Brittihallitus vaikeuttaa lakkojen järjestämistä
Parhaillaan parlamentin alahuoneen läpi menevä lakiehdotus säätää, että ennen kuin lakkoäänestys on laillinen, ainakin 50 prosenttia äänioikeutetuista työntekijöistä on saatava äänestämään. Jos enemmistö tuosta joukosta sitten haluaa lakkoa, se on laillinen. Mutta tärkeiden julkisten palvelujen lakko on laillinen vasta kun 40 prosenttia äänioikeutetuista on siunannut sen.
Jos samat säännöt olisivat voimassa valtiollisissa ja kunnallisvaaleissa, monikaan hallitus tai kunnanvaltuusto ei olisi laillinen David Cameronin nykyinen konservatiivinen hallitus mukaan luettuna.
Vielä vakavampia länsimaisen demokratian kannalta ovat kuitenkin uuden lain vaatimukset, joiden mukaan ammattiliittojen on 14 päivää ennen lakkoa ilmoitettava poliisille ja työnantajalle, missä lakkovahdit seisovat, aikovatko lakon järjestäjät käyttää kovaäänisiä, julisteita, blogeja tai sosiaalista mediaa lakon organisoinnissa. Eikä siinä kaikki. Lakkovahtien johtajan on käytettävä käsivarsinauhaa, josta hänet voidaan tunnistaa, ja hänen on annettava nimensä ja henkilötietonsa poliisille ja työnantajalle.
Nämä säännöt ovat herättäneet levottomuutta konservatiivisen puolueen liberaaleissakin. Missä me oikein olemme, Francon Espanjassako, tokaisi David Cameronin kanssa aikanaan konservatiivisen puolueen johtajuudesta kilpaillut David Davies.
Vuokratyöntekijöitä tilalle
Lakiehdotuksen tavoitteena on paitsi vaikeuttaa lakkojen organisointia myös tehdä työnantajalle helpommaksi korvata lakkolaiset vuokratyöntekijöillä. Lailla lopetetaan myös vuokratyöntekijöiden käyttökielto lakkorikkureina. Uusilla entistä kovemmilla säännöillä yritetään estää lakkolaisia painostamasta vuokratyöntekijöitä ja muita työntekijöitä, jotka eivät halua mennä lakkoon. Vuokratyöläisiä välittävät yritykset eivät kuitenkaan ole ihastuneita uudistukseen.
Lakkojen organisointi on lain voimaantulon jälkeen ammattiliitoille entistä suurempi riski. Jos liitot eivät onnistu luovimaan näiden sääntöjen viidakoissa, niitä uhkaavat oikeusjutut ja kovat rahalliset rangaistukset. Ei ihme, että lakiehdotus on saanut sekä ammattiliitot että Jeremy Corbynin johtaman työväenpuolueen sotajalalle.
Työpaikkojen hupeneminen teollisuudesta, järjestäytyneiden työntekijöiden supistuminen kuuteen miljoonaan ja Margaret Thatcerin 1980-luvulla säätämät lait ovat leikanneet ammattiliitoilta siivet. Lakot eivät enää ole ongelma Britanniassa, sillä niiden määrä on vähentynyt 90 prosentilla parin viime vuosikymmenen aikana. Vielä 1980-luvulla täällä menetettiin lakoilla 3−6 miljoonaa työpäivää vuodessa, viime vuonna vaivaiset 800 000 päivää. Sairauspoissaolot maksavat sen sijaan työnantajille 130 miljoonaa päivää vuodessa.
Pikemminkin ongelma on päinvastainen, kuten eräässä tutkimuksessakin todettiin. Ammattiliitot eivät heikkoutensa takia kykene tappelemaan työntekijöille heidän osuuttaan kansantulosta, minkä osa valistuneita kapitalistejakin alkaa jo kokea tuhoisaksi kapitalismille.
Eeva Lennon, Lontoo
