Bulevardin kutsusta ei kieltäydytä

Valtakunnansovittelija Esa Lonka jos kuka, on oikea henkilö arvioimaan meikäläistä sovittelujärjestelmää. Lonka toimi 1980-luvun lopulta asti piirisovittelijana, kunnes sai haltuunsa kolme vuotta sitten työriitojen pukareiden pääpaikan eli valtakunnansovittelijan toimiston Helsingissä Bulevardi kuutosessa.

50 vuotta sitten luotiin mekanismi, joka on hyvin kestänyt villit lakkovuodet, rahamarkkinoiden vapautumisen ja työelämän kansainvälistymisen.

– Sovittelujärjestelmän perusperiaatteet ovat toimineet yllättävänkin hyvin maailman muuttumisen melskeissä. Sovittelujärjestelmä on osa suomalaista kollektiivista työmarkkinajärjestelmää. Kivijalka on järjestäytymisessä ja siinä, että työehtosopimuksia tekevät työntekijä- ja työnantajajärjestöt neuvottelevat ja sopivat kollektiivisista työehtosopimuksista.

– Jos työehtosopimusosapuolet eivät pääse keskenään sopuun, valtakunnansovittelija voi puuttua peliin. Sovittelujärjestelmä on rakennettu sekä työmarkkinoiden että valtiovallan edun nimissä: kaikkien hyväksi on välttää työtaisteluja ja taata työmarkkinarauhaa. Tässä on onnistuttu, sillä vain viidennes työriidoista johtaa työtaisteluun, Esa Lonka sanoo.

Kolmas kivijalka kollektiivista työmarkkinajärjestelmää on työtuomioistuin, joka ratkoo työehtosopimusten voimassa ollessa ilmenneitä työriitoja ja tulkintakiistoja.

Päivitys osapuolten käsissä

Laki työriitojen sovittelusta tarkoittaa, että työehtosopimusten päättyessä sopijaosapuolten on mentävä valtakunnansovittelijan pakeille, jos jompikumpi osapuoli on ilmoittanut kaksi viikkoa ennen työehtosopimuksen umpeutumista mahdollisesta työtaistelusta.

Pakkosovintoa Suomessa ei tunneta toisin kuin esimerkiksi Tanskassa. Pakkosovinnosta käydään aika ajoin keskusteluja, mutta valtakunnansovittelija Esa Lonka ei tunnista, että suurta vaatimusta pakkosovintoon olisi olemassa.
Jotain päivitystä 50-vuotias laki saattaisi kaivata sillä mm ylityökieltoja laki ei tunne.

Ruuhkahuippuja odotettavissa?

Kulloinkin vallitseva taloudellinen tilanne ja sopimusten muoto vaikuttavat, kuinka tiuhaan Bulevardi kuutosen ovi heiluu. Keskitettyjen sopimusten kausina työehtosopimuksiin kohdistuvia työriitoja on ollut yleensä vähän.

Pelon maantiedekin vaikuttaa. Jos palkansaajilla on huoli leipänsä turvaamisesta, lakkoalttius työehtosopimusten parantamiseen ja palkankorotuksiin on alhainen.

Viimeksi tehty ja voimassaoleva raamisopimus koulutuspäiväkiistoineen enteilee, että keskitettyjen sopimusten tekeminen on jatkossa entistä nihkeämpää. Luottamusvaje työmarkkinaosapuolten kesken on nyt suuri.

Liittokierrokset merkitsevät yleensä jonkinasteista ruuhkaa Bulevardi kuutosessa. Esa Lonka sanoo tilastoihin nojaten, että keskitetyt sopimukset eli tupot ovat yleensä kohentaneet työrauhaa ja vähentäneet työtaisteluja, mutta yhtälö liittokierros ja lakot ei ole itsestään selvyys.

Vähäpuheisuus on valttia

Jos sovittelutyö on jotenkin muuttunut, niin ainakin yhteiskunnan avoimuuden ja tietotekniikan kehityksen myötä. Bulevardilla kamerat pörräävät, toimittajat kuhisevat mikrofoneineen ja älypuhelimineen neuvottelijoiden ja sovittelijan ympärillä.

Pieni rykäisy tai silmissä näkyvä toivon pilkahdus välittyvät saman tien tiedotusvälineitä seuraaville. Kiinnostuneita ovat paitsi työriidan osapuolet eli työntekijät ja työnantajat, myös muiden alojen työmarkkina-ammattilaiset. Pörssikurssikin voi värähtää, jos joku antaa oikein tai väärin tulkittavan tiedon Bulevardilta.

– Julkisuuden nopeus on eittämättä ylimääräinen painolasti ja tekee sovittelijan työn entistä vaikeammaksi. Sovittelijan toimistossa on työriitatilanteissa käynnissä luottamusprosessi, jota ei saisi järkyttää herkillä hetkillä.

Esa Lonka sanoo, eikä ihmettele yhtään, että sovittelijat ovat tunnetusti harvasanaisia, jotkut jopa mykkäkulttuurin edustajia.

Tyylillä on väliä

Bulevardi kuutosen kanta-asiakkaaksi voi kaiketi luonnehtia auto- ja kuljetusalan osapuolet sekä satamatoimijat. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n pitkäaikainen lakimies ja sihteeri Jussi Koivunen on vieraillut valtakunnansovittelijan toimistolla tiuhaan tahtiin vuodesta1980 neljän sovittelijan kutsumana. Koivunen jäi viime vuoden marraskuun lopussa eläkkeelle AKT:stä.

Jussi Koivusen mielestä työriitojen sovittelujärjestelmä on toiminut hyvin.

– Ideana on ratkoa työmarkkinajärjestöjen eturistiriitoja, kun neuvotellaan työehtosopimuksen uudistamisesta. Kaikki lakot ja työsulut on saatu soviteltua, mikä osoittaa järjestelmän toimivuuden.

Sovittelijan persoonallisuudella ja tyylillä ratkoa työriitoja on Jussi Koivusen mielestä väliä.

– Jos tyylisuuntia tarvitsee määritellä, sanoisin että tapaamissani sovittelijoissa on ollut aktiivisia työriidan ratkaisua hakevia ja kypsyttelijöitä: jotkut ovat antaneet työriidan muhia ja odottaneet sovintohetkeä.

Jussi Koivunen ei kaipaa itse sovittelujärjestelmän rakenteeseen uudistuksia.

– On hyvä, että lakoista ja työsuluista on niiden vaikutusten vuoksi ilmoitettava etukäteen ja että osapuolten on mentävä sovitteluun. Hyvä on myös, että riidan osapuolten on hyväksyttävä sopuratkaisu ilman, että mikään ulkopuolinen taho sen tavalla tai toisella sanelee. Tätä perusrakennetta ei tarvitse muuttaa.

Jussi Koivusen mielestä työtaisteluoikeuden ja -vapauden kannalta on alkanut sen sijaan muodostua ongelmaksi se, että muun muassa muita tilanteita varten säädettyä turvaamistoimenpidemenettelyä on ryhdytty käyttämään myös työriidoissa.

– Yleiset tuomioistuimet ovat antaneet päätöksiä, joilla on kielletty työtaistelulla uhannutta tai siihen ryhtynyttä osapuolta suurten sakkojen uhalla ja tätä kuulematta pidättäytymään työtaistelusta. Päätökset ovat koskeneet työtaisteluita, jotka Suomen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu laillisiksi. Näillä päätöksillä pyritään supistamaan lakko-oikeutta, Jussi Koivunen arvioi.

Leena Seretin