Elinkeinopoliittisen kasvustrategian johtopäätökset valmiiksi ennen seuraavia tuloneuvotteluja

Rakenteellisen työttömyyden purkaminen vaatii pitkäjänteistä työtä

SAK esittää työmarkkinaosapuolille uudenlaista yhteistyötä elinkeinopolitiikassa. SAK:n mielestä työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen olisi pikaisesti laadittava kullekin toimialalle oma elinkeinopoliittinen kasvustrategiansa, jolla Suomi saataisiin käännettyä uuteen nousuun. Puheenjohtaja Lauri Ihalainen esittää SAK:n elinkeinopoliittista yhteistyötä koskevan aloitteen tänään pääministeri Matti Vanhasen koollekutsumassa työllisyysseminaarissa.

SAK pitää uudenlaisen elinkeinopoliittisen yhteistyön aloittamista välttämättömänä tilanteessa, jossa teollisuudessa on kadonnut vuodessa melkein 25 000 työpaikkaa ja palvelualoilla työpaikkojen lisääntyminen on jäänyt kovin vaatimattomaksi. SAK:n mielestä työmarkkinaosapuolten olisikin pian saatava aikaan yhteinen näkemys siitä, miten eri toimialoilla voidaan luoda uusia työpaikkoja ja torjua joukkoirtisanomisia sekä estää työpaikkojen siirtyminen ulkomaille.

SAK ehdottaa, että kunkin toimialan työmarkkinaosapuolet kartoittavat yhdessä alan tilanteen ja globaalit haasteet sekä laativat yhteisen näkemyksen elinkeinopoliittisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan alan kasvunäkymiä Suomessa. SAK esittää, että valmistelussa voitaisiin tehdä yhteistyötä mm. kauppa- ja teollisuusministeriön, Tekesin sekä Sitran asiantuntijoiden kanssa.

Yhteisen elinkeinopoliittisen kasvustrategian johtopäätösten tulisi olla käytettävissä hyvissä ajoin ennen seuraavia tuloneuvotteluja ja ennen vuoden 2005 budjettiesityksen antamista. Osapuolten tulisi käyttää loppusyksy ja ensi kevät sen pohtimiseen, kuinka kasvua voitaisiin vauhdittaa ja maahan syntyisi aidosti uutta työtä ja jaettavaa. Tämän jälkeen voitaisiin paremmista lähtökohdista keskittyä tuloneuvotteluissa siihen, kuinka kasvun hedelmiä jaetaan.

Työllisyystavoitteita ei saavuteta vippaskonstein

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen pohtii seminaarissa myös keinoja rakenteellisen työttömyyden purkamiseen.

– Hallitusohjelman tavoite 100 000 uudesta työpaikasta ja työllisyysasteen nostamisesta vaalikauden aikana 70 prosenttiin vaativat sekä irtisanomista ehkäiseviä, nopeavaikutteisia toimia että pitkäjänteistä työllisyyspolitiikkaa. SAK on valmis hallitusohjelman mukaiseen hallituksen ja työmarkkinaosapuolten yhteistyöhön työllisyysasteen nostamiseksi, ja on laatinut oman kattavan esityksensä työllisyysasteen nostamiseksi.

– Aktiivisen työvoimapolitiikan resurssien lisääminen ja panostus työttömien aktivointiasteen nostamiseen on osoittanut, että hallitus suhtautuu rakennetyöttömyysongelman ratkaisemiseen vakavasti. Vaikeimman työttömyyden hoitaminen ei onnistu vippaskonsteilla vaan edellyttää yhteiskunnalta panostuksia.

Suurin osa pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömistä on laman myötä työttömäksi jääneistä ja osin myös työkuntonsa menettäneitä. Ikääntyneiden ohella joukossa on parhaassa työiässä olevia, eri syistä vajaakuntoisia 30-50-vuotiaita. Myös liian monia nuoria koskee eräänlainen piilevä syrjäytyminen.

Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi SAK pitää ensisijaisena mm. nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista viipymättä. Kaikille alle 25-vuotiaille olisi SAK:n mielestä tarjottava viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Työmarkkinatukea tulisi kehittää aktiivituen suuntaan, siten että se palvelisi paremmin myös pysyvämpien työsuhteiden syntymistä.

Tukityöllistäminen on pitkäaikaistyöttömyyden hoitokeinona kustannustehokkaampaa kuin esimerkiksi työnantajanmaksujen alentaminen. Tukityöllistämisen laatua ja vaikuttavuutta tulisi kuitenkin kehittää. Erityisesti tulisi SAK:n mielestä etsiä keinoja, joilla tukityöllistämisen käyttöä yksityisellä sektorilla voitaisiin edistää. Myös työllistämistuen joustavoittamista vaikeimmin työllistettävien kohdalla tulisi harkita.

Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi tulisi SAK:n mielestä myös kehittää työvoimahallinnon palvelurakennetta. SAK kehittäisi myös vero- ja maksupolitiikkaa työllistymistä tukevaksi siirtämällä verotuksen painopistettä pois työn verotuksesta.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi tarvittaisiin entistä yksilöllisempien ja pysyvämpään työllistymiseen tähtääviä työllistymisohjelmia. SAK pitää perusteltuna myös sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämistä vajaakuntoisten työllistymisen tukemiseksi. Tämä malli tulisi SAK:n mielestä ulottaa myös vaikeimmin työllistyviin pitkäaikaistyöttömiin.

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on paljon sellaisia, joille on jo maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa täydet 300 päivää. Jos eläkelakien tiukat työkyvyttömyyskriteerit eivät henkilön kohdalla täyty, on ainut jatkuva toimeentulonmuoto tämän jälkeen työmarkkinatuki, jonka saaminen edellyttää ilmoittautumista työttömäksi työnhakijaksi. Eläkkeelle pääsy olisi kuitenkin monen tällaisen työttömän kohdalla oikeampi ja inhimillisempi vaihtoehto. SAK kannattaakin hallitusohjelman mukaisen Elma-projektin toteuttamista.

Ihalainen tukisi myös ikääntyvien työssä pysymistä eri keinoin. Ikääntyvien työntekijöiden työllistämiskynnystä voitaisiin madaltaa tasaamalla mahdollisesta työkyvyttömyydestä aiheutuvaa riskiä kaikkien työnantajien kesken. Työnantajien omavastuun tasaamista tulisi valmistella kolmikantaisesti.

LiitteetSAK:n esitykset rakenteellisen työttömyyden alentamiseksiAloite työmarkkinajärjestöjen elinkeinopoliittisesta yhteistyöstä
SAK:n näkemyksiä keskusteluun työllisyysasteen nostamisesta (julkaisu pdf-muodossa)