Eläkkeelle jäävä Matti Huutola: Nyt tarvitaan uusia tapoja tehdä edunvalvontaa

Matti Huutolan työhuone on jo lähes tyhjä tavaroista. Vuonna 2004 alkanut työura SAK:ssa on päättymässä. Kaikkiaan työvuosia on takana yli 40: ensin kirvesmiehenä, sitten Rakennusliiton Lapin alueen toimitsijana ja ennen SAK:ta kansanedustajana. Nyt edessä on eläkepäivät ja paluu Lappiin, jossa Huutolalla on ollut pääkaupunkiseudulla vietettyinä vuosina koko ajan toinen koti.

Matti Huutolan eläkkeelle lähtöä siivittää tänään julkaistava toimittaja Vesa Sompin kirjoittama elämäkerta Matti Huutola – Heikomman puolella. Siinä käydään läpi Huutolan lapsuus ja nuoruus Lehtojärvellä Rovaniemen maalaiskunnassa ja työura viime vuosiin asti. 

Huutola kertoo tuntevansa haikeutta, mutta myös helpotusta.

– Minulla on vahva tunne siitä, että nyt on vuoronvaihdon aika ja uusien toimijoiden tehtävä etsiä uusia tapoja tehdä edunvalvontaa. Kesän aikana sisäistin sen, että työurani ammattiyhdistysliikkeessä on tullut päätökseen.

Huutola jää eläkkeelle SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan ja järjestöjohtajan tehtävästä. SAK:n edustajiston kokouksessa tämän viikon tiistaina uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Katja Syvärinen.

Huutola kertoo jäävänsä eläkkeelle hyvällä mielellä. Yhdestä asiasta hän on kuitenkin hyvin huolissaan.

– Suomalainen konsensushakuinen sopimusyhteiskunta näyttää murenevan. Ennen työmarkkinaosapuolilla oli halua sopia ja ymmärtää myös vastapuolen näkemyksiä. Nyt tällaista halua ei enää tunnu olevan. Halutaan kaikki omat tavoitteet läpi tai sitten ei kelpaa mikään.

Kehitykseen on monia syitä ja se näkyy yhteiskunnassa laajemminkin. Huutolan mielestä yksi syy on se, että kokonaisuuksia ja asioiden taustoja ei enää ymmärretä ja samalla katoaa yksittäisten kysymysten yhteys laajempiin kokonaisuuksiin.

– Toivon, että sopimisen kulttuuri vielä palaa.

Kikystä jäi trauma 

Vuodet SAK:ssa olivat tapahtumatäyteisiä. Päällimmäisenä ja vaikeimpana asiana Matti Huutolan mieleen on jäänyt Juha Sipilän hallituskaudella neuvoteltu kilpailukyky- eli kiky-sopimus.

 – Palkansaajat joutuivat valitsemaan kahden erittäin huonon vaihtoehdon välillä, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut hallituksen runnomat pakkolait, joilla työlainsäädäntöä ja työehtoja olisi heikennetty. Kävin siinä kovan kamppailun myös itseni kanssa.

Matti Huutola tuli SAK:hon vuonna 2004, jolloin puheenjohtajana oli vielä Lauri Ihalainen. 

– Nopeasti taloon tultuani pääsin mukaan tupo-neuvotteluihin. Se oli oppimisprosessi, joka laajensi näkökulmaani siihen, mitä keskusjärjestössä tehdään. Alakohtainen sopiminenhan oli minulle jo Rakennusliiton ajoilta tuttua.

Ihalaista seuranneen Lauri Lylyn puheenjohtajakautta leimasivat kiivas työtahti ja toinen toistaan seuranneet neuvottelut. Muun muassa eläkejärjestelmän uudistamisesta neuvoteltiin useampi vuosi.

Edunvalvonnan vaikeuskerroin kasvanut

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on lopettanut keskitettyjen tuloratkaisujen solmimisen. Se on ollut käännekohta myös palkansaajien edunvalvonnalle.

– SAK on edelleen vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta edunvalvonnan vaikeuskerroin on kasvanut ja siitä on tullut aiempaa monimutkaisempaa.

Globaalin ja EU-tason edunvalvonta on yhä tärkeämpää ja sen painoarvo kasvaa keskusjärjestön vaikuttamistyössä tulevaisuudessa, Huutola arvioi. 

Samalla kun asiantuntijuuden merkitys korostuu, on säilytettävä myös kosketus ammattiliittojen jäseniin ja maltettava kuunnella heitä.

– Vaikka liittojen jäsenmäärät ovat laskussa, on hyvä muistaa, että valtaosa suomalaisista jakaa ammattiyhdistysliikkeen arvot, Huutola huomauttaa, mutta painottaa, että laskeva jäsenkehitys on ehdottomasti saatava käännettyä.

Hän peräänkuuluttaa myös resurssien yhdistämistä, jotta palkansaajien edunvalvonta saisi lisää voimaa.

– SAK:n ja STTK:n yhdistämistä pitäisi uskaltaa yrittää uudelleen.

Pirjo Pajunen