Palautteesta oppii

Palaute työstä on kaikille tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on nuorille, jotka ottavat ensiaskeliaan työelämässä.

– Nuoren pitää tietää, mitä häneltä odotetaan ja mikä riittää. Jos ei saa hyvää eikä huonoa palautetta, on koko ajan epävarma siitä, tekeekö työnsä oikein, Jaana Toikkanen sanoo.

Ilona Taivainen on samoilla linjoilla. Hyvä palaute motivoi ja vahvistaa ymmärrystä siitä, mitä tekee jo nyt hyvin. Toisaalta jos tekee jotain väärin, palaute auttaa tekemään korjausliikkeen.

Taivainen kertoo kaivanneensa enemmän palautetta. Etenkin häntä on jäänyt hiertämään työsuhteen päättyminen eräässä pitseriassa. Hän ei saanut kertaakaan moitteita eikä tiedä, miksi työsuhde ei saanut jatkoa.

– Jos olisin saanut tietää tekeväni jotain huonosti, olisin voinut muuttaa tekemistäni.

Virheistä voi ja pitää sanoa, mutta se pitää tehdä asiallisesti.

– Jos esihenkilö syyllistää ja on vihainen, alkaa pelätä virheitä, jolloin niitä tulee entistä enemmän, Taivainen ajattelee.

Serveh Khalili kertoo panneensa merkille, että nuoret odottavat etenkin esihenkilöiltä tunneälyä. Suoraan töksäyttelyn sijaan palaute pitäisi antaa pehmein sanakääntein.

– Tässä on selvä sukupolviero. Nuori voi kokea suoran puheen loukkaavana.

Hyvä kohtelu on kaikkien etu

Sillä, miten nuoret otetaan työpaikalla vastaan, on laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä. Ikäluokkien pienentyessä ei ole varaa menettää tekijöitä. Työuran ei pitäisi tyssätä pelkoihin tai huonoihin kokemuksiin.

– Hyvä perehdytys, ystävällinen ilmapiiri sekä rakentava palaute palvelevat koko työyhteisöä konkareista tulokkaisiin, Jaana Toikkanen summaa.

Anu Vallinkoski

Muokattu 11.4. klo 12 kohtaa: Taivainen kertoo kaivanneensa enemmän palautetta. Etenkin häntä on jäänyt hiertämään työsuhteen päättyminen eräässä pitseriassa. Hän ei saanut kertaakaan moitteita eikä tiedä, miksi työsuhde ei saanut jatkoa.