Etätyöstä uusia mahdollisuuksia työttömyysalueille

SAK:n apulaisosastopäällikkö Eija Hietanen: Työttömyysturvan ja eläkkeiden leikkaukset eivät paranna työllisyyttä

Vappupuhe-referaatti (koko puhe alempana)
Rovaniemi 1.5. klo 12.00

– Lipposen hallitukset ja niiden hyvä yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat siivittäneet Suomen Euroopan Unionin parhaaseen työllisyyskehitykseen. Työttömyysaste on kuitenkin edelleen yhdeksän prosentin luokkaa. Työttömyys on entistä enemmän rakenteellista ja alueellista. Ikääntyneet työntekijät, pitkäaikaistyöttömät ja vailla ammatillista koulutusta olevat on nostettava erityisen huomion kohteeksi. Ratkaisuna vaikeimmin työllistettävien ongelmiin ei voi olla työvoimapalveluiden ulkoistaminen palkkiopohjaisille työnetsijöille eikä vastuun siirtäminen kunnille. Avainasemassa ovat työvoimatoimistot ja niiden henkilöstö. Määrärahat työvoimatoimistojen henkilöstön lisäämiseksi on varattava ensi vuoden valtion budjettiin.

– Maamme jakautuminen yhtäältä hyvän työllisyyden ja toisaalta korkean työttömyyden alueisiin on estettävä. Kansalaisilla on oltava tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen sekä hyvään hoitoon ja huolenpitoon maan eri osissa. Hallitukselta odotetaan nyt toimia kuntien talouden vakauden ja ennustettavuuden lisäämiseksi. Valmisteilla olevat ehdotukset on toteutettava ensi vuoden budjetissa.

– Etätyön lisääminen on mahdollisuus korkean työttömyyden alueille. Tietotekniikan kehityksen myötä puhelinpalvelua ja neuvontatyötä onkin siirretty jo jossain määrin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Ensimmäiset kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että työ puhelinpalvelukeskuksissa on usein pakkotahtista ja yksitoikkoista eikä työsuhteen minimiehtoja tai työaikamääräyksiä noudateta. On tärkeää, että haja-asutusalueille saadaan uusia työmahdollisuuksia, mutta se ei saa tapahtua työntekijöiden terveyden kustannuksella. Etätyöhön liittyvät ongelmat onkin ratkaistava työmarkkinaosapuolten välillä ja etätyön ehdot otettava mukaan tupopöytään. Lähtökohtana on aina oltava vapaaehtoisuus, työaikasäännösten noudattaminen sekä työn laaja-alaisuus ja monipuolisuus.

– Lipposen hallituksella on selvät ansiot työllisyyden parantamisessa. Hallituksen piirissä viime aikoina tehdyt sosiaalipoliittiset kaavailut ja ratkaisut eivät sen sijaan edistä työllisyyttä. Kokoomuslainen valtiovarainministeri on jatkuvasti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kimpussa. Vihreän peruspalveluministerin viitoittamalla linjalla saatetaan synnyttää Suomeenkin työssä käyvien köyhien joukko. Toimeentulotuen ja pienten ansiotulojen yhteensovittaminen johtaa sellaisten matalapalkkaisten töiden lisääntymiseen, joiden palkalla ei elä ilman toimeentulotukea. Kokoomuslaisen sosiaali- ja terveysministerin johtamana on kaavailtu työttömyyseläkkeiden poistamista ja osa-aikaeläkkeen leikkauksia. – Työssä pysymistä entistä pidempään on edistettävä, mutta se voi tapahtua vain työhyvinvointia parantamalla, ei rankaisemalla työntekijöitä siitä, että työnantajat eivät kanna vastuutaan henkilöstön hyvinvoinnista.

– Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu työhön. Sosiaaliturvan ansiosidonnaisuus, lakisääteisyys ja kattavuus takaavat myös hyväksynnän laajalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Nyt on vaara, että lyhytnäköisillä ja yksittäisillä toimenpiteillä tuhotaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Vasemmistopuolueiden on ryhdistäydyttävä puolustamaan työhön kannustavaa sosiaaliturvaa.

Lisätietoja:
apulaisosastopäällikkö Eija Hietanen, puh. 040-546 8867

Koko puhe

Apulaisosastopäällikkö Eija Hietanen
Rovaniemi 1.5. klo 12.00

Hyvät toverit!

Suomalaisen yhteiskunnan keskeinen haaste on edelleen työllisyyden edistäminen. Arvoa on toki annettava politiikalle, jolla työllisyyttä on parannettu 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Lipposen hallitukset ja niiden hyvä yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat siivittäneet Suomen Euroopan Unionin parhaaseen työllisyyskehitykseen: työttömyys on puolitettu, tänään töissä on 300 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 1995. Hyvän talouskehityksen ohella hallitus on panostanut aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan. Tulopoliittisilla sopimuksilla on edistetty työmarkkinoiden vakautta ja ennustettavuutta.

Tähän emme voi kuitenkaan tyytyä. Työttömyysaste on edelleen 9 prosenttia. Työttömyys on entistä enemmän rakenteellista ja alueellista. Nyt työttömyyden vaikeimmat ongelmat ovat edessämme ratkottavana. Ikääntyneet työntekijät, pitkäaikaistyöttömät ja vailla ammatillista koulutusta olevat on nostettava erityisen huomion kohteeksi. Jokainen työtön on yksilö, jolle on rakennettava yksilölliset ratkaisut työllistymiseksi. Patenttiratkaisut eivät enää toimi. Avainasemassa ovat työvoimatoimistot ja niiden henkilöstö. Työvoimahallinnolla on oltava osaamista ja voimavaroja laadukkaaseen palveluun. Ratkaisuna vaikeimmin työllistettävien ongelmiin ei voi olla työvoimapalveluiden ulkoistaminen palkkiopohjaisille työnetsijöille eikä vastuun siirtäminen kunnille. Nyt tarvitsemme määrätietoista ja tehokasta työvoimapolitiikkaa. Työvoimatoimistojen resursseja on lisättävä ja toimistojen osaamista kehitettävä. Määrärahat työvoimatoimistojen henkilöstön lisäämiseksi on varattava ensi vuoden valtion budjettiin. Pitkäaikaistyöttömiä ei helpota jatkuva valtion ja kuntien nokittelu ja vastuun pallottelu. On siirryttävä hallinnon rajoista piittaamattomaan aitoon yhteistyöhön.

Hyvät lappilaiset!

Maamme jakautuminen yhtäältä hyvän työllisyyden ja toisaalta korkean työttömyyden alueisiin on estettävä. Suomen tasapainoinen kehitys edellyttää aktiivista politiikkaa. Hallitus on käynnistänyt aluekeskusohjelman, joka yhdessä EU:n aluepoliittisten erityisohjelmien kanssa edesauttaa myös Pohjois-Suomen kehittämistä. Alueiden kehitystä ja hyvinvointia on kuitenkin edistettävä myös muilla toimilla. Julkisten hyvinvointipalveluiden turvaaminen on myös aluepolitiikkaa. Kansalaisilla on oltava tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen sekä hyvään hoitoon ja huolenpitoon maan eri osissa. Hallitukselta odotetaan nyt toimia kuntien talouden vakauden ja ennustettavuuden lisäämiseksi. Valmisteilla olevat ehdotukset on toteutettava ensi vuoden budjetissa.

Etätyön lisääminen on eräs mahdollisuus korkean työttömyyden alueille. Tietotekniikan kehitys mahdollistaa yritysten tai niiden osatoimintojen sijoittamisen eri puolille maata. Puhelinpalvelua ja neuvontatyötä onkin siirretty jo jossain määrin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Ammattiyhdistysliike on kuitenkin huolestunut siitä, että yritysten ahneus ja välinpitämättömyys työntekijöiden hyvinvoinnista saattavat tuhota tämän mahdollisuuden. Ensimmäiset kokemukset ovat osoittaneet, että työ puhelinpalvelukeskuksissa on usein pakkotahtista ja yksitoikkoista eikä työsuhteen minimiehtoja tai työaikamääräyksiä noudateta. Puhelinpalvelukeskuksiin liittyvät ongelmat ovat ammattiyhdistysliikkeelle tämän päivän haaste. On tärkeää, että haja-asutusalueille saadaan uusia työmahdollisuuksia, mutta se ei saa tapahtua työntekijöiden terveyden kustannuksella.

Etätyötä tehdään Suomessa yllättävän paljon. Usein kysymys on työn osittaisesta tekemisestä varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Etätyöntekijöiden keskeisiä ongelmia ovat sidonnaisuus työhön ja siihen liittyvä valvonta sekä yksintyöskentely ilman työyhteisön tukea. Etätyön ongelmat on ratkaistava työmarkkinaosapuolten välillä. Etätyön ehdot on otettava mukaan tupopöytään. Etätyön lähtökohtana on aina oltava vapaaehtoisuus, työaikasäännösten noudattaminen sekä työn laaja-alaisuus ja monipuolisuus.

Hyvät toverit,

Lipposen hallituksella on selvät ansiot työllisyyden parantamisessa. Hallituksen piirissä viime aikoina tehdyt sosiaalipoliittiset kaavailut ja ratkaisut eivät sen sijaan edistä työllisyyttä. Kokoomuslainen valtiovarainministeri on jatkuvasti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kimpussa. Vihreän peruspalveluministerin viitoittamalla linjalla saatetaan synnyttää Suomeenkin työssä käyvien köyhien joukko. Toimeentulotuen ja pienten ansiotulojen yhteensovittaminen johtaa sellaisten matalapalkkaisten töiden lisääntymiseen, joiden palkalla ei elä ilman toimeentulotukea. Kokoomuslaisen sosiaali- ja terveysministerin johtamana on taasen kaavailtu työttömyyseläkkeiden poistamista ja osa-aikaeläkkeen ikärajan nostoa. Työssä pysymistä entistä pidempään on edistettävä, mutta se voi tapahtua vain työhyvinvointia parantamalla, ei rankaisemalla työntekijöitä siitä, että työnantajat eivät kanna vastuutaan henkilöstön hyvinvoinnista. Osa-aikaeläkkeen käytöllä on edistetty työssä jaksamista ja nostettu keskimääräistä työnjättöikää.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu työhön. Sosiaaliturvan ansiosidonnaisuus, lakisääteisyys ja kattavuus takaavat myös hyväksynnän laajalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Nyt on vaara, että lyhytnäköisillä ja yksittäisillä toimenpiteillä tuhotaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Vasemmistopuolueiden on ryhdistäydyttävä puolustamaan työhön kannustavaa sosiaaliturvaa.

Hyvät toverit!

Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus puhuttaa meitä SAK:laisia lähestyvän edustajakokouksen vuoksi. Kokoukselle valmistellussa tulevaisuusasiakirjassa vaaditaan ammattiyhdistysliikettä palaamaan perusasioihin. Yhteys jäseniin ja jäsenten oma osallistuminen on perusedellytys koko liikkeen olemassaololle.

Perusasiat on ammattiyhdistysliikkeen pidettävä mielessä myös edunvalvonnassa. Yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen ja laajat tulopoliittiset sopimukset ovat välttämättömiä jäsenten hyvinvoinnille. Mutta ammattiyhdistysliikkeellä on oltava myös roolia ja uskottavuutta ihmisen arjessa ja työpaikoilla. Vain siten jäsenten sitoutuminen liikkeeseen toteutuu. Tämän vuoksi SAK haluaa laajentaa paikallista sopimista työyhteisöjen kysymyksiin.

Työssä jaksamisen ongelmien taustalla on tekijöitä, joihin paikallisella edunvalvonnalla on voitava puuttua. Liian vähäinen henkilöstö, kiire, yksipuolinen työn sisältö sekä epävarmuus työn jatkuvuudesta ja toimeentulon riittävyydestä ovat kiinni työpaikkatasolla tehtävistä ratkaisuista. Huono johtaminen ja ammattitaitosten työntekijöiden tietojen ja taitojen aliarviointi nakertavat työmotivaatiota ja sitä kautta heikentävät myös työn tuloksellisuutta.

Henkilöstön edustajille on luotava nykyistä laajemmat vaikuttamisen ja sopimisen mahdollisuudet työpaikoilla. SAK haluaa olla aktiivisesti laajentamassa paikallista sopimista työyhteisöjen kehittämistä koskevissa asioissa. Tällaisia ovat esimerkiksi töiden sisältöjen laajentaminen, ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja työaikajärjestelyt. Haluan kuitenkin selvyyden vuoksi sanoa, että sellainen paikallinen sopiminen, jonka tarkoituksena on murtaa työsuhteen vähimmäisehtoja, ei SAK:lle käy.

Työelämän kiristyvä tahti ja paineet näkyvät jo perheiden hyvinvoinnissa. Työaikojen yksipuoliset joustavuusvaatimukset tekevät perheen ja työn yhteensovittamisesta lähes mahdottoman tehtävän. Markkinavoimien ja tuottavuuden alttarille ei saa uhrata lasten hyvinvointia. Työelämän onkin nyt aika joustaa perheiden hyväksi. Työsuhteiden vakinaistamisella luodaan perheille turvallisuutta. Vanhempainloman osa-aikaisella käytöllä luodaan mahdollisuus sekä työhön että perhevapaaseen niin isälle kuin äidillekin.

Hyvät toverit!

SAK:n edunvalvonnan linja perustuu tulevaisuudessakin oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Työelämän muutokset on kuitenkin otettava huomioon myös ammattiyhdistysliikkeen toimintatavoissa. Työntekijöiden etuja on puolustettava myös muuttuneessa ympäristössä.

Hauskaa vappua!