Ihalainen: Hyvä ostovoimakehitys edellyttää sekä palkankorotuksia että verokevennyksiä

– Tekeillä oleva tulopoliittinen kokonaisratkaisu vastaa osaltaan niihin globaalitalouden haasteisiin, joista Suomessa tänäkin syksynä on niin paljon puhuttu. Tupo voisi olla yksi ratkaisu Suomen erinomaisen kilpailukyvyn säilyttämiseen ja hyvän tuottavuuskehityksen tukemiseen, mutta myös ihmisten turvallisuuden parantamiseen globaalitalouden muutosten pyörteissä. Tupo voisi tarjota suojan yhteiskunnassamme vahvistuvilta militanteilta pyrkimyksiltä heikentää globalisaation varjolla suomalaisten työntekijöiden sopimusehtoja, totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen valtuustopuheessaan Kiljavalla perjantaina.

– Päiväkohtaisen esimerkin näistä pyrkimyksistä tarjoaa Metsäteollisuus, jonka haluna on saada paperiteollisuuden sopimukset auki ensi talvena. Eikä metsätyönantajan tarkoituksena silloin ole puhua yhteistyön kehittämisestä vaan työehtojen heikentämisestä. Metsätyönantajat eivät suinkaan ole heikentämisajatuksineen ja tavoitteineen yksin. Palkansaajien näkökulmasta jo tämä on painava peruste tuporatkaisun aikaansaamiseen – solidaarisen tulopolitiikan ydin on myös siinä, ettei palkansaajapuolella ketään jätetä yksin. Jonkun tässä maassa on puolustettava pieni- ja keskituloisten asemaa, ja se rooli on SAK:lla.

– Onnistunut tulopoliittinen kokonaisratkaisu edellyttää laajaa kattavuutta. Tämä lähtökohta koskee kaikkia osapuolia, niin työnantajia kuin palkansaajiakin. Neuvottelutuloksen syntymisen ja liittosovellusneuvottelujen jälkeen nähdään, minkä arvoiseksi neuvottelutulos on arvioitu ja millaiseksi kattavuus lopulta muodostuu. Neuvottelut jatkuvat tänään. Näistä lähtökohdista ja asetelmista käsin yritys on nyt vain tehtävä ja ratkaisu saatava aikaan. Muuten koko prosessi on vaarassa rispaantua ja hajottamispyrkimykset vahvistua.

– Tupo antaa edellytyksiä Suomelle pärjätä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa – se on keino koettaa yhteensovittaa työnantajien, palkansaajien ja valtion tarpeita epävarmoissa taloudellisissa oloissa. Tätä ei aina uskoisi, kun kuuntelee työnantajien kovia puheita palkansaajien tavoitteiden kohtuuttomuudesta ja mahdottomuudesta.

– Palkkaratkaisun on oltava tasoltaan sellainen, että se nostaa palkansaajien ostovoimaa, ei leikkaa sitä. Ei voi olla kohtuuton lähtökohta, että myös tuottavuutta tekevät palkansaajat palkitaan tuottavuuden kasvusta. Kun tarkastellaan Suomen huippuluokkaa olevaa kilpailukykyä tai hyvää tuottavuuskehitystä, on vaikea löytää perusteita työnantajien tosiasialliselle tavoitteelle leikata suomalaisten palkansaajien reaaliansioita. Osana tuloratkaisua tarvitaan myös palkkaverotuksen keventämistä jo siksi, että muuten verotus maksumuutosten myötä kiristyisi. Palkansaajat ansaitsevat hyvän ostovoimakehityksen ja se voidaan varmistaa vain yhdistämällä palkankorotukset ja verokevennykset.

– Työnantajien silmätikkuna on tänäkin syksynä ollut myös naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkakehitys. SAK ei voi hyväksyä ajatusta, että pienipalkkaisten naisten olisi pönkitettävä yritysten kannattavuutta alistumalla loputtomaan palkkaerojen kasvattamiseen.

– Työnantajat mielellään perustelevat omia tavoitteitaan työllisyydellä. Työnantajien työllisyysargumentointi on valitettavasti monessa suhteessa ontto ja epäuskottava. Työnantajat puhuvat asioista, joista eivät pysty sopimuspöydässä kantamaan vastuuta. Kun palkansaajat joutuvat sitoutumaan palkkoihin ja muihin tupossa sovittuihin työehtoihin, työnantajapuolella ei ole valtakirjaa sitoutua jäsenyritysten puolesta työllistämiseen tai investointeihin. Jäsenistö on ymmärrettävästi huolissaan siitä, menevätkö rahat todellisuudessa työpaikkojen sijaan ulkomaisiin investointeihin ja osingonjakoon.

– Työnantajien uhosta huolimatta SAK on tosiasiallisesti palkkavaatimuksillaan ja kolmella laatutavoitteellaan hakemassa sellaista ratkaisua ja turvaa palkansaajille, joka tukee työllistämistä, eikä suinkaan estä sitä.

Muutosturva on jo viime tulokierroksesta asti ollut SAK:n kärkitavoite. Hyväksyttävän neuvottelutuloksen aikaansaaminen tässä asiassa on tupon syntymisen edellytys. Suurin erimielisyys ja ratkaistava ongelma on tässä vaiheessa siinä, mikä on irtisanovan yrityksen oma vastuu irtisanomisista: miten irtisanova yritys osallistuu työllistämisohjelman laadintaan tai millä tavoin irtisanomisaikaa voidaan käyttää tähän ohjelmaan. On tärkeää korostaa, että SAK:n tavoittelemalla muutosturvalla on työllistämiskynnystä laskeva, ei nostava vaikutus. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että yrityksille muutosturva merkitsee mahdollisuutta palkata entistä paremmin avoinna olevaan tehtävään soveltuvaa työvoimaa.

Muutosturvan rinnalle on SAK:n tavoiteasettelussa tällä kierroksella noussut kysymys tilaajan vastuun lisäämisestä ja ammattiliittojen kanneoikeudesta. Julkisuuttakin saaneet esimerkiksi kertovat, että miltei mihin yritysketjuun hyvänsä saattaa pesiytyä myös niitä, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa. Tällaisten sotkujen selvittämiseen ei poliiseja ole tarpeeksi. Työn tilaajan vastuun lisäämisen ydin on se, että Suomessa yritysten on toimittava rehdisti, noudatettava lakeja ja sopimuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta koska näin ei vain näytä olevan, on tässä syytä hakea mallia niistä läntisen Euroopan maista, joissa harmaata taloutta on jo suitsittu työn tilaajan vastuuta lisäämällä. Tilaajavastuu on kuitenkin neuvotteluissa edennyt hämmästyttävän nihkeästi. Herääkin kysymys, onko suomalainen työnantaja rehellisyyden puolella?

Tilaajavastuun toteuttaminen edellyttää selkeitä lainsäädäntömuutoksia – pelkästään suosituspohjaisesti ei asiassa voida edetä.. Tilaajanvastuun rinnalle tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen kanneoikeus. Se on välttämätön etenkin mm. ulkomaalaisten turvaksi, joiden asema suomalaisessa työelämässä on muutenkin kaikkein heikoin.

Työnantaja on tähänkin puhunut paljon paikallisesta sopimisesta ja yhteistyöstä. Tältä puheelta vie uskoa se, ettei työnantaja ole ollut halukas pohtimaan luottamusmiesten toimintaedellytyksiä. Työelämän sukupolvenvaihdoksessa on moni kokenut luottamusmies siirtämässä vastuun eteenpäin. Yhteinen huolemme on, että työpaikoilla on myös tulevaisuudessa yhtä osaavia yhteisen vastuun kantajia. Tämän luulisi olevan myös työnantajien huoli: paikallisen sopimisen vahvistaminen edellyttää, että työpaikoilla on sopijaosapuolia, joilla on kyky nähdä ja ymmärtää palkansaajien ongelmien lisäksi yrityksen kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet sekä solmia niitä koskevia sopimuksia. Ilman toimintakykyistä luottamushenkilöverkostoa paikallinen sopiminen on vain paikallista sanelua.

Ihalainen pohti puheessaan myös linja-autoliikenteen viikonvaihteessa ratkennutta työriitaa.

– Työriita laukesi tilanteessa, jolloin kriisi oli saamaisillaan kohtuuttomat mittasuhteet. Onneksi EK:n ja SAK:n yhteisin pyrkimyksin pystyttiin tukemaan sovun löytymistä ja lakon päättymistä. Myös liitoissa vedottiin työriidan aikana osapuoliin sekä kiistan ratkaisemisen että lakon lopettamisen puolesta. Oli tärkeää, että lakko ja sen uhkaava laajentuminen saatiin yhteisin ponnistuksin estettyä – ilmassa oli sekin uhka, että lakon lopettaminen olisi laajentumispäätösten jälkeen siirtynyt muihin käsiin.

– Kun tuloratkaisu on saatu aikaan ja pöly AKT:n lakon ympärillä on laskeutunut, meidän palkansaajaliikkeessä on syytä pohtia omia pelisääntöjämme. Erityisesti toivoisi kuitenkin työnantajien katsovan peiliin: onko edes heidän etunsa mukaista tuoda kaikkia suuren maailman toimintamalleja suomalaiseen luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaan työelämään?

• Osoitteesta www.sak.fi/valtuusto löytyvät SAK:n valtuuston esittely, syyskokouksen aikataulu, liittoesitykset valtuustolle ja ajo-ohjeet Kiljavan opistolle. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet ja referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista.

Lisätietoja tupo-neuvotteluista osoitteessa www.sak.fi/tupo.