Adhd ja täysillä töissä – Anna-Reeta Pakarinen sai diagnoosin vasta aikuisena

– Hoitajakoulun sain käytyä läpi niin, että väritin koko ajan tunneilla värityskirjoja. Muuten en olisi saanut istuttua paikoillani. Kotona olisin tykännyt siivota koko kämpän järjestelmällisesti, mutta en onnistunut. Yritin tehdä samaan aikaan kymmentä asiaa, mutta sain vain yhden maaliin. Töissä vanhusten kotihoidossa sattui tämän tästä ”Hups oho sori” -tilanteita, oululainen lähihoitaja Anna-Reeta Pakarinen (28) kuvailee arkeaan ennen adhd-diagnoosia.

Neljä vuotta sitten hän sai terveystietoihinsa neljän kirjaimen yhdistelmän. Ennen adhd:n tunnistamista hänellä oli todettu maniaa ja masennusta, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja autismikirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä.

– Adhd-diagnoosi ei ollut mikään yllätys minulle eikä lähipiirilleni. Diagnoosin tehnyt lääkärikin ihmetteli, miksi tätä ei ole aiemmin minnekään kirjattu, kun asia on niin selvä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että mielenterveysongelmat saattoivat olla hoitamattoman adhd:n oireita, Pakarinen sanoo.

Attention Deficit Hyperactivity Disorder eli synnynnäinen neuropsykiatrinen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on lapsilla yleisempi kuin aikuisilla. Eri arvioiden mukaan aikuisista noin 2–4 prosentilla on häiriö ja lapsista noin 3–9 prosentilla. Todellisuudessa luvut voivat olla suurempiakin. Arvioissa ovat mukana vain ne tapaukset, joille adhd:sta koituu hoitamattomana haittaa.

– Ylivilkkautta, keskittymisvaikeuksia ja impulsiivisuutta on jossain määrin ja joissain tilanteissa lähes kaikilla meistä. Adhd-diagnoosin saaneella nuo piirteet kuitenkin haittaavat tavallista elämää. Diagnoosin saaneissakin vaihteluväli on suuri. Yhdellä väitöskirjan tekeminen on jäänyt kesken häiriön vuoksi, toisella elämä ei meinaa pysyä hanskassa ollenkaan. Osalla taas voi olla häiriön add-muoto, josta ylivilkkausoireet puuttuvat, ylilääkäri Markku Sainio Työterveyslaitokselta selittää.

Nopea työtahti auttaa keskittymään

Markku Sainion mukaan valtaosa adhd:n kanssa elävistä aikuisista on mukana työelämässä.

– Jos työnteko ei onnistu, on mukana yleensä jotain muutakin. Vaikkapa masennusta tai ahdistusta. Molemmat muuten ovat usein seurauksia hoitamattomasta adhd:sta, ylilääkäri huomauttaa.

Hän arvioi, että suuri osa adhd-aikuisista ei ole diagnoosia saanut eikä tiedä häiriöstään.

Usein aikuisen adhd paljastuu, kun perheen lapsella diagnosoidaan häiriö. Vanhempi huomaa, että hänellä itsellään on samanlaisia piirteitä. Adhd on voimakkaasti perinnöllinen.

Entä miten hoitamaton adhd tai sen alamuoto add voi näkyä työelämässä?

Rikkonaisena työurana, pätkätöinä, myöhästelynä, tarpeettomien riskin ottamisena, tavaroiden hukkaamisena, töiden jäämisenä kesken, äkkipikaisuutena, kokouksissa omissa maailmoissaan olemisena tai nopeana työtahtina, idearikkautena, supersuorittamisena.

– Joissain töissä adhd:sta voi olla hyötyä ja joissain taas haittaa. Esimerkiksi turvallisuuden kannalta riskialttiisiin töihin kuten rakennuksille tai liikenteeseen hoitamaton adhd ei sovi, Markku Sainio sanoo.

Samalla hän tähdentää sanaa hoitamaton. Lääkitys nimittäin tepsii adhd:hen hyvin. Monilla oireet katoavat kokonaan ja osalla suurelta osin.

Nykyisin jotkut työt ovat adhd-diagnoosin saaneiden saavuttamattomissa, vaikka häiriö olisikin hyvin hoidossa. Esimerkiksi veturinkuljettajaksi ei ole diagnosoiduilla asiaa.

– Tällainen rajaaminen voi olla ongelmallista ja jopa syrjivää. Saattaa käydä niinkin, että ihmiset eivät hakeudu testeihin tällaisten rajoitteiden pelossa, Sainio tuumaa.

Anna-Reeta Pakarinen kertoo lääkityksen muuttaneen melkoisesti hänen työntekoaan.

– Työ on nyt niin paljon sujuvampaa. Jaksan lukea uuden asiakkaan käyntiohjeen alusta loppuun, kun ennen silmäilin vain pari ekaa riviä, hän kertoo.

Pakarisen lääkitystä on säädetty niin, että se vie oireista pois noin 70 prosenttia.

– Halusin itse näin. Pystyn nyt kääntämään adhd:n voimavaraksi töissä. Kykenen tekemään nopealla tahdilla montaa asiaa samaan aikaan. En kuormitu ripeästä työtahdista, vaan se auttaa minua keskittymään, Pakarinen kuvailee.

Kertoako vai ei työpaikalla?

Jos epäilee, että arkipäivän hankaluuksien takana saattaisi olla adhd, kannattaa hakeutua työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen. Lääkäri arvioi alustavan testin ja haastattelun avulla, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Varsinaisen diagnoosin voi saada vasta perusteellisten tutkimusten jälkeen.

Moni diagnoosin saanut miettii, kannattaako asiasta kertoa esimiehelle ja työyhteisölle.

– Sen päättää jokainen itse. Haluaako kertoa ja jos niin mitä ja miten? Terveystiedot kuuluvat yksityisyyden piiriin. Toisaalta kannustaisin avoimuuteen, jos työyhteisössä on avoin ja hyvä ilmapiiri. Yleensä kertominen hyödyttää kaikkia. Kolikolla on toki toinenkin puoli. Joillakin työpaikoilla avoimesti kertominen voikin lisätä ennakkoluuloja tai jopa syrjintää, asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi SAK:sta sanoo.

Markku Sainio puolestaan kehottaa miettimään, olisiko muiden hyvä tietää häiriöstä. Jos oireet katoavat lääkityksellä täysin, ei välttämättä ole syytä kertoa terveystiedoistaan.

Anna-Reeta Pakarinen päätyi lyhyen harkinnan jälkeen kertomaan diagnoosistaan.

– Se kannatti ehdottomasti. Olen saanut työkavereilta kannustusta ja kiitosta rohkeudesta. Myös työkaverien ymmärrys on lisääntynyt. Enää kukaan ei katso pahalla, kun pelaan kännykällä keskittymispeliä kesken kokouksen tai pomppaan ylös toimittamaan jotain kesken ruokailun, hän kertoo.

Myös Pakarisen työjärjestelyissä on otettu hänen adhd:nsa huomioon. Pakarinen tekee nyt päivän aikana pitkien kotikäyntien sijaan useita lyhyitä, jolloin keskittyminen ei herpaannu.

Ihannetapauksessa adhd-diagnoosin saanut pääsee miettimään työympäristöään ja työjärjestelyjään yhdessä työterveyshuollon ja esimiehensä kanssa. Työpaikalla voidaan esimerkiksi järjestää hälytön työpiste, pilkkoa työtehtäviä tai muokata työvuoroja.

– Tällainenhan on työntekijän toimintakyvyn edistämistä. Luulisi työnantajan olevan innolla mukana, Markku Sainio huomauttaa.

Anu Vallinkoski