Kriisivuosien varoventtiili ja kolmikannan kulmakivi – SAK:n historia 1989–2001
Julkisuudessa työelämään vaaditaan lisää joustoja. Palkansaajia ja heidän etujärjestöjään syytetään Suomen talouden ja kilpailukyvyn ongelmista. Hallitus esittää talouden pelastamisen nimissä jyrkkiä vaatimuksia työntekijöiden etujen heikentämiseksi. SAK:n mukaan ehdotetut toimenpiteet eivät tuo säästöjä vaan ovat luonteeltaan ideologisia.
Työnantajapuoli on vetäytynyt hallituksen selän taakse ja luottaa, että porvarihallitus toteuttaa sen tavoitteet joka tapauksessa. SAK:ssa neuvottelutarjousten todetaan olevan pelkkää teatteria, jolla työelämän heikennykset yritetään oikeuttaa. Valtiovarainministeriä verrataan julkisuudessa toistuvasti Thatcheriin, ja media käyttää kovin sotaisaa kieltä puhuessaan työmarkkinajärjestöjen taistelusta ja poteroihin juuttumisesta.
Kuulostaako tutulta? Edellinen kuvaus oli tiivistelmä suomalaisesta työmarkkinapolitiikasta reilut 30 vuotta sitten. Suomi oli ajautumassa 1990-luvun alussa toisen maailmansodan jälkeisen historian syvimpään lamaan, ja työnantajat pyrkivät hallituksen kautta toteuttamaan keskeisiä tavoitteitaan. Palkansaajien taholla nuo tavoitteet nimettiin saatanallisiksi säkeiksi.
Historia mielletään usein joksikin kaukaiseksi ja nykyhetken ongelmista etäiseksi asiaksi. Edellä antamani tilannekatsaus kuitenkin osoittaa, että kolmen vuosikymmenen takaisella ja tämän päivän polttavilla työmarkkinapolitiikan kysymyksillä on yllättävän paljon yhteistä.
”SAK ei lamaantunut”
SAK:n edustajiston järjestäytymiskokouksessa 4.6. julkaistu historiateos tarkastelee keskusjärjestön toimintaa vuosina 1989–2001. Kirjan nimi on Lamaantumaton. Taloudellinen nousukausi, koulutustason kasvu ja yksilöllisyyden ihannointi saivat 1980-luvulla tutkijat ennustamaan SAK:n loppua. Toisin kävi. Suomi sukelsi talouslamaan, ja kesällä 1992 joka viides SAK:n jäsen oli työttömänä tai lomautettuna. SAK ei lamaantunut. Sen jäsenmäärä kasvoi suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Meistä tuntuu helposti, että se aika, jota elämme, on aina täynnä aiempaa suurempia ja haastavampia kysymyksiä. Ajanjakso 1980-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen ei kuitenkaan kalpene nykypäivälle tapahtumien rikkaudessa: Neuvostoliiton romahtaminen, lama, Suomen siirtyminen osaksi Euroopan unionia ja rahaliittoa, sekä palvelu- ja tietoyhteiskuntaan siirtyminen olivat vain muutamia suuria aiheita, joiden vaikutusta suomalaisten elämään SAK:ssa tuolloin punnittiin.
Laman vuodet toivat esiin myös SAK:n sosiaalipsykologisen roolin yli miljoonan palkansaajan edustajana. Kuten puheenjohtaja Lauri Ihalainen haastattelussa totesi, ay-liikkeen merkitys saattoi olla jopa yhteiskuntarauhan kannalta keskeinen. SAK toimi eräänlaisena varoventtiilinä, joka kanavoi ihmisten tyytymättömyyden ja pahan olon hallitusti. Suomessa ei nähty mellakoita, vaikka ajat olivat historiallisen vaikeat.
Historiantekijä ja hyvän työelämän valvoja
Historian suurten linjojen kannalta ehkä lamaakin tärkeämpi oli Suomen liittyminen eurooppalaiseen kehitykseen, EU:hun ja EMUun. Päätökset olivat Suomessa vaikeita. Vaikeita ne olivat myös ammattiyhdistysliikkeessä. SAK oli suurimpana palkansaajien keskusjärjestönä keskeisessä asemassa, kun selvitettiin millaisia seurauksia jäsenyyspäätöksellä voisi olla. Jos keskusjärjestö olisi päätynyt ottamaan toisenlaisen kannan, olisivat viimeiset 30 vuotta olleet Suomen historiassa kovin toisenlaisia kuin nyt. Tuolloiset päätökset todellakin muuttivat tulevaa historiaa.
Jokainen aika on erilainen. Työelämä, Suomi ja maailma ovat muuttuneet perustavanlaatuisesti sitten 1990-luvun. Uskon, kuitenkin, että SAK:n historia juuri kyseiseltä ajanjaksolta puhuttelee nykypäivän lukijaa. Historia tarjoaa perspektiivin nykyhetkeen: talven 2023–2024 umpisolmu suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa muistuttaa monella tavalla 1990-luvun lamavuosien asetelmaa. Tuolloin tilanne raukesi, kun yhteiskunnassa palattiin sanelupolitiikasta yhteistyölle perustuvan kolmikantaisen neuvottelun tielle.
Vaikka työ ja työntekemisen ympäristö ovat muuttuneet, ihminen ja ihmisen tarpeet säilyvät. SAK:n perustehtävä hyvän työelämän, yhdenvertaisuuden ja vaikeimmassa asemassa työelämässä olevien etujen valvojana on sama nyt kuin vuosikymmeniä sitten.
