Ihalainen: Työllisyys puoltaa tuloratkaisua

SAK valmis TT:n ehdottamaan pyöreään pöytään

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen
SAK:n valtuusto 24.5.2002

– Politiikassa ja työmarkkinaratkaisuissa on tärkeätä, että emme anna periksi kahdessa asiassa: työttömyyden nujertamisessa ja ratkaisujen oikeudenmukaisuudessa. Viestimme on: vähemmän ahneutta ja itsekkyyttä ja enemmän tasa-arvoa ja toimeentulon turvaavia työpaikkoja. Monien johtajien ja sijoittajien rahanahneus ja itsetyytyväisyys ei sovellu malliksi ratkottaessa edessä olevia yhteiskunnan ja työmarkkinoiden ongelmia.

– Työnantajajärjestöt ovat viimeaikoina pohtineet omia tavoitteitaan erityisesti rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi – viimeksi TT:n edustajisto eilen. On hyvä, että työnantajapuolella herää kasvavaa kiinnostusta työllisyyskysymyksiin ja yritysten yhteiskuntavastuuseen.

– Työnantajat ovat eilisillä kannanotoillaan haastaneet eri yhteiskunnan toimijat yhteisiin työllisyystalkoisiin. Hyvä niin. ”Pyöreän pöydän” työllisyyskeskusteluun on tarvetta ja SAK:lla on harkittuja ajatuksia työllisyyden parantamiseksi. Me haluamme aina istua niihin pöytiin, joissa yhteiskuntamme syvintä ongelmaa halutaan vilpittömästi ratkoa. Itse asiassa tarvitsisimme saman vakavuusasteen työllisyyspohdintaa kuin presidentti Martti Ahtisaaren asettamassa ja Matti Pekkasen johtamassa työllisyystyöryhmässä vuonna 1994. Työryhmän työllä oli merkittävä vaikutus sitä seuranneiden vuosin talous- ja työllisyyspoliittisiin linjauksiin.

– Olen kuitenkin huolestunut sellaisesta ajattelusta – joka näkyy sekä työnantajien että mm. VM:n virkamieskunnan ajattelussa – jossa rakenteellisen työttömyyden ongelmia ratkottaisiin luomalla erityisesti palvelusektorille palkkatasoltaan toisen tai kolmannen luokan työmarkkinat, joita yhteiskunta eri tukimuodoin pysyvästi rahoittaisi. Kaiken kukkuraksi työnantajat esittävät, että palkkapolitiikassa pitäisi tietoisesti siirtyä palkkaeroja kasvattavaan aikakauteen. Tällaisella konseptilla ei palvelusektori tule koskaan pärjäämään osaavan työvoiman kilpailussa.

Ihalainen korosti hallituksen vastuuta siitä, että talous- ja budjettipolitiikalla tuetaan työllisyyttä, työntekijöiden osaamista ja työssä selviytymistä sekä kehitetään hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Budjettiriihessä on varauduttava siihen, että talouskehitys ei lähdekään toivotulla tavalla nousuun ja työttömyys saattaa kääntyä kasvuun. Näissä olosuhteissa tarvitaan lisäpanostuksia aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja koulutukseen. Budjettiriihestä on lupa odottaa selkeätä viestiä kansallisen terveyshankkeen rahoituksen varmistamiseksi – ennen muuta sairaalajonojen lyhentämistä tukeviin toimiin ja työssä käyvien, vähemmän koulutusta työelämään mennessään saaneiden ammatillisen osaamisen nosto-ohjelmahankeen liikkeelle saattamiseksi jo vuoden 2003 aikana.

Ihalainen kiirehti puheessaan sosiaalipaketin lakivalmisteluja ja piti tärkeänä, että myös julkisen sektorin eläkeneuvotteluissa päästään eteenpäin.

– On erityisen valitettavaa, että kuntasektorin lähinnä osa-aikaeläkettä ja varhaiseläkkeitä koskevissa neuvotteluissa on läimäytetty ovi kiinni palkansaajapuolen neuvottelijoiden edessä. Tämä on hidastanut myös valtion puolen neuvotteluja. Kestäviä eläkeratkaisuja ei tehdä sanelemalla vaan sopimalla. Siksi on tärkeätä, että neuvotteluihin palataan ja välittömästi. Tärkeää on myös, että julkisenkin sektorin palkansaajilla on yksityisen sektorin tapaan neuvotteluoikeus eläketurvansa kehittämiseen.

Tupoarvio tehtävä alkusyksyyn mennessä

Ihalainen totesi SAK:n suhtautuneen varovaisesti ajatukseen tupo-neuvottelujen käynnistämisestä jo keväällä. Ilmapiiri ja sopimuksentekosää eivät ole vielä kohdallaan vakavan ja yhteisen neuvotteluyrityksen toteuttamiselle.

– Yhteinen uusi tupo vaatii nyt poikkeuksellisen vahvan tahtotilan syntymistä ja palkansaajaliikkeen sisällä yhteisten päätavoitteiden aikaansaamista mm. laadullisista asioista sekä palkkapolitiikan peruslinjasta.

– Seuraavaa työmarkkinaratkaisua valmisteltaessa on selvitettävä mitä tosiasiallisia edellytyksiä on aikaansaada kattava ja kaikkia sopimusaloja tasaveroisesti kohteleva tuloratkaisu. Onko meillä kanttia olla solidaarisia niin, että ratkaisu tekee oikeutta työttömille ja myös pieni- ja keskituloisille palkansaajille – joista valtaosa on naisia?

– Nyt ei riitä se, että ilmoitetaan yleisesti kannatettavan yhteisen tuloratkaisun syntymistä, täytyy myös sitoutua siihen, että tehdään kaikkia koskeva ja oikeudenmukainen palkkaratkaisu. Tämä ei mahdollista sellaista linjaa, että keskusjärjestöt tekisivät ensin kaikkia koskevan tuloratkaisun, johon pääosan palkansaajista pitäisi sitoutua, mutta joillekin tehtäisiin vielä tämän päälle oma, tätä yhteistä ratkaisua lihottava palkkaratkaisu. Näin ei uskottavaa sopimuspolitiikkaa keskusjärjestötasolla tehdä – tällaisen ajattelun kantavuutta voi testata vain liittokohtaisilla sopimuksilla.

– Liittojemme kanssa käytyjen keskustelujen ja voimassa olevan sopimuksen antamien tulosten rohkaisemana esitänkin SAK:n valtuustolle, että SAK on valmis selvittämään työllisyyttä ja palkansaajien ostovoimaa parantavan ja kattavan – uuden tuloratkaisun aikaansaamisen mahdollisuudet. Arviot siitä, käynnistyvätkö kolmikantaisesti toteutettavat varsinaiset neuvottelut, tulee tehdä alkusyksyyn mennessä. Voimassa olevaan tuloratkaisuun sisältyy elokuulle neuvottelulauseke, joka mahdollistaa myös uuden ratkaisun lähtökohtien arvioinnin. Jos neuvottelut alkusyksystä voidaan käynnistää – kuten toivon – olisi ne vietävä päätökseen siten, että ratkaisu olisi valmis viimeistään marraskuun loppuun mennessä.

– Sopimuskausi on toki riippuvainen sopimuksen sisällöstä, mutta liittomme ovat korostaneet sitä, että vuoden mittainen ratkaisu tuloratkaisuksi on enemmänkin hätävaramalli kuin tavoite, ja yli kahden vuoden mittaiseen ratkaisuun puolestaan liitoissa suhtaudutaan varauksellisesti tai torjuvasti. Siksi on ajateltavissa, että ratkaisu olisi kahden vuoden mittainen – mieluummin molempien sopimusvuosien osalta kiinteä sopimus.

Ihalainen totesi, että myös kielteinen päätös neuvotteluihin ryhtymisestä tulisi tehtävä riittävän ajoissa syksyllä, jotta liitoille jäisi riittävästi aikaa varautua alakohtaisiin neuvotteluihin. Hän piti kuitenkin tärkeänä, ettei mikään sopijaosapuoli sulje yhteisen tuloratkaisun mahdollisuutta pois ennen kuin yhteisen neuvottelupöydän asiat ja tarpeiden yhteensovittamismahdollisuudet on selvitetty.

– Seuraavan työmarkkinaratkaisun yksityiskohtaiset palkkapoliittiset tavoitteet on syytä asettaa vasta syksymmällä. Yksi asia on kuitenkin tehtävä selväksi: Seuraavaan työmarkkinaratkaisuun sisältyvän palkansaajien reaalitulojen ja ostovoiman kasvun tulee perustua ennen muuta palkkaratkaisuun. Palkkaverotuksen keventämisen osuus ostovoimakoria koottaessa on aikaisempia tuporatkaisuja pienempi. Tämän reunaehdon sanelee valtiotalouden tila ja tietoisuus siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen turvaaminen ja kehittäminen vaatii myös varoja.

– Pidän kuitenkin tärkeänä, että työn ja erityisesti palkkatyön verotusta kyetään maltillisesti keventämään myös vuoden 2003 osalta. Mikäli neuvottelu uudesta tuloratkaisusta saadaan aikaan, luonteva työhön sidottu ja työhön kannustava veromalli olisi työmatkakuluvähennyksen 500 euron omavastuuosuuden asteittainen poistaminen.

– Työnantajapuolella on päivitelty sitä, että tehdyt tuloratkaisut ovat olleet liian solidaarisia eli liian paljon pieni- ja keskituloisille palkansaajille tarjoavia. Työllisyyskin on kuulemma vaarantumassa tehdyillä palkkaratkaisuilla, jos työnantajien arvioihin olisi luottamista. Tällaiset linjaukset ovat kuin nyrkki silmään kaikelle sille työlle, jota olemme tehneet palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseksi työmarkkinoilla. On selvää, että uuden tuloratkaisun palkkalinjan tulee olla solidaarinen ja tehdä oikeutta pieni- ja keskituloisille palkansaajille: Prosenttipohjainen pottiajattelu lisää myös miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta eikä se ole hyväksyttävä palkkaratkaisumalliksi. SAK:laisen liikkeen tehtävänä on valvoa, että palkkaratkaisu on linjaltaan oikeudenmukainen. On osattava yhdistää palkkaratkaisun solidaarinen rakenne ja liittojen kaipaama joustavuus ratkoa alakohtaisia erityisongelmiaan.

– Kuntasektorilla tunnistettujen palkkaukseen ja henkilöstön mitoituksen riittävyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi olisi hyvä, jos sopijaosapuolten kesken löytyisi yhteinen käsikirjoitus – pidempiaikainen ohjelma – siitä miten kuntasektori pysyy yleisessä palkkakehityksessä mukana ja miten työn vaativuuteen ja tuloksellisuuteen pohjautuvia palkkausjärjestelmiä voidaan kehittää.

Ihalainen korosti, ettei tupo ole mahdollinen ilman laadullisia, työelämää ja palkansaajien sosiaalista turvallisuutta vahvistavia uudistuksia. Hän listasi puheessaan seitsemän esille noussutta laadullista tavoitetta tulevalle sopimuskierrokselle: työllisyyden, muutosturvallisuuden lisäämisen mm. ammatillisen osaamisennosto-ohjelman ja irtisanomisturvan parantamisen kautta, työn- ja perhe-elämän yhteensovittamisen, luottamushenkilöiden toimintaedellytysten parantamisen, työvoiman käyttötapojen kehittämisen mm. neljän tunnin minimityöaika käyttöön ottamalla, sekä ulkomaisen työvoiman työehtojen valvonnan parantamisen.

Tavoitteista ensimmäiseksi hän nosti työllisyyttä tukevan ratkaisun rakentamaan siltaa taloustaantuman yli. Muutosturvallisuutta Ihalainen lisäisi edistämällä ammatillisen osaamisen nosto-ohjelmaa ja parantamalla työntekijöiden irtisanomisturvaa.

– Erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisturvan vahvistaminen olisi linjassa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän myöhentämistavoitteen kanssa, Ihalainen totesi

– Työ- ja perhe-elämän paremman yhteensovittamisen alueella konkreettinen uudistus olisi osittaisen hoitovapaan kehittäminen ja sellaisten työaikajärjestelyjen kehittäminen, jotka tukisivat perheiden tarpeita – myös vuorotyötä tekevien lapsiperheiden tarpeita. Parasta perhepolitiikkaa voidaan toteuttaa siten, että edistetään vakaita työsuhteita ja vähennetään epävarmuutta toimeentulosta. Perheystävälliset työpaikat ovat työnantajille etu, kun osaavasta työvoimasta kilpaillaan.

Työvoiman käyttötapoja tulisi Ihalaisen mukaan kehittää siten, että pätkätyöt, vuokratyön lisääntyminen sekä lyhyet ja pätkittyvät työajat saadaan parempaan hallintaan ja työsuhteet ihmisarvoiselle tasolle.

– Seuraavan tulokierroksen tärkeimmäksi työaikapoliittiseksi tavoitteeksi olisi perusteltua nostaa – erityisesti palvelusektoria koskettava – neljän tunnin minimityöaika. Tämä, jos mikä on oikeudenmukaisuuskysymys.

– Ulkomaisen työvoiman työehtojen valvonnan parantaminen on välttämätöntä, jotta voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen ja koska ulkomaalaisia työntekijöitä on kohdeltava tasaveroisesti Suomen työmarkkinoilla. Valvonta vuotaa ja siihen on puututtava.

Ihalainen otti puheessaan kantaa myös valtioyhtiökysymykseen. Hän korosti valtion vastuuta valtionyhtiöistä ja painotti ettei valtio saa olla vain myyvä osapuoli vaan sen on tehtävä omistustensa kautta tavoitteellista elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa.

– Keskeisissä teollisuus- ja energiayhtiöissä valtion on säilytettävä merkittävä strateginen omistusosuus ja varmistettava siten tutkimuksen ja tuotekehittelyn, pääkonttorin sekä tuotannon pääosan pysyminen Suomessa. SAK torjuu ideologisista syistä tapahtuvan valtion omaisuuden myymisen. Omistusjärjestelyt voivat tulla kyseeseen vain, jos niiden tarkoituksena on yhtiöiden liiketoiminnan kehittäminen ja investoinnit Suomessa.

Lauri Ihalaisen koko puhe
Osoitteesta
löytyvät SAK:n valtuuston esittely, kevätkokouksen aikataulu, liittoesitykset valtuustolle ja ajo-ohjeet Kiljavan opistolle. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet, referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista ja valtuuston jäsenten haastatteluja.