Ei turhaa työtä

1. Vain työnantajat halusivat uudistuksia

– Ei pidä paikkaansa. Toimiva neuvottelujärjestelmä on kaikkien etu. Vaikka työnantajien tavoitteet saivat julkisuudessa enemmän tilaa, oli palkansaajapuolella omat tavoitteensa. Tasapainon löytämistä vaikeutti se, että monet palkansaajien tärkeinä pitämät asiat ovat sellaisia, joita on vaikea lain tai sopimusten keinoin parantaa. Kuinka toimivia neuvottelusuhteita ja luottamusta edistetään lakipykälillä? Työrauhahäiriöiksi kärjistyvät ristiriitatilanteet työpaikoilla eivät ole kenenkään etu.

2. Lakkosakot hallitsivat neuvotteluja

– Tämäkään ei pidä paikkaansa. Itse asiassa neuvotteluissa niistä puhuttiin varsin vähän. Sen sijaan lakkosakkojen korottaminen hallitsi julkista keskustelua ja mielikuvia neuvotteluista.

3. Palkansaajille tärkeissä asioissa edistyttiin

– Kyllä. Ei tietenkään kaikissa, mutta esimerkiksi alipakkauksen seuraamusten osalta edistyttiin samoin kuin mahdollisuuksissa jättää osa ulosmarsseista eli niin sanotut surulakot tuomitsematta työtuomioistuimessa laittomiksi.

4. EK:n joustamattomuus esti tulokseen pääsyn

– Kyllä ja ei. Tuntui, että työnantajapuolella ei ihan ymmärretty, että kysymys on neuvotteluista eikä sanelusta. Neuvottelutulos edellyttää tasapainoisen ratkaisun löytämistä kummankin tavoitteista. Palkansaajapuoli oli se, joka kuitenkin päätti keskeyttää neuvottelut. Työnantajapuolella neuvotteli EK:n lisäksi myös julkisen sektorin työnantajajärjestöt.

5. Neuvotteluja pitäisi jatkaa

– Neuvotteluista sovittiin työllisyys- ja kasvusopimuksessa. Kun työryhmästä sovitaan yhdessä, kuuluu hyvään neuvottelukulttuuriin, että toimeksianto jollakin tavalla yhdessä toteutetaan. Tämä koskee kaikkia työryhmiä, koska muuten sopijoiden uskottavuus neuvottelijoina kärsii sekä suhteessa toisiinsa että edustamiinsa tahoihin.

Pirjo Pajunen