Ihalainen paalutti valtuustossa SAK:n sopimuspolitiikan linjaa

Tammikuulle kasautumassa minitupon ainekset

– Uskon, että kaikki vastuuta kantavat, sopimuksia tekevät osapuolet hyväksyvät sen lähtökohdan, että suomalaisen sopimusjärjestelmän peruspilarit ovat kohdallaan. Tällaisia ovat sopimusten yleissitovuuden turvaaminen, sopimuksista kiinni pitäminen, työtaistelu- ja sulkuoikeuden koskemattomuus ja valtakunnallisin sopimuksin säädellyt työ- ja virkaehtosopimukset ja niistä tulevat valtuutukset paikalliselle sopimustoiminnalle, totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla perjantaina. Näiden peruspilarien varaan tulee Ihalaisen mielestä sopimus- ja neuvottelujärjestelmän kehittämistyön rakentua. Tähän kehittämistyöhön antaa pitkä tupokausi hänen mielestään hyvät edellytykset.

– Realistisesti on todettava, että Suomessa on kaksi tapaa tehdä tulevaisuudessa työmarkkinasopimuksia: joko yhteiset ja kattavat tuloratkaisut – eri väljyysasteilla tai liittokohtaiset sopimukset eri koordinaatioasteilla. Sen sijaan keskustelu siitä, miten paljon katsotaan tarpeelliseksi siirtää asioita valtakunnallisista sopimuksista toisinsopimisvaltuuksin paikallisesti sovittavaksi, on ajankohtainen mutta liittojen keskenään ratkaistavia asioita. SAK ei kouki liittojensa ohi tässä harkinnassa.

Ihalainen korosti solidaarisen palkkapolitiikan merkitystä tulevinakin vuosina. Hän piti solidaarisen palkkapolitiikan pitkää perinnettä SAK:ssa keskeisenä syynä sille, että miesten ja naisten bruttopalkkaerot ovat SAK:laisilla aloilla pienemmät kuin muiden keskusjärjestöjen sopimusaloilla.

– Työtuloilla tulee olla oikeudenmukainen osuus kansantulosta. Sopimusjärjestelmän tulee olla sellainen, että kaikissa olosuhteissa turvataan jokaiselle jäsenelle reaalipalkkakehitys. Toteutuakseen tämä edellyttää, että kaikille varmistetaan palkkojen yleiskorotukset &#;8211 toisin kuin työnantajat esittävät – ja ohje- ja taulukkopalkkoja nostetaan valtakunnallisilla sopimuksilla, jotta sopimukset eivät menetä todellista merkitystään.

– SAK on osaltaan sitoutunut edunvalvonnassaan edistämään tavoitetta, jonka kolmikantaisesti valmistellut samapalkkaisuustyöryhmä yksimielisesti esitti: miesten ja naisten välisiä palkkaeroja kavennetaan vähintään viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista, jos palkankorotukset perustuvat prosenttilinjalle, kuten työnantajat esittävät. Palkkalinjan tulee olla jatkossakin solidaarinen palkkaprofiili.

Ihalainen totesi että kansantalouden jakovaraa mitoitettaessa on järkevää jättää siivu tuottavuuden kasvusta työllistämisen tukemiseen, edellyttäen että työnantajat sitoutuvat todellisuudessa myös niin tekemään. Ihalainen peräänkuulutti mekanismia, jolla työnantajat sitoutuisivat työllisyyttä tukevan palkkaratkaisun vastapainoksi työllistämistavoitteisiin.

– Yksi ehkä kehittämisen arvoinen idea voisi olla myös se, että palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulutuksen rahoittamiseksi osa yritys- ja työpaikkakohtaisen tuottavuuden kasvusta sijoitettaisiin inhimillisen pääoman kehittämiseen ja käytettäisiin henkilöstön kouluttamiseen. Tätä ideaa voitaisiin jatkokehittää siten, että se olisi puettu ehdotukseksi ennen seuraavan työmarkkinaratkaisun tekoa.

Luottamushenkilöstön parempi asema paikallisen sopimisen edellytyksenä

Ihalainen korosti puheessaan, että SAK:lainen ay-liike on ollut valmis harkituilla askelilla kehittämään ja laajentamaan paikallista yhteistyötä ja sopimista. Hän pahoitteli, että työnantajien lähtökohtana on ollut lähinnä valtakunnallisten tes-määräysten riisuminen paikallisesti sovittaviksi.

– SAK on pitänyt tasaveroista sopimista ja luottamushenkilöstön aseman parantamista edellytyksenä paikallisen sopimisen kehittämiselle ja laajentamiselle. Ilman riittäviä tietoja ja turvattua asemaa työntekijöiden edustajien on mahdotonta tehdä työnantajan kanssa kymmeniä, jopa tuhansia työntekijöitä koskevia paikallisia sopimuksia.

– Viime tuloratkaisussa sovittiin, että liitto-osapuolet kehittävät alakohtaisia työ- ja virkaehtosopimuksiaan ja pohtivat paikallisen yhteistyön ja sopimisen edistämistoimia. Useilla sopimusaloilla neuvotteluja on käytykin ja yhteinen arvio niiden edistymisestä tehdään sopimuskauden puolivälissä ensi keväänä. Tuloratkaisussa sovittiin myös siitä, että luottamushenkilöiden asemaa ja tiedonsaantiedellytyksiä kehitetään. Tässä työssä ei ole vielä päästy eteenpäin.

– Näyttääkin siltä, että työpaikkojen luottamushenkilöiden aseman ja toimintaedellytysten parantaminen on nostettava ay-liikkeen keskeiseksi tavoitteeksi seuraavilla sopimuskierroksilla.

Ihalainen nosti myös esille viimeaikaiset luottamusmiesten irtisanomiset.

– Edunvalvontatyössä luottamushenkilöillä on oltava tarpeellinen suoja. Ilman tätä suojaa luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu eivät voi hoitaa tärkeää tehtävää, johon heidät on valittu. Luottamushenkilöiden asemaa on tämän vuoksi parannettava. Eräänä keinona SAK pitää keskusjärjestösopimusten ja muiden sopimusten uudistamista siten, että luottamushenkilöiden työsuhteen päättyminen olisi mahdollista vasta, jos tuomioistuin toteaa päättämisen lailliseksi.

Suomessa on toimiva työriitojen sovittelujärjestelmä

– Onnistuneen työmarkkinatoiminnan ja sopimusyhteiskunnan yksi osa on toimiva sovittelujärjestelmä. EK:n hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell nosti EK:n edustajiston syyskokouksessa teeman esille. Hän kantoi huolta siitä, että työrauhajärjestelmä ei toiminut tälläkään sopimuskierroksella moitteettomasti. Näkemys on sikäli mielenkiintoinen, että vuosikausiin mittavimman työtaistelun, yli kuukauden kestäneen työsulun, tällä sopimuskierroksella julisti Metsäteollisuus ry. En tiedä halusiko Taxell puheellaan viestiä omalle liittoperheelleen sopuisamman sopimuspolitiikan puolesta.

– Mielestäni Suomessa työriitojen sovittelujärjestelmä on toiminut erittäin hyvin ja tuloksellisesti. Työmarkkinakeskusjärjestöillä on ollut oma avittava roolinsa sovittelijan tukena erimielisyyksien ratkomisessa.

– Suomessa on tunnetusti työtaisteluja poikkeuksellisen vähän ja pääosin asioita on voitu hoitaa neuvotellen ja sopien. SAK:n mielestä ei ole mitään asiallisia ja työmarkkinoiden toimintaan liittyviä perusteita rajoittaa työtaisteluoikeutta – eikä sovittelu- ja työrauhajärjestelmä kaipaa lainsäädännöllisiä korjauksia. Yhdynkin työministeri Tarja Filatovin arvioon, ettei ole asiallisia perusteita asettaa selvityshenkilöä pohtimaan työmarkkinoiden sovittelutoimen lainsäädännöllisiä muutoksia, jota EK on esittänyt.

– Nykyinen sovittelija Juhani Salonius on tehnyt tuloksellista työtä eikä ko. lainsäädäntö ole sitä rajoittanut. Hallitusohjelmassakin korostetaan, että poliittinen päättäjä kunnioittaa työelämän perusoikeuksia ja korostaa työmarkkinaosapuolten keskinäisen yhteistyön tärkeyttä neuvottelu- ja sopimusjärjestelmien kehittämisessä. SAK on eri yhteyksissä ollut valmis, edustajakokouspäätöksiin perustuen, edistämään sellaisia osapuolten välisiä toimia, joilla pyritään – työntekijöiden edut huomioon ottaen – ennalta ehkäisemään työriitojen etenemistä työtaistelun asteelle. Tämä puolestaan edellyttää ennen muuta liitto-osapuolilta luottamuksellisia pohdintoja ja ratkaisuja.

– SAK on esittänyt EK:lle, että rakennetaan yhteinen foorumi – pöytä – jossa voimme ennakolta arvioida niitä muutoksia, jotka liittyvät järjestö- ja sopimusrajojen kiihtyviin muutoksiin. Tämäkin olisi edesauttamassa riitojen ennakkoratkaisemista.

Alkuvuoteen kasautumassa ”minitupon” ainekset

Alkuvuoteen on Ihalaisen mukaan kasautumassa eräänlaisen ”minitupon ainekset”. Ratkaisuun ovat tulossa mm. tilaajavastuun ja ammattiliittojen kanneoikeuden valmistelu, yhteistoimintalain uudistus, luottamusmiesten toimintaoikeuksia koskevat esitykset, perhevapaakustannusten tasaaminen, selvitys pätkätöitä koskevan lainsäädännön toimivuudesta, siirtymäaikaselonteko sekä hallituksen työperäisen maahanmuuttopolitiikan ohjelma.

– SAK:lle harmaan talouden kitkeminen ja tilaajavastuun sekä kanneoikeuden aikaansaaminen on tärkeä uudistus. SAK on esittänyt konkreettiset keinot tämän tavoitteen toteuttamiseksi – tavoitteen, joka palvelee rehellistä yritystoimintaa ja karsii vilunkiyrittäjät pois.

– EK:n edustajiston kokouksesta annettiin varsin mahtipontisia viestejä juuri harmaan talouden kitkemisen ja tilaajavastuu-neuvottelujen ollessa kesken. Taxell totesi, että ”tilaajalle säädettävää juridista vastuuta aliurakoitsijan tai muun työn suorittamisen laiminlyönneistä, koskivat ne sitten veroja, palkkoja tai sosiaaliturvamaksuja, ei voida hyväksyä. Jokaisen on vastattava velvoitteistaan itse.” Tällainen Taxellin tyly linjanveto ei vastaa niitä yhteisiä linjauksia, joista tuloratkaisun osana tilaajavastuun tehostamisesta olemme sopineet.

– Esimerkit maailmalta osoittavat, että tehostetut toimet ovat kitkeneet harmaata taloutta ja tukeneet rehellisillä pelisäännöillä toimivia yrityksiä. Nyt näissä neuvotteluissa punnitaan työnantajapuolen uskottavuus yhdessä sovittujen uudistusten toteuttajana.

Yhteistoimintalakia tulisi Ihalaisen mielestä kehittää nykyisestä irtisanomisiin keskittyvästä ”kriisilaista” työelämän yhteisen kehittämisen laiksi.

– Nykyisen yhteistoimintalain suurimpia heikkouksia on se, että se reagoi muutostilanteisiin, kuten irtisanomisiin, liian myöhään. Muuttuva työelämä edellyttää muutoksia ennakoivaa ja työyhteisöjen kehittämistä tukevaa yt-lakia.

Samassa yhteydessä tulisi lakia Ihalaisen mielestä laajentaa.

– Ei ole perusteita sille, että YT-lain mukaisen yhteistyön ulkopuolella on noin 600 000 palkansaajaa. Lain soveltamisrajaa onkin tarpeen laskea nykyisestä 30:stä kymmeneen työntekijään ja erikseen selvittää miten kuntasektori voisi tulla lakipohjaisen yhteistoimintamenettelyn piiriin.

Ihalaisen puhe kokonaisuudessaan

• Osoitteesta www.sak.fi/valtuusto löytyvät SAK:n valtuuston esittely, syyskokouksen aikataulu, liittoesitykset valtuustolle ja ajo-ohjeet Kiljavan opistolle. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet ja referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista.