Mihin tarvitsemme työlainsäädäntöä ja miten hallitus on sitä muuttamassa?

Työlainsäädännön ja työoikeuden yksi merkittävimmistä tehtävistä on heikommassa asemassa olevan suojaaminen. Tarkemmin sanottuna työoikeus on määritelty heikommassa asemassa olevan sopimusosapuolen intressejä turvaavaksi oikeudenalaksi.

Käytännössä työlainsäädäntö monilta osin rajoittaa niin sanottua täydellistä sopimusvapautta. Sopimusvapauden rajoittamiselle on kuitenkin olemassa painavat syyt.

Alla olen havainnollistanut tilanteen, miltä täydellinen sopimusvapaus ilman työoikeuden tarjoamaa suojaa voisi pahimmillaan näyttää:

Matti ja Merja solmivat sopimuksen. Sopimuksella Merja ostaa Matilta hänen aikaansa ja tietotaitoa. Suomeksi Matti menee siis Merjalle töihin. Jos sopimusvapauden periaatetta sovellettaisiin yhteiskunnassa täysin puhtaassa muodossa, Matti ja Merja voisivat sopia, että Matti tekee Merjalle töitä 16 tuntia päivässä viikon jokaisena päivänä 2 euron päiväpalkalla. Ei ehkä vaikuta reilulta, mutta teoreettisella tasolla sopimusvapauden periaate tilanteessa toteutuu.

Sopimusvapauden periaate ei missään hyvinvointiyhteiskunnassa ole täysin rajoittamaton. Eri maissa on kehitetty erilaisia sopimusvapautta rajoittavia mekanismeja, koska täydellinen sopimusvapaus ei ole aina yhteiskunnan tai niissä elävien yksilöiden kannalta paras ja oikeudenmukaisin vaihtoehto.

Kuten edellä totesin, yksi tällainen sopimusvapautta rajoittava mekanismi on työlainsäädäntö. Työlainsäädännön sopimusvapautta rajoittavia elementtejä on yleisesti pidetty yhteiskunnissa hyväksyttävinä, koska näillä on voitu lisätä niin yksilöiden kuin myös yhteiskunnallista hyvinvointia.

On myös tärkeää huomata, että teoreettisen tason täydellinen sopimusvapaus ei ota huomioon olemassa olevaa ympäristöä ja sen realiteetteja.

Jos käytetään esimerkkinä Matin ja Merjan tilannetta, niin teoreettisen tason täydellinen sopimusvapaus ei ota huomioon sitä, että Matin kyky maksaa vuokranantajalleen vuokraa tai hänen mahdollisuutensa ostaa ruokaa lapsilleen voi olla sidottu siihen, hyväksyykö Matti Merjan tarjoaman sopimuksen. Matin kannalta asiaa tarkasteltaessa ei siten voi puhua tosiasiallisesta vapaudesta sopia. Hänellä ei nimittäin ole realistisia mahdollisuuksia kieltäytyä sopimuksesta.

Yllä kuvattu Matti ja Merja -esimerkki on tarkoituksellisen äärimmäinen. Se on äärimmäinen, koska sen tarkoituksena on täsmentää, miksi työoikeus on ylipäätään olemassa. Se on olemassa, jotta näin äärimmäisiä tilanteita ei pääsisi tapahtumaan.

Mitä työlainsäädännölle on Orpon hallituksen aikana tapahtumassa?

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on lueteltu useita työlainsäädännön tarjoaman suojan heikennyksiä. Heikennyksiä ovat muun muassa seuraavat työlainsäädäntöön suunnitellut muutokset:

• Ensimmäiseltä sairauspoissaolopäivältä ei saa palkkaa.
• Työntekijän irtisanomiseen riittää ”asiallinen syy”, painavaa syytä ei enää tarvita.
• Vuoden määräaikainen työsopimus ei vaadi erityistä perustetta.
• Yhteistoimintalakia sovelletaan vain vähintään 50 työntekijää säännöllisesti työllistäviin yrityksiin ja yhteisöihin nykyisen 20 työntekijän rajan sijaan.
• Takaisinottovelvoite ei enää koske alle 50 henkilön yrityksiä.
• Muutosneuvottelujen vähimmäisaikavaatimukset puolittuvat – esimerkiksi lomautuksen varoaika tulee vähimmillään olemaan 7 päivää aikaisemman 14 päivän sijasta.
• Työlainsäädännöstä halutaan poiketa sopimalla työpaikoilla heikommin ilman luottamusmiestä.
• Työriitojen ratkomista hankaloitetaan rajoittamalla valtakunnansovittelijan mahdollisuuksia.
• Työntekijöiden lakko-oikeutta rajoitetaan (lue lisää SAK:n Painava syy -sivuilta).

Jos muutokset toteutuvat, niillä tulee olemaan merkittävä vaikutus yksilöiden työoikeudelliseen suojaan.

Suomessa on yli 2 miljoonaa palkansaajaa. Työlainsäädännön muutokset vaikuttavat merkittävään osaan Suomen väestöstä heikentämällä heidän – tai oikeastaan meidän, kun allekirjoittanutkin on palkansaaja – työoikeudellista suojaansa. Jos lisäksi huomioidaan muutosten välilliset vaikutukset, esimerkiksi vaikutukset palkansaajien huollettaviin lapsiin, potentiaalisten vaikutusten alaisten joukko suurenee entisestään.

Orpon hallitusohjelman suunnitelmat ovat palkansaajan kannalta merkittäviä. Kuten alussa totesin, työlainsäädännön ja työoikeuden yksi merkittävimmistä tehtävistä on heikommassa asemassa olevan suojaaminen. Hallituksen suunnittelemat toimet tulevat heikentämään nimenomaan tätä työoikeuden ja työlainsäädännön määräävää periaatetta.