Edustajia SAK:n edustajakokouksessa Helsingissä Paasitornissa.
Hallituksen heikennykset puhuttivat SAK:n edustajistoa: ”Nyt tarvitaan yhteistyötä”
SAK:n edustajisto on koolla Helsingissä Paasitornissa kaksipäiväisessä kokouksessa. Kokouksen yleiskeskustelussa edustajia puhuttivat erityisesti hallituksen työelämäheikennykset, alkamassa olevat keskustelut Suomen työmarkkinaneuvotteluiden mallista ja perinteisten työsuhteiden ulkopuolella teetettävän työn ongelmat. Useat puhujat epäilivät hallituksen työelämäheikennysten strategian olevan suunniteltu hajottamaan palkansaajien rivejä. Puheenvuoroissa peräänkuulutettiinkin runsaasti tarvetta yhteistyölle ja yhteishengelle.
Yleiskeskustelun avasi edustajiston toiseksi varapuheenjohtajaksi kokouksen alussa valittu JHL:n Miikka Kortelainen Kainuusta. Kortelainen totesi, että hallituksen leikkauslistat tuovat mieleen painajaiskuvat.
– Tämä ei kuitenkaan ole pahaa unta, vaan totisinta totta. Nakellaan napakoin ottein romukoppaan koko yhdessä sopimisen kulttuuri.
Kortelainen ilmaisi tukensa perustuslakiasiantuntijoille, joiden mukaan sosiaaliturvan leikkausten perustuslainmukaisuus olisi pitänyt arvioida kokonaisuutena. Hän peräänkuulutti koko palkansaajaliikkeeltä yhteisrintamaa hallituksen heikennysten torjumiseksi sen sijaan, että järjestetään rintamaa hajottavia mediaperformansseja.
Teollisuusliittoa edustava keskisuomalainen Arto Liikanen peräänkuulutti hänkin yhteishenkeä ja korosti, ettei muista omalta pitkältä ammattiyhdistysuraltaan toista yhtä vakavaa taistoa.
– Tästä taistelusta ei ole varaa kenenkään jättäytyä pois. Eripurasta hyötyy vain vastapuoli.
Liikanen korosti pienipalkkaisten työntekijöiden puolustamisen olevan kaikkien liittojen intresseissä. Kaikilla SAK:n liitoilla on pienipalkkaisia jäseniä.
– Niitä on niin JHL:llä, PAM:illa, Rakennusliitolla kuin Teollisuusliitollakin. Ansiosidonnaisen romuttaminen, yleissitovuuden murentaminen ja irtisanomisen helpottaminen haittaavat heitä kaikkein eniten.
Puheenvuorossaan Liikanen antoi tunnustusta myös ruotsalaisille, vaikka ei heidän ihailijakseen tunnustautunutkaan. Länsinaapurissa loputon valmius keskustella näyttää Liikasen mukaan johtavan myös tuloksiin.
Läntisiin naapureihin tähyilivät omissa puheenvuoroissaan myös PAU:n Leo Harra ja Teollisuusliiton Satu Heijari. He nostivat esiin osia muiden pohjoismaiden työmarkkinamalleista, joita hallitus ei omissa suunnitelmissaan huomioi lainkaan. Harra nosti esiin työntekijöille lakisääteisesti annetun tulkintaetuoikeuden riitatilanteissa.
Heijari taas huomautti, että työttömyysturvan omavastuupäivistä on Ruotsissa ja Tanskassa pyritty kokonaan eroon samalla, kun hallitus Suomessa lisää niiden määrää.
Lakko-oikeuden rajoittaminen horjuttaa voimatasapainoa työpaikoilla
PAM:n Aleksi Pakarinen toi esiin työnantajan tulkintaetuoikeuden ja lakko-oikeuden rajoittamisen yhdistelmästä seuraavan epäsuhdan osapuolten voimasuhteissa.
– Työnantaja voi maksaa vuosikausia palkat toisin kuin on sovittu tai jopa rikkoa lakia. Käytännössä ainoa keino vaikuttaa tilanteeseen ovat olleet minuutin mittaiset työnseisaukset. Jatkossa tästä seuraisi aina vähintään kymppitonnin sakko.
Pakarinen sanoi, että työrauhavelvoitteen tiukentamisen voisi vielä jotenkin hyväksyä, jos väärin toimimisesta seuraisi sanktioita myös työnantajalle. Nyt sanktiot ovat näennäisiä ja käytännössä työnantaja joutuu maksamaan työntekijälle vain sen, mikä hänelle olisi muutenkin jo kuulunut.
PAU:n Filip Djordjevic nosti esiin toisen ongelman lakko-oikeuden rajoittamisessa. Työnantajat pakottavat useilla aloilla vakituiset työntekijät perehdyttämään rikkureita ennen laillisen työtaistelun alkua. Käytännössä ainoa keino tämän estämiseen on työtaistelun aikaistaminen tai erillinen ulosmarssi. Jatkossa myös tällaisista toimista annettuja sanktioita kovennettaisiin rankasti. Djordjevic huomautti myös, että hallituksen kiristykset työperäiseen maahanmuuttoon saattavat pakottaa ulkomaista työvoimaa rikkureiksi oleskeluluvan menettämisen pelossa.
Osa-aikaisten ja itsensätyöllistäjien asema puhutti
Osa-aikaisten ja itsensä freelancerina tai ns. kevytyrittäjänä työllistävien asema nosti keskustelua eri jäsenliittojen edustajien toimesta. Perinteisestä työsuhteesta poikkeaminen on kasvava ilmiö metsätaloudesta kulttuurialalle.
– Yksi ja sama ihminen voi kuukauden aikana olla useammassa erilaisessa työsuhdemuodossa ja samaan aikaan tehdä käytännössä kokoaikaista työtä, TEME:n Henriikka Lindqvist sanoi.
Lindqvist nosti esiin lisäksi vastentahtoisesti yrittäjänä erilaisten laskutuspalveluiden kautta tehtävän työn. Erikoiskaupan myyjiä PAM:ssa edustava Tuuli Elokannas ihmetteli osa-aikatyöntekijöiden parjaamista laiskoiksi ja patisteltua kokoaikatöihin, joita heille ei ole tarjolla.
– Tilanne on monelle nöyryyttävä ja hallituspuolueiden poliitikkojen puheet herättävät todella paljon suuttumusta turuilla ja toreilla, Elokangas totesi.
Teollisuusliiton Satu Saarelainen piti hallituksen työelämäheikennyksiä ja työnantajien pyrkimystä irrottautua työsuhteessa teetettävästä työstä viimeisenä niittinä kestävän metsätalouden arkkuun.
– Metsätalouden alkutuotannossa ei jatkossa enää käytännössä tule toimeen.
TEME:n Henri Lindeman piti kulttuuri- ja media-alalla vallitsevia käytäntöjä varoittavana esimerkkinä siitä, mihin rajoittamaton paikallinen sopiminen voi johtaa. Työelämän pelisääntöjen rapautuminen on onneksi myös mahdollisuus ammattiliitoille saada uusia ammattiryhmiä ymmärtämään järjestäytymisen merkitys. Jäsenhankinnan ja aktiiveille vastuun jakamisen merkitystä korosti myös hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden edustajana pitkän uran tehnyt PAM:n Tiina Kuusisto.
Nyt on aika toimia
Lähes kaikissa puheenvuoroissa toistuivat sanat painava syy ja aukoton tuki yhteisille toimille hallituksen työelämäheikennysten torppaamiseksi. Puheissa kuului valmius kovempiin toimiin, koska hallitus on valinnut olla kuuntelematta, vaikka työntekijät ovat ulosmarsseilla ja lyhyillä työnseisauksilla ympäri maata ilmaisseet selvästi oman mielipiteensä. Yleislakkoakaan ei haluttu sulkea pois, osa puheen pitäjistä piti sitä jo välttämättömänäkin.
SAK:n edustajiston syyskokouksen yleinen henki uhkui taistelutahtoa ja valmiutta ylittää vaikeitakin jakolinjoja duunareiden oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi.