Hallituksen kannettava vastuu YK:n kehitysagendasta
– Suomi on ollut mukana laatimassa YK:lle laaja-alaista kestävän kehityksen agendaa, mutta nyt se vähentää merkittävästi resursseja agendan toteuttamiseksi, SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto toteaa.
Kuusisto arvostelee erityisesti Sipilän hallituksen suunnittelemia mittavia leikkauksia kehitysapuun ja kansainväliseen kriisinhallintaan. Kaikkein suurin leikkaus, 56 prosenttia, kohdistuisi nimenomaan YK-järjestöihin ja muuhun monenkeskiseen tukeen, jota tarvittaisiin kipeästi YK:n kehitysagendan toteuttamiseksi.
– Vielä ei ole myöhäistä perua leikkauksia ja kohdentaa lisäapua esimerkiksi pakolaisten lähtöalueille. Hallituksen on myös mahdollista lisätä apua ilman välittömiä budjettivaikutuksia tulosperusteisten kehitysrahoitusvälineiden avulla, muun muassa laskemalla liikkeelle innovatiivisia Development Impact Bond -joukkovelkakirjoja. Tällaisin järjestelyin voitaisiin kanavoida rahoitusta myös leikkauksista kärsiville suomalaisille kehitysyhteistyöjärjestöille.
Hallituksen Finnfundille osoittama lisäpääoma saa Kuusistolta tukea.
– Finnfund tarjoaa yrityksille pitkäaikaista rahoitusta kannattaviin ja kehitystä tukeviin hankkeisiin kehitysmaissa. Tämä tukee kasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista maiden yksityisellä sektorilla.
YK:n uusi kestävän kehityksen agenda sisältää 17 tavoitetta, joiden pitäisi toteutua vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteilla edistetään sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä niin kehitysmaissa kuin kehittyneissäkin maissa.
– Tavoitteet heijastavat koko maailman yhteistä tahtotilaa, sillä ne on päätetty yksimielisesti, Aleksi Kuusisto sanoo.
Työelämän oikeudet jäivät agendassa sivuosaan
YK:n uutta kehitysagendaa on jo ehditty arvostella siitä, ettei tavoitteissa mainita lainkaan demokratian edistämistä. Kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto pitää valitettavana myös ihmisarvoista työtä (decent work) koskevien tavoitteiden vesittymistä.
– Muun muassa Kiinan vaatimuksesta agendaan lisättiin ihmisarvoisen työn edistämistä koskeva rajoitus, jonka mukaan tavoitteen edistymisessä on otettava huomioon maiden väliset erot kehityksessä ja resursseissa. Näin hallitukset voivat käytännössä vältellä vastuutaan esimerkiksi pakkotyön ja lapsityön kitkemisessä.
Myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimusten mukaiset ammattiyhdistysoikeudet jäivät uudessa kehitysagendassa sivuosaan.
– Suomi oli niiden harvojen maiden joukossa, jotka olisivat halunneet tavoitteiden joukkoon myös ILO:n yleissopimusten toimeenpanon edistämisen. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että sopimuksiin sisältyvillä vapaalla järjestäytymisoikeudella ja työmarkkinaosapuolten vapaalla neuvotteluoikeudella on entistä vähemmän tukea Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella, Aleksi Kuusisto sanoo.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on allekirjoittanut kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen ja kantaa siten osaltaan vastuuta YK:n kehitysagendan toteuttamisesta Suomessa. Valtioneuvoston kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessa valtionhallinto, järjestöt, yhteisöt, yritykset ja yksityishenkilöt ovat sitoutuneet erilaisiin toimiin hyvän elämän mahdollistamiseksi nyt ja tulevaisuudessa.
