EIT: Lakko-oikeus kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen piiriin

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 21.4.2009 turkkilaisen virkamiesten ammattijärjestön Enerjin Turkin valtiota vastaan tekemän valituksen johdosta tuomion, jossa ensi kertaa EIT:n historiassa katsottiin yksiselitteisesti, että työtaisteluoikeus kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman ammatillisen järjestäytymisvapauden suojan piiriin. Asiassa oli kyse Turkin virkamiesten työehtosopimusneuvotteluihin liittyneestä yhden päivän lakosta, johon osallistuminen kiellettiin kaikilta virkamiehiltä pääministerin viraston kiertokirjeellä. Järjestöön kuuluu maarekisterin, energiasektorin, infrapalvelujen ja moottoritierakentamisen virkamiehiä.

Enerji-ratkaisussaan EIT nojautui ensinnäkin viime marraskuussa annettuun ns. ison jaoston ratkaisuun asiassa Demir, jossa ensi kertaa vahvistettiin, että oikeus työehtosopimusneuvotteluihin kuuluu ihmisoikeussopimuksen järjestäytymisvapauden piiriin. Lisäksi EIT nojautui Enerji-ratkaisussa Kansainvälisen työjärjestön ILOn järjestäytymisvapautta koskevan yleissopimuksen nro 87 valvontakäytännössä vuosikymmeniä tunnustettuun lakko-oikeuteen osana järjestäytymisvapautta. Lisäperusteena oli Euroopan neuvoston piirissä valtiosopimuksena hyväksytty Euroopan sosiaalinen peruskirja, joka sisältää lakko-oikeusmääräyksen.

– Ratkaisu asiassa Demir oli EIT:n ison jaoston antama. Siinä vahvistettiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä EU:n perusoikeuskirjaan nojautuen ja tietoisesti uutena tulkintana työehtosopimusneuvotteluoikeuden asema järjestäytymisvapauden osana. Tämä neuvotteluoikeus olisi jäänyt kollektiiviseksi kerjäämiseksi, jos siihen ei olisi liitetty työtaisteluoikeutta, sanoo SAK:n ja liittojen EU-asiantuntija Jari Hellsten.

Ratkaisu Enerji ei virkamiehiä koskevana ratkaissut kaikkea yksityissektorin työtaisteluoikeudesta. Tärkeitä periaatteita se kuitenkin naulaa kiinni; ensimmäisenä sen, että työtaisteluoikeuden rajoitusten tulee olla laissa säädettyjä eikä puhtaasti oikeuskäytännössä luotuja. Rajoitusten tulee myös olla hyväksyttäviä demokraattisessa yhteiskunnassa eivätkä ne saa suhteettomasti rajoittaa työtaisteluoikeutta eivätkä vaarantaa sen olennaista sisältöä. Työtaisteluoikeuden rajoittaminen on nimenomaisesti sallittua armeijassa sekä poliisien ja ylimpien virkamiesten osalta.

– Myöhemmän oikeuskäytännön varaan jää se, mitä tarkoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen sallima, mutta laissa säätämistä edellyttävä rajoitusperuste ”muiden henkilöiden oikeuksien turvaaminen”. Joka tapauksessa sitä tullaan soveltamaan ahtaasti ja se rakentuu arvioinnille, jossa lähtökohtana on työtaisteluoikeuden turvaaminen eikä nuo muiden oikeudet, joita työtaisteluoikeus sitten saisi poikkeuksena rajoittaa, toteaa Hellsten

Euroopan ihmisoikeussopimus on voimassa Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa lain veroisena. Yksi seuraus EIT:n linjapäätöksistä on se, että puhtaasti kotimaisiinkin tilanteisiin liittyviä työtaisteluoikeuden rajoituksia joudutaan tarvittaessa arvioimaan ihmisoikeussopimuksen valossa. Niiden vaikutus EU-oikeuteen on luku sinänsä.

– EY-tuomioistuimen työtaisteluratkaisuissa Viking ja Laval joulukuussa 2007 työtaisteluoikeuden ja sisämarkkinavapauksien (ko. tapauksissa yritysten sijoittumisvapaus ja palvelutarjonnan vapaus) keskinäisen suhteen tai etusijan arviointi perustui vielä neutraalin näköiseen tasapainotukseen, jossa kuitenkin toisaalta arvioitiin työtaisteluoikeutta perustaltaan vain markkinavapauden rajoituksena. Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla EIT:n linja kääntää asetelman päälaelleen ja pakottaa tutkimaan sitä, missä määrin markkinavapaudet voivat poikkeuksellisesti rajoittaa perusoikeutena tunnustettua työtaisteluoikeutta. Näin tosiasiassa työtaisteluoikeuden suoja vankistuu, sanoo Jari Hellsten.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen asema sitovana normistona on tunnustettu myös EU:n unionisopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa. Lissabonin sopimuksessa avataan tie EU:n liittymiselle ihmisoikeussopimukseen. EY-tuomioistuinkin on monissa tulkintaratkaisuissaan korostanut, miten se kunnioittaa ihmisoikeussopimusta, EIT:n oikeuskäytäntöä myöten.

– Tältä pohjalta voidaan asettaa perusteellisen kritiikin kohteeksi myös EYT:n Viking-ratkaisussa rajat ylittävän työtaisteluoikeuden rajoitteeksi tuotu EU-oikeuden yleinen suhteellisuusperiaate eli tässä tapauksessa työtaistelukeinojen suhde tavoiteltavaan päämäärään. Viking-ratkaisussa suhteellisuusarvioinnin mittapuuksi ei myöskään asetettu aiemman oikeuskäytännön mukaisesti työntekijöiden suojelun periaatetta, vaan annettiin oikeuslaitokselle valta julistaa rajat ylittäviä työtaisteluja varsin väljästi ”suhteettomina” laittomiksi, huomauttaa Jari Hellsten.

– Uskallan ennustaa, että ennen pitkää EY-tuomioistuinkin joutuu arvioimaan uudelleen sisämarkkinavapauksien ja työtaisteluoikeuden suhdetta, mukaan lukien suhteellisuusperiaatteen asema tai ainakin sisältö rajat ylittävien työtaistelujen laillisuuden kriteerinä, sanoo Hellsten. Hän ei näe muuta kestävää tietä kuin sen, että EY-tuomioistuin lopulta mukautuu EIT:n nyt avaamaan työtaisteluoikeuden suojaan.