Orpon hallitus jatkaa työelämän heikentämistä – seuraavaksi vuorossa yt-laki
Orpon hallituksen harjoittama työelämän heikentäminen jatkuu seuraavaksi yhteistoimintalain merkeissä. Hallitusohjelman mukaan yt-lain huonontaminen tukee talouskasvua ja kilpailukykyä.
Hallitus haluaa nostaa yhteistoimintalain soveltamisalan omasta mielestään EU-säännösten mahdollistamalle tasolle. Tämä tarkoittaa, että lakia sovellettaisiin jatkossa vähintään 50 työntekijän yrityksissä ja yhteisöissä, kun raja nykyisin on 20 työntekijää. Tämäkään valtaisa muutos ei vielä riitä, vaan lisäksi Orpon hallitus haluaa lyhentää puolella yt-lain mukaisia muutosneuvottelujen vähimmäisaikoja. Tämä tarkoittaa, että nykyiset 6 viikon tai 14 päivän vähimmäisneuvotteluajat lyhenisivät 3 viikkoon tai 7 päivään.
Yt-lakia uudistavan työryhmän toimikausi on asettamispäätöksen mukaan alkanut jo 11. joulukuuta ja lakiheikennysten pitäisi olla perusteluineen valmiina 20.6.2024 mennessä. Mitään kiirettä valmistelun aloittamiselle ei kuitenkaan ole lyhyestä toimeksiantoajasta huolimatta ilmennyt. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi vasta tämän viikon alussa työmarkkinaosapuolille, että työryhmävalmistelu alkaa 16.2.2024.
Yhteistoimintalaki uudistettiin vähän reilu vuosi sitten kolmikantaisessa työryhmässä. Kovien vääntöjen jälkeen nyt heikennettäviksi tulevat lainkohdat katsottiin tuolloin osana kokonaiskompromissia toimiviksi. Orpon hallitus on kovin äänekäs moittimaan lakien uudistamisen hitautta, mutta toisaalla se panee ranttaliksi juuri painomusteeltaan kuivuneen lainsäädännön. Ja vielä yhteistoimintalain kaikkein keskeisimpien kohtien eli yhteistoimintalain soveltamisalan ja muutosneuvotteluiden keston osalta.
Tilanteen karuutta kuvaa hyvin se, että 98,3 prosenttia yrityksistä on nykyisenkin yt-lain ulkopuolella yrityksen henkilömäärän perusteella (Tilastokeskus 2022: Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto). Tämä luku on Orpon hallituksen esitysten myötä kasvamassa peräti 99,4 prosenttiin!
Orpon hallitus on kovin äänekäs moittimaan lakien uudistamisen hitautta, mutta toisaalla se panee ranttaliksi juuri painomusteeltaan kuivuneen lainsäädännön.
Työntekijöistä on yt-lain ulkopuolella nykyään 31,3 prosenttia, mutta hallituksen haluamien heikennysten jälkeen määrä nousisi peräti 44,1 prosenttiin. Ilman yhteistoimintaoikeuksia jäisi siten melkein 200 000 työntekijää enemmän kuin nyt. Ollaan jo lähellä maagista 50 prosentin rajaa, minkä virstanpylvään saavuttaminen yritysten koon koko ajan pienentyessä ei ole kuin ajan kysymys.
Hallituksen yt-lakiheikennysten noloin puoli eivät ole kuitenkaan edellä kuvatut muutokset sellaisenaan. Käytännön elämän kannalta suurin nolotus iskee, kun yrittää pohtia, miten työelämän molempien osapuolten luottamusta lisäävän yhteistoiminnan raju leikkaaminen parantaisi talouskasvua tai tuottavuutta. Eivätkö nämä heikennykset johda juuri päinvastaiseen lopputulokseen? Karmeimmassa tapauksessa yritys voi todeta, ettei se enää harjoita entisenlaista yhteistoimintaa eli ei jaa tietoja henkilöstön edustajille eikä pidä vuosittaisia yrityksen toimintaedellytyksiä valottavia kokouksia. Toki on paljon hyviäkin työpaikkoja, joissa varmaan toimittaisiin lakiheikennysten jälkeenkin edelleen järkevästi.
Kokonaiskuvan synkkyyttä lisää se, että jos työpaikalla on tarve vähentää työvoimaa, on muutosneuvottelut Orpon hallituksen mielestä käytävä puolet aikaisempaa nopeammin. Työntekijöiden suurimman hädän hetkellä painetaan keskustelun sijaan kaasu pohjaan.
Parantavatko tietojen pimittäminen, irtisanomissuojan heikentäminen, rehellisten neuvottelujen väheksyminen ja yltiöpäinen kiire tuottavuutta? Eikö työpaikassa vallitsevalla luottamuksella, keskustelukyvyllä ja ihan vain hyvällä ilmapiirillä ole nykyään mitään arvoa? Onko työelämästä katoamassa arvokkuus? Nuorempi työntekijöiden sukupolvi on jo tuonut esille arvokkuuden vähenemisen ja nyt tätä arvohävikkiä ollaan vain tehostamassa.
Toimivassa kolmikantaisessa valmistelussa keskustelu lähtisi liikkeelle siitä, onko Orpon hallituksen esittämien yt-lain heikennysten toteuttamisessa mitään järkeä. Toisena asiana kolmikannassa keskusteltaisiin mahdollisista vaihtoehdoista ja selvitettäisiin eri ehdotusten vaikutukset ja kustannukset.
Nyt nämä keskustelut on etukäteen pyyhitty pois pöydältä hallituksen pilkuntarkkojen ”ei saa koskea” -toimeksiantojen muodossa. Työntekijöiden edustajat ovat kuitenkin edelleen valmiit neuvottelemaan eri vaihtoehdoista, eikä tämä tahtotila ole osoittamassa murenemisen merkkejä.
