Hallitus sotki työmarkkinat
Hallituksen hätäinen ja poukkoileva toiminta vaikeuttaa yrityksiä parantaa Suomen kilpailukykyä. Pakkolait hallitus runnoi kasaan palkansaajien näkemyksistä piittaamatta.
Hallituksen pakkolakipaketti heikentää voimaan tullessaan työehtoja ja palkansaajien toimeentuloa tuntuvasti. Lakien kilpailukykyä parantava vaikutus on epävarma, mikä myönnetään myös lakipaketin perusteluissa. Jos ne tulevat voimaan, palkansaajien ostovoima laskee ja pahimmillaan myös työttömyys lisääntyy.
Pakkolaeilla leikataan lomarahoista 30 prosenttia, ensimmäisestä sairauspäivästä tulee palkaton ja kahdeksalta seuraavalta päivältä maksetaan 80 prosenttia palkasta, loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi vapaapäiviksi ja vuosiloman enimmäispituudeksi tulee kuusi viikkoa.
SAK:n päälakimies Timo Koskinen ennakoi vakavia juridisia ja lakien tulkintaan liittyviä ongelmia, jos niitä aletaan soveltaa työ- ja virkaehtosopimuksiin. Lakien on määrä tulla voimaan ensi kesänä.
– Ne johtavat lähes varmuudella epäselvyyksiin ja tulkintariitoihin työpaikoilla, Koskinen sanoo.
Hän muistuttaa, että palkansaajajärjestöt eivät neuvotelleet pakkolakipaketista, vaan niitä vain muodollisesti kuultiin työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä. Järjestöt eivät myöskään saaneet jättää omaa kannanottoaan esitykseen.
Sekavaa lainsäädäntöä
Pakkolakien perustuslainmukaisuus on kyseenalainen koska ne rajaavat palkansaaja- ja työnantajaliittojen oikeutta sopia työehdoista vapaasti. Ne ovat myös vastoin Kansainvälisen työjärjestön ILOn ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä.
– Pakkolait rikkovat lainsäädännön periaatetta heikomman suojasta, sillä niiden lähtökohta on, ettei työehtosopimuksissa saisi sopia lakia parempia työehtoja. Lait suojelevat juridisesti vahvempaa osapuolta eli työnantajaa eivätkä heikommassa asemassa olevaa työntekijää, Timo Koskinen sanoo.
Välttääkseen perustuslailliset ongelmat hallitus päätyi rakentamaan esityksensä siten, että lakipykälät ovat voimassa toistaiseksi, mutta mahdollisuus sopia työehtosopimuksella toisin on estetty vain kolmen vuoden määräajaksi. Tämä tarkoittaa, että ainakin niille työntekijöille, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä, muutos on käytännössä pysyvä.
– Kolmen vuoden määräajan jälkeen lait, kuten sairauskarenssi ja lomarahan leikkaus, jäävät voimaan. Työehtosopimuksissa voidaan kuitenkin sopia määräajan jälkeen toisin ja neuvotella paremmat ehdot.
Koskisen mukaan tilanne on sekava, sillä sekin on mahdollista, että hallitus päättää myöhemmin jatkaa määräaikaa. Silloin toisinsopiminen ei onnistu kolmen vuoden määräajan jälkeenkään.
Tasapuolisuus puuttuu
Palkansaajajärjestöt moittivat lakipakettia myös tasapuolisuuden puutteesta. Työntekijöiden etujen heikennykset on valmisteltu yksityiskohtaisesti, mutta työntekijöiden asemaa edes hieman parantavat esitykset ovat jääneet keskeneräisiksi.
Muutosturvan osalta työnantajille tulee vain velvollisuus tarjota työnhakuvalmennusta irtisanomilleen työntekijöille, mutta ei velvollisuutta järjestää sitä.
– Valmennuksen sisällön määrittely, valvonta ja seuraamukset laiminlyönneistä puuttuvat esityksestä täysin, Timo Koskinen sanoo.
Lisäksi hallitus esittää, että irtisanotulla työntekijällä on oikeus työterveyshuoltoon vielä kuusi kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tämä koskee kuitenkin vain vähintään 20 työntekijän työpaikkoja.
SAK:n malli reilumpi
SAK laukaisi työmarkkinoille syntyneen pattitilanteen julkistamalla syyskuun lopulla oman mallinsa työmarkkinasopimukseksi. Se korvaisi pakkolait ja parantaisi työllisyyttä ja kilpailukykyä hallituksen esityksiä nopeammin ja palkansaajien kannalta reilummin.
Mallin keskeisiä osia ovat erittäin maltilliset palkkaratkaisut ns. Suomen mallin avulla tulevina vuosina, työnantajien sosiaaliturvamaksujen alentaminen ja paikallisen sopimisen kehittäminen.
Työmarkkinajärjestöt ovat viime viikkoina käyneet neuvotteluja SAK:n mallin pohjalta. Työnantajat pitävät neuvottelupöydällä kuitenkin edelleen myös esityksiä, jotka heikentäisivät palkansaajien työehtoja. SAK on korostanut, että järjestön tarjous usean vuoden erittäin maltillisesta palkkaratkaisusta ei ole voimassa enää ensi syksynä pakkolakien voimaan tulon jälkeen.
Hallitus tarvitsee työmarkkinasopimuksen, sillä hallituksen kilpailukykyhyppy kuivuu kasaan, jos työmarkkinasopimusta ei synny. Tämä johtuu siitä, että ilman työmarkkinaratkaisua palkkamaltin toteutumisesta ei ole takeita, huomauttaa SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta blogikirjoituksessaan.
Paikallisen sopimisen malli ratkaistava
Palkansaajajärjestöt ovat peränneet hallitukselta vastausta siihen, miten se aikoo edistää paikallista sopimista. Tapoja on kaksi: Paikallista sopimista kehitetään neuvotellen tai lainsäädännöllä ohi työehtosopimusjärjestelmän.
SAK ei hyväksy, että paikallista sopimista aletaan määrätä lailla. Silloin vaarana on työehtosopimusten yleissitovuuden romuttuminen ja alimpien palkkojen polkumyynti.
Pirjo Pajunen