Ay-liike torjuu työreformin – ei paikallista sopimista (9.1.1999)

– Tarjoillessaan työreformiaan keskustapuolue kyllä tiesi mitä teki, mutta ilmeisesti ei ymmärtänyt esityksensä vaikutusta. Suomen Yrittäjien kuiskuttajat olivat liian lähellä ja Esko Ahon vanhat ay-traumat liian vahvat salliakseen Kepulle viileän harkinnan asiassa. Se todella kohelsi kuin sika vatukossa, sanoi SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan lauantaina Joensuussa.

Ahmavaaran mukaan asiaintila näyttää nyt valkenevan myös Kepulle. Se ei tietenkään voi enää julkisesti muuttaa työreforminsa olennaista sisältöä muutaman sille kiusallisen viilauksen jälkeen – saati sanoutua siitä irti.

Ahmavaaran mielestä harmillista asiassa on ollut, että työreformiesityksen johdosta SAK on vedetty epäsuorasti myös eduskuntavaalikamppailuun, jonka pitäisi kuulua erityisesti poliittisille puolueille. Hyvänä ei voi pitää myöskään sitä, että työreformitaistelun tuoksinassa on voinut syntyä väärä käsitys SAK:n kannasta paikalliseen sopimiseen ja työelämän joustoihin tai pienyritysten toimintaedellytysten turvaamiseen.

Tämän päivän avoimen sektorin tuotannon tunnuspiirteitä ovat reaaliaikaisuus, JOT-toimitukset, vähäiset varastot, asiakaskeskeisyys tai -riippuvuus sekä maailmanlaajuinen kiristyvä kilpailu. Se edellyttää työmarkkinatoiminnalta kykyä uudistua; väistämättömään sopeutumalla ja joustamalla luoda vakautta ja turvallisuutta. Niinpä on osattava yhdistää ennen toistensa vastakohdilta tuntuneita näkökulmia, Ahmavaara sanoi.

Pekka Ahmavaaran mukaan Emu-aikakautena Suomen kaltaisessa pienessä kansantaloudessa ei ole tarpeen valita keskitetyn tulopoliittisen mallin ja hajautetun työpaikkakohtaisen sopimisen välillä. Ne eivät ole toistensa vastakohtia vaan täydentävät toisiaan.

– Tulopolitiikkaa ja sen myötä vahvoja työmarkkinoiden keskusjärjestöjä tarvitaan luomaan kansantalouteemme vakautta, ennustettavuutta ja yleiset raamit. Ne vahvistavat toiminta- ja kilpailukykyämme myrskyisilläkin maailman markkinoilla. Paikallista sopimista tarvitaan soveltamaan raameja, sopeutumaan yrityksen/alan erityispiirteisiin ja joustamaan yritysten ja henkilöstön tarpeiden mukaan. Siis ei joko – tai vaan sekä – että, Ahmavaara totesi.

– Paikallisen sopimisen perusedellytyksiä on, että työntekijät ovat työpaikan tasaveroinen neuvotteluosapuoli asioista sovittaessa. Tämä edellyttää koulutusta, perehtymistä, taitoja ja tietoa. Se edellyttää, että työntekijöillä on asemaltaan turvattu luottamusmies, jota ei voi vaivatta painostaa. Se edellyttää myös, että ammattiliitot voivat ohjata ja valvoa paikallisen sopimisen suuntaviivoja. Tästä seuraa, että paikallisen sopimisen pelisäännöt sovitaan työmarkkinaosapuolten eli asianosaisten ja asiantuntijoiden välillä. Kyse on niin tärkeästä asiasta, ettei sitä saa asiaa tuntematta ja hosumalla pilata, Ahmavaara painotti.