Ihalainen esittää: Työnantajajärjestöiltä vetoomus irtisanomisten välttämiseksi
SAK:n valtuusto 22.-23.11.
– Neuvottelupöydän eri nurkilla oli hyvin erilaisia odotuksia tuloratkaisun sisällöksi ja usko koko ratkaisun aikaansaamiseen horjahteli syksyn mittaan. Erityisesti työnantajapuolella oli suuria vaikeuksia koota rivinsä edes aloittamaan tuloneuvotteluja. Tästä esimerkkinä oli TT:n päätökset lykätä neuvottelujen aloittamista ja tarpeeton pullistelu etukäteen siitä mistä palkansaajapuolen tavoitteista työnantajapuoli ei ainakaan halua neuvotella.
– Heikentynyt taloustilanne nosti taustalle ääniä työreformin yöstä. Jotkut vuorineuvoksista arvioivat, että ensi vuoden puolella on helpompi neuvotella liittojen kanssa, jos taloustilanne huononee entisestään ja Irakin sota syttyy. Palkansaajien aseman heikentymisen varaan laskevat jäivät kuitenkin työnantajaleirissä vähemmistöön, mikä oli myös työnantajien etu.
– Työnantajan pyrkimys repiä solidaarinen palkkalinja auki ja kuopata se lopullisesti oli poikkeuksellisen vankka. Tässä eivät työnantajat Suomen Pankin näyttävällä tuellakaan onnistuneet. Euroopan Keskuspankki on viimeaikoina saanut kovaa kritiikkiä siitä, että se keskittyy hintavakauteen, joka ei ole uhattuna ja laiminlyö työllisyyden kannalta keskeisen kasvun tukemisen.
– Tuloratkaisu luo vakautta ja tukee työllisyyttä. Se sopii hyvin epävarmaan taloustilanteeseen. Palkkaratkaisun taso ja solidaarisuusaste on kohtuullinen. Taso on vain 0,3 prosenttia ohuempi kuin voimassa olevan tupo-ratkaisun, joka kuitenkin neuvoteltiin noin neljän prosentin talouskasvun odotuksessa.
– Viime aikoina on kiinnitetty huomiota kansainvälisiin vertailuihin, jotka kertovat suomalaisten palkansaajien palkkatason olevan EU-maiden keskitasoa ja palkansaajien ostovoiman tason olevan jopa EU-maiden keskitason alapuolella. Vauraan Keski-Euroopan rintamaiden elintasoa emme ole vielä saavuttaneet. Mutta ei meidän mitenkään tarvitse hävetä viime vuosien palkankorotuksia keskieurooppalaisten tovereittemme saavutuksiin verrattuna, ei ainakaan mikäli OECD:n arvioihin on luottamista.
– Jos nykyistä ansiotasoa vertaa vuoden 1999 ansiotasoon, euroalueella yksityisen sektorin palkat ovat nousseet keskimäärin runsaat 8 prosenttia ja Suomessa 13 prosenttia. Muita maita nopeampi palkkojen nousu näyttää jatkuvan myös ensi vuonna, sillä keskimääräiseksi ansioiden nousuksi ennustetaan euroalueella 2,7 prosenttia ja Suomessa tuloratkaisun ansiosta 3,5 prosenttia.
– Ohjepalkkojen korotuskiista oli kaataa koko ratkaisun. Me halusimme, ettei ohje- ja taulukkopolakkojen tuoma sopimusturva jää asteittain liian kauaksi käytännön palkoista, mitä taas työnantajat toivoivat. Nyt saavutettu ratkaisu antaa mahdollisuuden etsiä kullakin alalla palkkausjärjestelmään sopivia ratkaisuja, tulosopimuksen raamia ylittämättä.
Ihalainen korosti, että monissa SAK:n keskeisissä laatutavoitteissa edettiin tyydyttävästi eikä ratkaisuun toisaalta sisälly yhtään työnantajien monista heikennysesityksistä, joiden siivoaminen neuvottelupöydästä otti neuvotteluissa aikansa.
– Neuvottelutulokseen sisältyvät parannukset ammatillisen osaamisen ja koulutuksen alueella, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, ulkomaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan tehostamisessa ja neljän tunnin vähimmäistyöaikatavoitteen ja muutosturvapaketin toteuttamisedellytykset sekä hallituksen panostus työllisyyteen ja ostovoiman varmistamiseen, kaikki nämä ovat parannuksia nykytilaan verrattuna Suomen työmarkkinoilla. Eivät nämä asiat olisi yhteiskunnassa tässä ja nyt muutoin edenneet.
Ihalainen sanoi uskovansa, että muutosturvaa koskevalla, työllistymissuunnitelmat sisältävällä ratkaisulla luodaan työsuhdeturvan ja aktiivisen työvoimapolitiikan kannalta aivan uusi instrumentti, jolla on työllistymistä parantava vaikutus.
– Tälläkään kertaa työttömyysturvan etuja ei – monista vaatimuksista huolimatta – heikennetty, vaan parannettiin jo toisessa tupossa peräkkäin. Vaikka emme firmakohtaisessa työnantajan irtisanomismaksussa vielä onnistuneet, itse järjestelmä rakennettiin ja sille löytyi myös rahoituslähteitä, joissa työnantaja on maksajana. On selvää, että tämä asia on alustettu nyt niin hyvin, että siihen seuraavilla neuvottelukierroksilla palataan. Muutosturvaraha ei poistu neuvottelupöydästä.
– Liittojen soveltamisaika on varsin tiukka. Nyt on tärkeää, että työnantajapuoli ei ryhdy niuhottamaan ja kehittelemään ratkaisua vaikeuttavia tulkintoja. Työnantajan peräänkuuluttama joustavuus sopisi nyt neuvotteluohjeeksi.
– Yhtäjaksoisesta neljän tunnin pääsäännöstä ja siitä poikkeavasta ’perustellun syyn’ -säännöstä on paras neuvotella liittojen soveltamisneuvottelujen aikataulussa, jotta vältytään työnantajan venkoilulta asiassa, Ihalainen korosti.
– Sopimuksen mukaan liitto-osapuolet voivat sopia tupo-sovellutuksen ohella sellaisista alakohtaisista asioista, jotka eivät ole ristiriidassa syntyneen neuvottelutuloksen kanssa. Toivottavasti ne asiat, jotka tässä tarkoituksessa otetaan neuvottelupöytään, eivät jumita tai vie koko ratkaisua sykkyrälle.
Ihalainen piti suotavana, että liittojen välisissä neuvotteluissa edettäisiin ripeästi ja neuvottelutuloksia syntyisi jo ennen määräaikaa (30.11. klo 16).
– Yksi havainto on se, että kun me olemme neuvotelleet useammasta tuloratkaisusta peräjälkeen niin nämä kaikki ratkaisut on toteutettu työrauhavelvoitteen ollessa voimassa. Sopimuskauden päättymiseen on nytkin noin kaksi kuukautta aikaa. Näyttää siltä, että työnantajapuolella ei ole annettu tälle rauhanomaiselle mallille riittävästi arvoa. Monien mielestä asetelma tekee työnantajat ylimielisiksi ay-liikkeen tärkeinä pitämien asioiden suhteen, kun ei ratkaisua tehtäessä olla sopimuksettoman tilan kynnyksellä.
– Toisaalta olemme myös itse pyrkineet tähän aikatauluun siksi, että pystyisimme paremmin yhteen sovittamaan mm. hallituksen seuraavan vuoden budjettiesitykseen liittyviä asioita ostovoiman ja työelämän lainsäädännön kehittämisen kannalta. Tunnetusti tämä malli on tuottanut hyviä tuloksia.
– Saattaa olla, että seuraavaa työmarkkinaratkaisua valmisteltaessa – ratkaisun muodosta riippumatta – syntyy keskustelua myös siitä, siirretäänkö neuvottelut lähemmäksi sopimuskauden todellista päättymishetkeä. Näihin ja muihinkin tulevaisuutta koskeviin johtopäätöksiin on syytä palata sitten, kun nyt ajankohtainen ratkaisu on saatu aikaiseksi.
Ihalainen sanoi toivovansa, ettei työnantajaleiriin ei ole pesiytynyt tulopolitiikasta irrottautumista suunnittelevia ryhmittymiä.
– Pitkässä juoksussa olisi parempi, että työelämän tärkeitä kysymyksiä – irtisanomisturvaa, tulos- ja voittopalkkioiden pelisääntöjä – ratkotaan työmarkkinapöydässä. Toinen reitti on toki mahdollinen eli ratkoa vaalilupausten pohjalta työelämäasioita poliittisin päätöksin. En edusta tätä uudistusten reittivalintaa työelämäasioissa, vaan kannatan tuloksia tuottavaa sopimusmallia.
– Nyt kun sekä tuloratkaisuesitys ja hallituksen työllisyyspaketti odottavat lopullista ratkaisua, olisi erinomainen asia, jos työnantajat tulisivat esiin ja kertoisivat, että hekin haluavat ay-liikkeen tavoin osallistua työllisyystalkoisiin ja tekevät kaikkensa, jotta uusilta lomautuksilta ja irtisanomisilta vältytään. Sitä paitsi on myös työnantajien pidemmän aikavälin omakin etu että nyt ei ammattiväkeä potkita pihalle tietoisena siitä, että puolen vuoden päästä näitä samoja osaajia taas tarvitaan.
– Rohkenen esittää, että TT ja PT laatisivat yhteisen suosituksen ja vetoomuksen jäsenyrityksilleen siitä, että nyt olisi perusteltu syy pitää lomautus- ja irtisanomisen kynnys korkealla. Tällainen toimenpide lisäisi yhteisten työllisyysponnistelujemme uskottavuutta.
Osoitteesta
löytyvät SAK:n valtuuston esittely, syyskokouksen aikataulu, liittoesitykset valtuustolle ja ajo-ohjeet Kiljavan opistolle. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet, referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista ja valtuuston jäsenten haastatteluja.