Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Uutiset Arvopapereiden omistamisen jul…

Erkki Laukkasen mukaan valtiovarainministeriön esitykset vesittävät arvopaperien omistamisen julkisuutta.

Uutinen

Arvopapereiden omistamisen julkisuutta vahvistettava

Valtiovarainministeriön työryhmän esitykset, muun muassa hallintarekisterin käytön salliminen, uhkaavat arvopaperien omistamisen julkisuutta. SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen vastaa viiteen väitteeseen omistamisen julkisuudesta.

1. Arvopaperien omistamisen on hyvä olla julkista.

– Kyllä ja vielä tärkeämpää on, että omistamisen julkisuus nousee uudelle tasolle. EU:n arvopaperikeskusasetus on askel tähän suuntaan. Omistamisen julkisuus on Suomessa parempaa kuin EU:ssa keskimäärin. Näin siksi, että suomalaiset eivät voimassaolevan lainsäädännön mukaan voi ”hallintarekisteröidä” omistuksiaan pankin tai etävälittäjän nimiin.

2. EU:n asetus pakottaa käyttämään hallintarekisteriä

– Päinvastoin. Asetus pakottaa selkeyttämään omistajatietoja. Asetuksen tavoitteena on sijoittajien turvan parantaminen ja omistusketjujen lyhentäminen. Omistusten hallintarekisteröinti ei näihin tavoitteisiin sovi. Suoraan omistamiseen perustuva omistajarekisteri on avoimen ja demokraattisen tietoyhteiskunnan kulmakivi.

3. Hallintarekisteri auttaa kiertämään veroja

– Totta. Niin kauan kuin todellisen edunsaajan paikalla lukee häntä edustavan pankin tai etävälittäjän nimi, verotusta on vaikea kohdentaa todelliselle edunsaajalle. Omistusten selvittäminen pitkissä omistajaketjutuksissa on jopa mahdotonta.

4. Sijoitusten tuottojen verovalvonta on riittävää

– Ei ole. Anonyymin omistamisen takia kansainvälisten sijoitusten tuotoista maksetaan veroa lähinnä omantunnon mukaan. Tämä ongelma on tunnustettu myös alan kirjallisuudessa. Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia hallintarekisteröidyistä sijoituksista jää joko kokonaan tai suurelta osin verottamatta.

5. Suomi on aktiivinen verovalvonnan kehittämisessä

– Suomi on luvannut edetä kärkimaiden joukossa, mutta kovin vähän tästä on näyttöä. Toisin kuin esimerkiksi Norja, Suomi ei ole ottanut näkyvää roolia sen enempää EU:ssa kuin OECD:ssä. Myös kansallinen keskustelu on ollut vähäistä hallitusohjelman lupauksista huolimatta.

Pirjo Pajunen