Aina väärässä paikassa?
Monella vanhemmalla on varmasti ollut joskus tunne siitä, että on aina väärässä paikassa. Aamulla ehtii juuri ja juuri ajoissa töihin, ja monesti on auttamatta myöhässä. Illalla bussi juuttuu ruuhkaan tai tulee lähdettyä liian myöhään töistä, ja lapset odottelevat viimeisinä päiväkodin portilla. On vaikeuksia ehtiä päiväkodin ja koulun juhliin tai muihin yhteistapaamisiin. Koululaisten tekemisiä tai tekemisen puutetta puidaan taas kerran kännykän välityksellä.
Moni perhe on ratkaissut asian niin, että toinen vanhemmista, yleensä äiti, jää kotiin pitkälle hoitovapaalle. Hyvä puoli asiassa on se, että jää aikaa olla lasten kanssa. Harvoin on myöhässä mistään. Ehtii leikkiä ja pelata lasten kanssa. Ehtii leipoa ja laittaa kunnon ruokaa &#;8211 ei mitään eineksiä.
Huonoja puolia ovat eittämättä tulojen pienuus ja työelämän ulkopuolelle jääminen pitkäksi aikaa. Vaikka olisi työ mihin palata, paluu ei aina ole helppoa. Noin puolella kotihoidontuella olevista naisista ei edes ole vakituista työtä eli työpaikkaa mihin palata hoitovapaaltaan.
Suomessa on totuttu siihen, että tehdään työtä joko kokopäiväisesti, tai sitten ollaan kokonaan pois työelämästä. Kokopäivätyö on tärkeää sekä kansakunnan menestymisen että ihmisten taloudellisen toimeentulon kannalta. Naisten tasa-arvo on lisääntynyt taloudellisen itsenäisyyden myötä. Voisiko kokopäiväpäivätyöstä kuitenkin tinkiä sen lyhyen ajan osalta, kun lapset ovat pieniä?
Osa-aikatyöstä ja osittaisesta lastenhoidosta olisi tehtävä todellinen vaihtoehto kokonaan kotiin jäämiselle. Se voisi jopa houkutella kokonaan töistä poissaolevia takaisin työelämään. Mutta kuka osa-aikaisuutta haluaa, jos tulot tippuvat tuntuvasti? Asiaa auttaisi osittaisen hoitorahan korottaminen reilusti nykyisestä, vaikka 100 euroon kuukaudessa.
On myös harkittava osittaisen hoitorahan laajentamista niin, että sitä voisi saada ainakin kaikista tokaluokkalaisista ja sitä nuoremmista lapsista. Kyse ei olisi osa-aikatyön pysyvästä lisäämisestä, koska sen taloudellinen tukeminen kytkettäisiin lapsen ikään.
Mahdollisuus osa-aikatyöhön lasten ollessa pieniä voisi vaikuttaa syntyvyyteenkin, koska vapaa-ajan ja lasten kanssa vietetyn ajan arvostus on kasvanut. Yhä useampi haluaa vaihtaa lomarahoja vapaaseen.
Lisäksi tarvitaan joustavampia palveluja lapsiperheille. Lasten osapäivähoidosta tulee kehittää todellinen vaihtoehto, ja koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon palveluja tulee parantaa. Koulujen kerhotoimintaa tulee laajentaa niin, että kaikilla alakoululaisilla olisi mahdollista osallistua siihen. Myös kesälomien ajaksi tarvittaisiin nykyistä enemmän ohjattua toimintaa. Vanhempienkin tuottavuus työssään voisi parantua, kun lapsille olisi tarjolla mielekästä toimintaa iltapäiviksi ja loma-ajoiksi.
Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.7.2008